Arkisto
5/2022
Takaikkuna-palstalla kurkistetaan Helsingin yliopiston historiaan.
Luonnonvarakeskus aloitti viime vuonna kasvillisuuskartoituksen, jossa tutkitaan noin tuhannen kasvin esiintyvyyttä eri puolilla Suomea. Ensitulokset olivat yllätys: vastoin odotuksia mustikan peittävyys Etelä-Suomessa oli kasvanut.
Runoilija ja aforisti Virpi Alanen haluaa kirjoittaa myönteisistä tunteista tavalla, joka voidaan ottaa vakavasti.
Pakinoitsija on yliopistolla yhä uhanalaisemmaksi käyvän Y-sukupolven edustaja ja viiteryhmänsä rahankerjääjiä parempi ihminen.
Lastenkutsuilta jäänyt ruokatrauma sai ruokakriitikko Arda Yildirimin pysymään kaukana täytekakuista parikymmentä vuotta. Heinäkuussa 2019 hän päätti antaa täytekakuille toisen mahdollisuuden.
Ville Verkkapuron novellissa puhutaan kuolemasta ja ihmetellään aikuisten käytöstä.
Muutama vuosi sitten toimittaja Juho Kankaanpää haki töihin palkittuun mainostoimistoon. Työhaastatteluhuoneen tunnelma muuttui täysin, kun Kankaanpää keksi kertoa haastattelijoille harrastavansa yökävelyä.
Väitöskirjatutkija Aino Kalmbach tutkii maahanmuuttoa, työmarkkinoita ja koulutusta kausaalipäättelyn avulla.
Toimittaja päätyi oikeuteen todistamaan huumeriippuvaista Mäkistä vastaan. Nyt Mäkinen kertoo, miksi hän rikkoo toistuvasti lakia: hän tarvitsee hoitoa, ei vankilaa.
Nikolai Nordfors jäi sairauslomalle kesken korkeakouluharjoittelun. Se johti taloudelliseen ahdinkoon ja erimielisyyksiin työnantajan kanssa. Hannan harjoittelupaikassa muut eivät viitsineet opetella edes hänen nimeään. Mitä tehdä, jos unelmien harjoittelupaikka osoittautuu pettymykseksi?
Suomen hiilineutraaliustavoitteen tielle on ilmestynyt kaksi uutta töyssyä. Päättäjien olisi syytä korjata suunnitelmansa tavoitteen saavuttamiseksi vastaamaan todellisuutta, kirjoittaa toimittaja Riikka Suominen uutisanalyysissaan.
Keskusta on kierrättänyt tiede- ja kulttuuriministerin salkkua niin vauhdilla, että perässä on vaikea pysyä. Ylioppilaslehti selvitti, onko tuorein tiede- ja kulttuuriministeri yhtä puhtoinen ja myöhäiskeski-ikäinen kuin julkisuuden perusteella vaikuttaa.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toiminnasta on tehty kanteluita hallinto-oikeuteen ja oikeuskanslerille. Niille vastaamiseen ylioppilaskunta käyttää asianajotoimiston kallista apua.
Palstalla esitellään ajankohtaisia ilmiöitä ja tapahtumia tiedemaailmasta ja sen liepeiltä.
Äärioikeiston nousu viime vuosikymmenen aikana on herättänyt myös Suomessa julkista keskustelua siitä, pitäisikö ketä tahansa uusnatsia kuulla mediassa, kirjoittaa päätoimittaja Adile Sevimli pääkirjoituksessaan.
Järjestötoiminnan sijaan osa äärioikeiston aktiiveista vaeltaa radikaaleille henkisille poluille, kirjoittaa toimitussihteeri Petri Jääskeläinen.
Helsingin yliopisto aloitti lokakuussa sähkön- ja lämmönsäästökampanjan, josta se on kertonut viestivänsä, ironista kyllä, kampusten sähköisillä näyttötauluilla.
Kaksivuotiskaudelle valittava 60-henkinen edustajisto käyttää ylioppilaskunnassa ylintä valtaa.
Toimitus antaa kritiikittömät suosituksensa ajankohtaisista kulttuurituotteista.
Äärioikeiston pieni ja radikaali haara etsii itselleen henkistä pohjaa esoteerisuudesta eli salatusta, harvoille tarkoitetusta tiedosta. Mitä esoteria tarjoaa äärioikeistolle, joka haluaa yhdistää kuvittelemansa arjalaisen kansan?