Postia: Lähetimme kopiopaperia Maria Petterssonille

Palstalla lähetämme ihmisille postia.

T:Teksti:

|

K:K: Pauliina Nykänen

Ylioppilaslehti haluaa muistaa entistä päätoimittajaansa arkilla kopiopaperia. Emme luovuta tätä lahjaa kevyin mielin, sillä suhtaudumme vakavuudella lehden eri toimitusten väliseen solidaarisuuteen. Koemme kuitenkin, ettei meillä ole vaihtoehtoa. 

On aika kysyä suoraan, mitä Hesari ei kysy: Mitä helvettiä taas? 

Kirjassanne Suomen historian jännät naiset: selvänäkijöitä sotilaita saarnaajia ja silmänkääntäjiä on lauseita, jotka ovat kopioita lähteistään: mukana on pätkiä, joissa lauseet ovat lähes sanasta sanaan samoja, osassa sanajärjestystä on hieman muutettu tai joku termi on korvattu synonyymillä. Jopa sama kirjoitusvirhe on päätynyt mukaan. 

Olette kiistänyt plagioinnin ja puolustautunut esimerkiksi kertomalla, että ”tutkimuksessa tehdään tutkimusta, mutta populaarissa tietokirjassa yleistajuistetaan, kootaan, summataan ja muokataan olemassa olevaa tutkimusta”.  

Normaali tapa tehdä yleistajuista tietokirjallisuutta, kuten asian MTV:n samaisessa haastattelussa ilmaisette, on toki Suomessa kovin hatarissa kantimissa. Täällä julkaistaan ties mitä kriittistä katselua kestämätöntä joululahjapakettia liukuhihnalta, eivätkä kustantamot tunnu olevan itsekään perillä tuotteistaan. On marianordinia, lääkkeetöntä elämää ja oman traumansa kirjaksi painattavia influenssereita, joiden kohdalla voidaan kysyä, onko teoksen julkaisu edes eettistä. 

Jos kiire painaa, voitte ottaa mallia Antti Heikkiseltä, joka musiikkineuvos Dannyn viidennettä elämäkertaa WSOY:lle rustatessaan keksi väistää plagiointiriskiä keksimällä omasta päästään spekulatiivisia tapahtumaketjuja kirjan henkilöiden elämäntarinoille. (Miksi kukaan elämäkerturi ei ole aiemmin tajunnut pohtia, olisiko Dannyn isä voinut tappaa Adolf Hitlerin kesäkuussa 1942 tämän vieraillessa Immolan lentokentällä Ruokolahdella?) 

Tälle arkille voittekin alkaa luonnostella itse keksimiänne vaihtoehtoisia jänniä juonenkäänteitä kirjojenne päähenkilöiden kohtaamisista, sillä sellainen näyttää olevan suomalaisen tietokirjallisuuden kentällä täysin hyväksyttävää. 

Ylioppilaslehdessä emme tällaista metodia käytä.