Arkisto
1/2022
Nyt-liitteen esimies Juhani Mykkänen on juuri sitä, mitä työelämä nyt rakastaa. Nuori ja ennalta-arvaamaton.
Hampaita harjatessa voi tehdä liikkuvuusharjoituksia poimimalla lattialta tavaroita, jotka tipahtelevat stressistä tärisevistä käsistä, neuvoo Tuija Siltamäki.
Puolustukseen kohdistuvia satsauksia tulisi demokraattisessa sivistysvaltiossa arvioida laaja-alaisemmin kuin hävittäjien kohdalla on tehty, kirjoittaa Ylioppilaslehden toimitussihteeri Johannes Roviomaa.
Suomen maatalouspolitiikka on tutkijoiden, viljelijöiden ja poliitikkojen mukaan remontin tarpeessa. Päästöt eivät laske, eikä tukijärjestelmä kannusta ekologisesti kestävään viljelyyn. Miksi muutoksen tekeminen on niin vaikeaa?
Suomen uusien hävittäjien elinkaarikustannukset ulottuvat 2060-luvulle. Ylioppilaslehti pyysi silloisia aikuisia esittämään näkemyksensä asekaupoista.
Kun kukaan ei huomaa, Valentin Lindén livahtaa rappuun ja tilaa hissin. Sitten hän julkaisee siitä videon. Hän on tehnyt niin jo yli 11 000 kertaa.
Arktinen kirjeenvaihtaja -juttusarjassa Ylioppilaslehti käy kirjeenvaihtoa alan asiantuntijoiden kanssa.
Ylioppilaslehden kulttuurisotakirjeenvaihtaja raportoi rintamilta, joiden ei tarvitsisi kiinnostaa ketään.
Kansainvälisen politiikan asetelmat ovat murroksessa, valtioiden kompromissihalu hukassa ja sodan uhka ilmassa. Diplomaatit Liisa-Maija Harju, Anni Ståhle ja Eero Vento ovat aloittamassa uraansa Suomen edustajina, mutta millaiseen diplomatian maailmaan he ovat astumassa?
Eduskunnassa ollaan erimielisiä muun muassa siitä, sisältyykö terapiatakuu nyt käsiteltävään hoitotakuuseen vai ei. Moni muukin yksityiskohta on vielä epäselvä.
Riikonen kuvaa poikien mielenliikkeitä äärettömällä tarkkuudella ja hellyydellä, Kärkäs ja Pohjalainen kirjoittavat.
Suomalainen rikas haluaa väkisin näyttää nöyrältä ja ahkeralta tavikselta eikä pukeutua ja käyttäytyä yhteiskuntaluokkansa mukaisesti, kirjoittaa toimittaja Oskari Onninen esseessään.
Poliitikon ihon alle pääseminen saa enemmän ihastelua kuin tiukka tivaaminen uutisstudiossa, kirjoittaa kriitikko Ville Hämäläinen.