Pakina: Viimeinen millenniaali häpeää ikäryhmäänsä, koska muut eivät osaa

Pakinoitsija on yliopistolla yhä uhanalaisemmaksi käyvän Y-sukupolven edustaja ja viiteryhmänsä rahankerjääjiä parempi ihminen. 

T:Teksti:

|

K:K: Pauliina Nykänen

Moissan! Otan kuun lopussa tatskan. Haluaisitko tukea minua tässä? Laita DM! Arvostaisin apua. Rahatilanne on aika huono. 

Yhdysvaltain sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat jo vuosia keränneet rahaa lastensa insuliiniin ja muihin välttämättömiin asioihin, joita yhteiskunta ei heille maksa. Suomalaiset someaktiivit ovat tästä voimaantuneina pystyttäneet nettiin omia laittomia pienkeräyksiään, kuka syntymäpäivärahastoonsa, kuka uutta tatuointia varten. 

Nyt millenniaalit tekevätkin jatkuvasti ja häpeilemättä uusia rahankeräysrikoksia netissä, sillä mulla on vaikea taloudellinen tilanne, eli tuli juotua kissan hammaskiven poistoon varatut massit. 

saa laittaa kihlavuosipöivälahjaa tulemaan jos haluu!! ei kukkia ja kahvitteluja, sorii!! Säälirahasto. 

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan valkoiset kasvatit ovat väärinymmärtäneet rahankeräyksen motiivit: jos musta nainen Alabamassa saa kerätä hyväntekeväisyysrahaa syöpähoitoihinsa, on meilläkin voitava aloittaa trendikäs alaluokkalarppaus, jossa rahankerjuu ei enää tyydytä pelkkiä perustarpeita. Millenniaaleille rahankeruun tarkoitus on varmistaa jokaisen oikeus ainaiseen keskiluokkaisuuteen – omasta toiminnasta riippumatta. 

Mulla on semmonen tyhmä haave kylpyammeesta ja hotelliyöstä yksin. Jaan nyt tän vaikka jostain syystä nolottaa. Ehkä poistan pian myös. 

Nykyisen häpeästä eroon pääsemisen ihannoinnin sijaan yhteiskunta tarvitsee lisää häpeää, sillä sen pelko pitää pohjoismaisen hyvinvointimallin kasassa: täällä ei kehdata lussuttaa tuilla, koska se on sosiaalisesti tuomittavaa. 

Ilman häpeää on mahdotonta saada ihmisiä matalapalkkatöihin, joista tienaa vain 20 pinnaa enemmän rahaa kuin sossun luukulta. Korkea sosiaaliturva on suorastaan kohtalonyhteydessä protestanttiseen työmoraaliin. Niinpä hipit ja pontuspurokurut, jotka rummuttavat työstä kieltäytymisen ja sen ihannoinnin puolesta, ovat itse uusliberalismin asialla tuhoamassa hyvinvointivaltiota. 

Olisi hienoa, jos matalapalkkoja nostettaisiin, mutta niin ei ole tapahtumassa. Täten vaihtoehdoiksi jää joko työttömyydestä seuraavan häpeän säilyttäminen tai sosiaaliturvan laskeminen. Korkean sosiaaliturvan hinta on mieto yhteiskunnallinen halveksunta sen saajia kohtaan. 

Sietäkää se tai menkää töihin.