Essee: Mikä liberaaleja vaivaa?
Milloin olemme pöyristyneet riittävästi, kysyy Pontus Purokuru.
Arkisto
Essee
Näin aika pysäytetään
Mirkka Rekola teki koko elämänsä yhtä ja samaa teosta, elämänrunoa. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Tämä on väliaikaista
Ahdistus on huono opettaja, sillä ahdistuksesta voi vain päästä yli, kirjoittaa Ville Hämäläinen esseessään.
Strasseja ja hiuslisäkkeitä eli miksi Dolly Parton on nero
Rakastan Dolly Partonia monesta syystä, mutta eniten siksi, että hän kieltäytyy häpeämästä itseään. Samalla hän poistaa häpeän muilta, myös minulta. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Onnea ja menestystä
Menestyksen eteen tehty työ ei ole työtä onnellisuuden eteen, kirjoittaa Silvia Hosseini.
Lompakko, avaimet ja
Toimittaja vietti kuukauden ilman kännykkää. Se tuntui autuaalta unelta mutta päättyi kehnosti.
Miten on edes mahdollista, ettemme mene kaikki joulukirkkoon?
Syksyn joulukirkkokohu oli siksi typerä, ettei juuri kukaan tiennyt, mistä puhuu.
Miksi netissä on niin hirveää?
Pian päättyvä 2010-luku on ensimmäinen vuosikymmen, jonka aikana ihmiset ovat viettäneet yhä enemmän aikaa kaikkialle kannettavan internetin kanssa ja saaneet nähdä, mitä se tekee elämälle ja ihmissuhteille. Näin oudosta maailmasta ei varoitettu, kun ajettiin ATK-ajokorttia yläasteella.
Strobovalon nopeudella
Nyky-Venäjä saavuttaa puberteetin t.A.t.u:n ensimmäisellä levyllä. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Essee: Vapaus, kadun asfalttia vaan
Liberaalin lelut ovat ratkaisuja itse keksittyihin ongelmiin.
Kielletty: kirja
Kirja, niin formaattina kuin ideana, on yhteiskunnassamme jo hylätty, kirjoittaa Arsi Alenius.
Kielellinen tsunami, kauan sitten
Juhana Vähäsen kokeellinen esikoisrunoteos oli vuonna 2005 aikaansa edellä. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Seksipositiivisuus on kesken
"Kaipaan moniäänistä ajatustenvaihtoa seksiin liittyvistä kipeistä kokemuksista – myös niin kutsutuista epäonnistumisista", Eveliina Lempiäinen kirjoittaa.
Sade on luksusta, johon meillä kaikilla on varaa
Sade Adun äänellä voisi levyttää mitä vain. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Eläinten vuoro
Elämme hirvittäviä aikoja eläimille. Eläinkysymyksessä ei ole kyse "vain" eläinkysymyksestä, vaan ympäristö- ja ihmiskysymyksestä.
Essee: Eeva Kilven Tamara on romaani, jonka kanssa voi alkaa pysyvään suhteeseen
Tamara on lihallisen ilon juhlaa ja rakkausfilosofiaa. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Vain älyä vailla
Tekoälyvallankumous saattaa olla lopussa, ei alussa.
Kaikki ahdistaa
Jos ahdistus on niin yleistä, miksi meille tarjotaan vain yksinäisiä tapoja hoitaa sitä?
Barry Lyndon on täydellistä elokuvataidetta
Barry Lyndon on ohjaaja Stanley Kubrickin paras mutta harmillisen vähän tunnettu teos.
Essee: Internet on realityn alin taso
Television lisäksi tositelevisiosta on kadonnut tosi. Jäljelle jää ”reality”, jossa jokainen esittää oman elämänsä Bachelor-Tuomasta.
Essee: Politiikka on jumittunut, koska meillä ei ole vallankumoushenkeä
Politiikka kehittyy liikkeiden kautta. Jos liikkeet eivät toimi, politiikka on kriisissä.
Aika ennen Tinderiä: Hector ja seuranhakupalstojen lumo
2010-luvun Tinder-deittailija löytää henkisen kotinsa Hectorin 1970-luvun musiikista. Teksti on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Essee: Täydellisyyden rajat
Huippu-urheilu on yhteiskunnan peilinä jätättävä ja hidastunut.
Putoaminen
Eveliina Lempiäinen hurahti kiipeilyyn. Sitten hän putosi.
In memoriam: Perttu Häkkinen
Perttu Häkkinen (1979-2018) oli lehti- ja radiotoimittaja, kirjailija ja muusikko. Hänet tunnettiin muun muassa nimeään kantavasta puheradio-ohjelmasta, Nyt-liitteen kolumneistaan ja Imatran Voima -elektroyhtyeestään. Ylioppilaslehteä Häkkinen avusti vuosina 2008–2009 Rotterdamissa asuessaan.
Essee: Ei on teonsana eli miksi töistä pitää kieltäytyä
Työstä kieltäytyminen on kritiikkiä kaikkea sitä kohtaan, mikä tekee elämisestä nykytilanteessa sietämätöntä. ”Työ”, sellaisena kuin olemme sen tottuneet ymmärtämään, on mennyt rikki.
Miten erottaa elämä elämänkaltaisesta elämästä?
Jos jokin muistuttaa tarpeeksi elämää, ehkä se on jo elämää. Kuvataiteilija Anna Estarriolan teokset vievät syvyyksiin. Teksti on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.