Arkisto
Essee
Hollywoodissa lihavuuskysymys tuntuu laahaavan muiden vähemmistöasioiden perässä, Eveliina Mäntylä kirjoittaa.
Elokuva voi opettaa jotain elämästä, mutta sen tehtävä ei ole kasvattaa paitsi fasistisissa valtioissa, kirjoittaa toimitussihteeri Eveliina Mäntylä.
Toimittaja Petri Jääskeläinen, true crimen suurkuluttaja, ryhtyi penkomaan liki 30 vuotta vanhaa rikosta. Sitten hän alkoi epäröidä. Milloin vanhojen kaivelu on eettisesti oikein?
Muut puolueet syyttävät perussuomalaisia rasismista. Onko suomalainen päätöksenteko muuttunut inklusiivisemmaksi, kun hallituksessa on viimeiset neljä vuotta istunut maahanmuuttomyönteisiä vasemmistopuolueita?
Sekavina aikoina moni hakee lohtua oman julkisivunsa ja toisten sanomisten kontrolloimisesta.
Suosittujen komediasarjojen päähenkilöillä on isot kämpät ja pienet tulot. Vaikka tv-sarjat huomioivat eriarvoisuuden yhä paremmin, luokka ei tunnu mahtuvan mukaan, kirjoittaa toimittaja Sara Harju esseessään.
Mitä kannattaisi pukea päälleen vaellusretkelle Keski-Maahan, ja kauanko meidän maailmassamme kuluu aikaa poissa ollessani? Entä mikä olisi hyvä turvasana, jonka avulla pääsen takaisin? Kaikenlaista sitä joutuu miettimään, kun valmistautuu siirtymään toiseen todellisuuteen.
Janne ja Taina Saarikivi vaativat manifestissaan, että nyky-yliopiston puutteet korjataan perustamalla Suomeen yliopisto.
Numeroarvioinnin tarkoitus on kuvata sitä, miten hyvin oppilas on saavuttanut tavoitteet. Tutkimusten mukaan numerot voivat kuitenkin haitata oppimista, kirjoittaa kirjailija Iida Rauma esseessään.
Omiin unelmiin uskomisen sijaan ihmiskunta tarvitsee nyt yhteisiä utopioita, kirjoittaa toimittaja Sara Harju.
Ihminen haluaa luoda eläimet omaksi kuvakseen. Eläinrakkaalta sen ymmärtää, mutta eläinoikeusliikkeelle antropomorfistinen retoriikka voi olla haitallista, kirjoittaa toimittaja Tuija Siltamäki esseessään.
Suomalainen rikas haluaa väkisin näyttää nöyrältä ja ahkeralta tavikselta eikä pukeutua ja käyttäytyä yhteiskuntaluokkansa mukaisesti, kirjoittaa toimittaja Oskari Onninen esseessään.
Kaunokirjallisuus kuulemma lisää empatiaa. Toivoisin, että taiteeseen liittyvä hyötypuhe lopetettaisiin kokonaan, kirjoittaa kirjailija Silvia Hosseini esseessään.
Teatterintekijä Amanda Palo lopettaa traumastaan puhumisen heti tämän esseen jälkeen.
1.6.2021
Suomen taiteen kultakauden perintö elää luontokuvissa ja sosiaalisen median syötteissä. Luontoa ja kulttuuria erotteleva kuvasto kuitenkin vieraannuttaa meitä ympäristöstämme, kirjoittaa taiteilija Joel Karppanen esseessään.
Toivon, että näkisin jossain vaiheessa jotain muitakin nurkkia kuin omani. En haluaisi kehittää tämän kyseisen nurkan tuijottelusta mitään aikaa, tilaa ja kaikkeutta käsittelevää projektia, kirjoittaa Helmi Kajaste esseessään.
Self help on laimentunut ja levinnyt kaikkialle. Sitä on ruokapakkauksissa, Spotifyn soittolistoissa ja mainoksissa, jotka eivät mainosta mitään, mikä liittyisi self helpiin mitenkään. Aikuisten ihmisten lehtijuttuihin sitä puristetaan kuin ketsuppia lasten ruokaan 90-luvulla, ikään kuin varmuuden vuoksi, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen esseessään.
Aluksi luulen, että hongkongilaisten kissojen töppöjalkaisuus ja mutkaselkäisyys ovat niiden yksilöllisiä piirteitä. Naiivi pöhkö, moitin itseäni, kun tajuan, että kissat kuuluivat kääpiökokoiseksi jalostettuun munchkin-rotuun, kirjoittaa kirjailija Anu Kaaja esseessään.
Rakastajianne ovat vähemmistöjen oikeuksien puolustajat, vihervasemmistolaiset, nuoret kaupunkilaiset. Olette heidän musta aurinkonsa, esseisti Antti Hurskainen kirjoittaa Päivi Räsäselle avoimessa kirjeessään.
6.11.2020
Enemmistövaalitapa, perustuslain vastainen postiäänestys ja tunneliverkosto ovat räjähdysherkkä yhdistelmä, kirjoittaa kirjailija Jaakko Yli-Juonikas.
Oikea sota on olemassa aina. Kuoleminen vähenee aina silloin tällöin, mutta kyllä sota siitä huolimatta tappaa paljon ihmisiä. Nyt se vain tappaa heitä entistä hienovaraisemmin tavoin.
–Thomas Pynchon, Painovoiman sateenkaari.
Suom. Juhani Lindholm
–Thomas Pynchon, Painovoiman sateenkaari.
Suom. Juhani Lindholm
11.9.2020
Osallistumatta jättäminen on usein rakentavinta keskustelua, kirjoittaa esseessään Aleksi Husso.
Helsinki, ikuisesti on arkistomateriaaliin pohjautuva kauniin arvoituksellinen dokumenttielokuva.
Kesällä 2020 omaehtoiset ulkoilmabileet kukoistivat Helsingissä. Kyse ei ole pelkästä hedonismista, vaan merkityksellisyyden etsimisestä.
Siivoaminen on yritys luoda järjestystä kaoottiseen elämään. Puhtauden tavoittelussa on kyse myös ideologiasta, kirjoittaa Eleonoora Riihinen esseessään.
28.5.2020
Koronavirusepidemia toi kuoleman keskuuteemme keskellä kirkkainta kevättä. Tässä kaikessa voi olla jotain voimaannuttavaa.
Milloin olemme pöyristyneet riittävästi, kysyy Pontus Purokuru.
Mirkka Rekola teki koko elämänsä yhtä ja samaa teosta, elämänrunoa. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.