Uutisanalyysi: Hiilineutraaliuden tavoitteleminen sähköistämällä on itsepetosta

Suomen hiilineutraaliustavoitteen tielle on ilmestynyt kaksi uutta töyssyä. Päättäjien olisi syytä korjata suunnitelmansa tavoitteen saavuttamiseksi vastaamaan todellisuutta, kirjoittaa toimittaja Riikka Suominen uutisanalyysissaan.

T:Teksti:

K:K: Olli Korpela, Jussi Ruusila

Hallitus on luvannut muuttaa Suomen hiilineutraaliksi pikavauhtia vuoteen 2035 mennessä. Se vaatisi jokaiselta jäljellä olevalta 13 vuodelta merkittäviä päästövähennyksiä. Niitä ei ole tehty. 

Hiilineutraaliustavoite on mitä kannatettavin, suorastaan välttämätön. Ongelma on, että lyhyessä ajassa ilmastosuunnitelman eteen on tullut töyssyjä. 

Isoin töyssy, suoranainen siirtolohkare, on se, että Suomen metsät eivät varastoi hiilidioksidia yhtä paljon kuin minkä varaan on laskettu. Metsäyhtiöt ovat muuttaneet metsiä selluksi ja energiayhtiöt polttaneet puita lämpökattiloissa niin innolla, että ilmastotavoitteet ovat menneet pesuveden mukana. 

Kyseinen töyssy on valtavan kallis. 

Suomi on luvannut toisille EU-maille, että käytämme maata tavalla, joka sitoo tietyn määrän hiilidioksidia. Tämän on ollut tarkoitus tapahtua pitkälti metsien avulla. Nyt kun niin ei hakkuiden vuoksi käykään, joutuu valtio kantamaan vastuun ylimääräisistä päästöistä. Se tarkoittaa, että veronmaksajia odottaa näillä näkymin miljardien lasku. Ne rahat Suomen pitää käyttää ostaakseen hakkuita vastaava määrä päästövähennyksiä markkinoilta. 

Tähän asti Suomen elinkeinopolitiikkaa, kuten ilmastopolitiikkaakin, on tehty kuin metsiä olisi rajattomasti. Iso osa hiilineutraaliustavoitteestamme perustuu puun käyttöön. Suomen ilmastopaneelin keväällä 2022 julkaiseman raportin mukaan on selvinnyt, ettei metsän kasvu riitä korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Karmeinta kyllä, nykymeno johtaa siihen, että Suomen ilmastopäästöt vain kasvavat hiilineutraaliustavoitteista huolimatta. 

Päästöjä on kyllä onnistuttu vähentämään esimerkiksi energiantuotannossa. Koska metsät kuitenkin sitovat hiilidioksidia aiempaa vähemmän, on ilmakehään päässyt ”ylimääräisiä” päästöjä. Ja juuri se on ainoa asia, joka merkitsee. Ilmakehälle ei selitellä. 

Toinen töyssy Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen tiellä liittyy sähköistämiseen. Tosin kuin metsänhakkuut, sähköistämisen ongelmat koskevat muitakin maita kuin Suomea. 

Tähän asti päästöjä on suunniteltu leikattavan maailmanlaajuisesti niin, että liikenteessä ja lämmityksessä fossiiliset energianlähteet vaihdetaan sähköisiin ratkaisuihin. Nyt on selvinnyt, etteivät luonnonvarat riitä tähän. 

Geologinen tutkimuskeskus julkaisi vuosi sitten tutkimuksen, jonka mukaan maailman raaka-aineet eivät kerta kaikkiaan riitä akkuihin, jotka vaadittaisiin nykykulutukseen ja -liikkumiseen ilman fossiilisia energianlähteitä. Tutkimusuutinen sai kohtuullisesti näkyvyyttä, mutta poliitikoilta ei kysytty, miten uusi tieto vaikuttaa siihen, miten päästövähennykset nyt tehdään. 

Pitäisi kysyä. Eiväthän kansalaiset hyväksyisi sitäkään, jos valtiovarainministeri lupaisi selättää taloushuolet alkemialla eli muuttamalla asioita kullaksi. Samalla tavalla kuin on osoitettu, ettei alkemia toimi, tiede on nyt osoittanut, etteivät raaka-aineet riitä kaiken vaaditun sähköistämiseen. 

Päättäjien olisi syytä korjata suunnitelmat vastaamaan todellisuutta. 

Sen sijaan esimerkiksi liikenneministeri Timo Harakka (sd) saa rauhassa intoilla (HS 7.9.2022), miten Suomessa kohta lennellään joka niemennokkaan ympäristöystävällisesti. 

Vaalikevät siintää edessä, mutta poliitikot ovat päässeet ihmeen helpolla hakkuiden aiheuttamasta miljardien yllätyslaskusta. Toimittajat voisivat tentata heiltä, minkä alan pitää nyt vähentää tuplasti päästöjään, kun metsäalan ei sitä tarvitse tehdä, tai kysyä, mistä miljardit revitään. Nostetaanko veroja vai leikataanko jostakin? 

Myöskään elokuun lopun budjettiriihtä ei analysoitu mediassa siltä kantilta, miten ensi vuoden valtion rahankäyttö vaikuttaa päästöihin. Tämä on hämmentävää, sillä jos hallituksen hiilineutraaliustavoite otetaan tosissaan, ensi vuoden jälkeen Suomella on 11 vuotta aikaa muuttua hiilineutraaliksi. 

Tavoitteen saavuttamista hidastaa nyt kaksi uutta töyssyä, mutta jotenkin ne on kierrettävä. Lämpöennätysten ja ilmastotuhojen täyteinen kesä osoitti jälleen, miten karua jälkeä kuumeneminen aiheuttaa. 

Kirjoittaja on toimittaja, joka ei ymmärrä, miten päätoimittajat tulevaisuudessa selittävät, miksi media ei keskittynyt ilmastokriisiin.