Arkisto
Essee
Amanda Palon essee: Jäähyväiset asiantuntijuudelle
Teatterintekijä Amanda Palo lopettaa traumastaan puhumisen heti tämän esseen jälkeen.
Joel Karppasen essee: Uusi kultakausi – Miksi luonnon kuvaaminen on turhaa ja kansallispuistoihin matkaaminen tarpeetonta
Suomen taiteen kultakauden perintö elää luontokuvissa ja sosiaalisen median syötteissä. Luontoa ja kulttuuria erotteleva kuvasto kuitenkin vieraannuttaa meitä ympäristöstämme, kirjoittaa taiteilija Joel Karppanen esseessään.
Helmi Kajasteen essee: Kulman takana
Toivon, että näkisin jossain vaiheessa jotain muitakin nurkkia kuin omani. En haluaisi kehittää tämän kyseisen nurkan tuijottelusta mitään aikaa, tilaa ja kaikkeutta käsittelevää projektia, kirjoittaa Helmi Kajaste esseessään.
Iida Sofia Hirvosen essee: Rock your day!
Self help on laimentunut ja levinnyt kaikkialle. Sitä on ruokapakkauksissa, Spotifyn soittolistoissa ja mainoksissa, jotka eivät mainosta mitään, mikä liittyisi self helpiin mitenkään. Aikuisten ihmisten lehtijuttuihin sitä puristetaan kuin ketsuppia lasten ruokaan 90-luvulla, ikään kuin varmuuden vuoksi, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen esseessään.
Anu Kaajan essee: Hongkongin kauniit kissat
Aluksi luulen, että hongkongilaisten kissojen töppöjalkaisuus ja mutkaselkäisyys ovat niiden yksilöllisiä piirteitä. Naiivi pöhkö, moitin itseäni, kun tajuan, että kissat kuuluivat kääpiökokoiseksi jalostettuun munchkin-rotuun, kirjoittaa kirjailija Anu Kaaja esseessään.
Antti Hurskaisen essee: Avoin kirje Päivi Räsäselle
Rakastajianne ovat vähemmistöjen oikeuksien puolustajat, vihervasemmistolaiset, nuoret kaupunkilaiset. Olette heidän musta aurinkonsa, esseisti Antti Hurskainen kirjoittaa Päivi Räsäselle avoimessa kirjeessään.
Jaakko Yli-Juonikkaan “analyysi”: Bidenin johto voi vielä sulaa, jos maanalaiseen tunneliverkostoon siepatuilla lapsilla on mukana äänestysikäisiä vanhempia
Enemmistövaalitapa, perustuslain vastainen postiäänestys ja tunneliverkosto ovat räjähdysherkkä yhdistelmä, kirjoittaa kirjailija Jaakko Yli-Juonikas.
Jaakko Yli-Juonikkaan essee: Helvetti maan alla – Tunnelisodan seismologiaa
Oikea sota on olemassa aina. Kuoleminen vähenee aina silloin tällöin, mutta kyllä sota siitä huolimatta tappaa paljon ihmisiä. Nyt se vain tappaa heitä entistä hienovaraisemmin tavoin.
–Thomas Pynchon, Painovoiman sateenkaari.
Suom. Juhani Lindholm
–Thomas Pynchon, Painovoiman sateenkaari.
Suom. Juhani Lindholm
Vaihteeksi hiljaa
Osallistumatta jättäminen on usein rakentavinta keskustelua, kirjoittaa esseessään Aleksi Husso.
Kulttuuriklassikko: Kaupunki sirpaleina
Helsinki, ikuisesti on arkistomateriaaliin pohjautuva kauniin arvoituksellinen dokumenttielokuva.
Essee: Loputtomat kesäyöt
Kesällä 2020 omaehtoiset ulkoilmabileet kukoistivat Helsingissä. Kyse ei ole pelkästä hedonismista, vaan merkityksellisyyden etsimisestä.
Essee: Lohta makuuhuoneessa
Siivoaminen on yritys luoda järjestystä kaoottiseen elämään. Puhtauden tavoittelussa on kyse myös ideologiasta, kirjoittaa Eleonoora Riihinen esseessään.
Elämän kevät
Koronavirusepidemia toi kuoleman keskuuteemme keskellä kirkkainta kevättä. Tässä kaikessa voi olla jotain voimaannuttavaa.
Essee: Mikä liberaaleja vaivaa?
Milloin olemme pöyristyneet riittävästi, kysyy Pontus Purokuru.
Näin aika pysäytetään
Mirkka Rekola teki koko elämänsä yhtä ja samaa teosta, elämänrunoa. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Tämä on väliaikaista
Ahdistus on huono opettaja, sillä ahdistuksesta voi vain päästä yli, kirjoittaa Ville Hämäläinen esseessään.
Strasseja ja hiuslisäkkeitä eli miksi Dolly Parton on nero
Rakastan Dolly Partonia monesta syystä, mutta eniten siksi, että hän kieltäytyy häpeämästä itseään. Samalla hän poistaa häpeän muilta, myös minulta. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Onnea ja menestystä
Menestyksen eteen tehty työ ei ole työtä onnellisuuden eteen, kirjoittaa Silvia Hosseini.
Lompakko, avaimet ja
Toimittaja vietti kuukauden ilman kännykkää. Se tuntui autuaalta unelta mutta päättyi kehnosti.
Miten on edes mahdollista, ettemme mene kaikki joulukirkkoon?
Syksyn joulukirkkokohu oli siksi typerä, ettei juuri kukaan tiennyt, mistä puhuu.
Miksi netissä on niin hirveää?
Pian päättyvä 2010-luku on ensimmäinen vuosikymmen, jonka aikana ihmiset ovat viettäneet yhä enemmän aikaa kaikkialle kannettavan internetin kanssa ja saaneet nähdä, mitä se tekee elämälle ja ihmissuhteille. Näin oudosta maailmasta ei varoitettu, kun ajettiin ATK-ajokorttia yläasteella.
Strobovalon nopeudella
Nyky-Venäjä saavuttaa puberteetin t.A.t.u:n ensimmäisellä levyllä. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Essee: Vapaus, kadun asfalttia vaan
Liberaalin lelut ovat ratkaisuja itse keksittyihin ongelmiin.
Kielletty: kirja
Kirja, niin formaattina kuin ideana, on yhteiskunnassamme jo hylätty, kirjoittaa Arsi Alenius.
Kielellinen tsunami, kauan sitten
Juhana Vähäsen kokeellinen esikoisrunoteos oli vuonna 2005 aikaansa edellä. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Seksipositiivisuus on kesken
"Kaipaan moniäänistä ajatustenvaihtoa seksiin liittyvistä kipeistä kokemuksista – myös niin kutsutuista epäonnistumisista", Eveliina Lempiäinen kirjoittaa.
Sade on luksusta, johon meillä kaikilla on varaa
Sade Adun äänellä voisi levyttää mitä vain. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Eläinten vuoro
Elämme hirvittäviä aikoja eläimille. Eläinkysymyksessä ei ole kyse "vain" eläinkysymyksestä, vaan ympäristö- ja ihmiskysymyksestä.
Essee: Eeva Kilven Tamara on romaani, jonka kanssa voi alkaa pysyvään suhteeseen
Tamara on lihallisen ilon juhlaa ja rakkausfilosofiaa. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
