Terapiatakuuta kannatetaan, muttei toteuteta – Miksi uudistus on jumissa ja miten se edes tehtäisiin?

Eduskunnassa ollaan erimielisiä muun muassa siitä, sisältyykö terapiatakuu nyt käsiteltävään hoitotakuuseen vai ei. Moni muukin yksityiskohta on vielä epäselvä.

T:Teksti:

|

K:Kuvitus Jaakko Suomalainen

Suomen historian ensimmäisissä aluevaaleissa tammikuun lopussa valittiin aluevaltuustot. Ne päättävät nyt Helsinkiä ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta Suomessa, miten terveyspalvelut sekä palo- ja pelastustoimi ”hyvinvointialueilla” järjestetään.

Yhdeksi aluevaalien harvoista keskustelunaiheista nousivat mielenterveyspalvelut.

Sosiaali- ja terveysministeriössä käsitellään parhaillaan hoitotakuuta. Siihen sisältyvät sekä fyysiset että psyykkiset sairaudet, mutta paljon huomiota saaneen kansalaisaloitteen ehdottamaa terapiatakuuta siihen ei ole kirjattu. Miksei? Moni muukin mielenterveyskysymys on vielä avoinna. Ylioppilaslehti kysyi, asiantuntijat vastasivat.

1. Jos terapiatakuu tulee, kuka sen toteuttaa?

Terapiatakuu-kansalaisaloite sai vaadittavat 50 000 nimeä kasaan heinäkuussa 2019 ja eteni eduskunnan käsittelyyn. Aloite ajaa kaikille nopeaa pääsyä hoidolliseen lyhytpsykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen.

Puoluerajat ylittävästä kannatuksesta huolimatta aloite on edennyt eduskunnassa tahmeasti. Oppositiopuolue kokoomuksen mielestä hallituspuolueet hidastelevat tahallaan, hallituksen mielestä eivät.

Sosiaali- ja terveysministeriössä käsitellään parhaillaan hoitotakuuta. Lausuntokierros, jossa esimerkiksi asiantuntijat ja järjestöt ovat voineet kommentoida esitystä, on päättynyt, ja nyt STM käsittelee saamaansa palautetta.

Seitsemän päivän hoitotakuu koskee perusterveydenhuoltoa. Jos se tulee voimaan, pääsyn asianmukaisiin tutkimuksiin pitää tapahtua sairaudesta riippumatta seitsemässä päivässä. Hoitotakuun nykyinen muotoilu ei ota kantaa hoitokeinoihin.

”Missään terveydenhuollon lainsäädännössä ei sanota, mitä hoitomuotoja pitää olla”, valmistelutyössä mukana ollut STM:n lääkintöneuvos Helena Vorma sanoo.

Lain sijaan hoitokeinoista ohjeistetaan esimerkiksi Käypä hoito -suosituksissa.

STM:n hallitusneuvos ja hoitotakuun vastuujuristin Merituuli Mähkän mukaan lainsäädännössä voitaisiin kuitenkin säätää myös terapiaan pääsyä koskevasta takuusta.

Hallitus ja oppositio ovat olleet erimielisiä myös siitä, sisältyykö terapiatakuu hoitotakuuseen. Mielenterveysjärjestöjen tulkinnan mukaan ei sisälly.

”Olennaisin puute hallituksen esityksessä hoitotakuulainsäädännöksi on siinä, että mielenterveyden häiriöiden hoitoon soveltuva psykoterapia ja muu psykososiaalinen hoito on rajattu hoitotakuun ulkopuolelle”, Mielenterveyspoolin lausunnossa linjataan.

STM:ssä asiasta on eri käsitys.

”Olen huomannut, että yleisessä keskustelussa ajatellaan, että tässä olisi jotenkin rajattu mielenterveys pois, mutta hoitotakuu koskee samalla tavalla kaikkea terveyttä”, Vorma sanoo.

”Hoitotakuu koskee samalla tavalla kaikkea terveyttä.”

Suomessa terveydenhuoltoa koskevat säädökset antaa eduskunta.

Terveyspalveluiden järjestämisestä vastaavat vuodesta 2023 alkaen hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki. Ne puolestaan päättävät, miten palvelut tuotetaan. Ne voidaan tuottaa itse, yhdessä toisen hyvinvointialueen kanssa tai esimerkiksi ostamalla yksityiseltä palveluntarjoajalta.

Työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä säilyy entisellään. Esimerkiksi lievät masennukset hoidettaisiin edelleen perusterveydenhuollon puolella, vaikeahoitoiset erikoissairaanhoidossa.

(Oman kuvionsa muodostaa korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhoito. Sen järjestämisestä vastaa Kela, ja palvelut tuottaa YTHS.)

Jos terapiatakuu kirjattaisiin lakiin, alueiden pitäisi toteuttaa se. Jos ei, alueet voivat toteuttaa sen silti. Helsinki päätti toukokuussa 2021 ottaa terapiatakuun käyttöön. Aluevaaliohjelmissaan terapiatakuuta kannattivat tai ajoivat kokoomus, vihreät, vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit ja Liike Nyt.

Vorma kertoo, että terapiatakuun tavoitteita on jo edistetty ympäri Suomea.

Vuodesta 2020 hallitus on myöntänyt lisärahoitusta ”psykososiaalisten menetelmien käyttöönottoon” nuorten palveluissa ympäri Suomea. Vuosina 2022–2023 se laajenee koskemaan kaikkia ikäryhmiä.

Vorman mukaan tähän mennessä noin tuhat terveydenhuoltoalan työntekijää on koulutettu psykososiaalisten menetelmien ”menetelmäosaajiksi”, eli hallitsemaan jokin tietty keskusteluhoidon menetelmä, jolla on tutkitusti toimiva vaikutus mielenterveyden ongelmiin. Uusien ”menetelmäosaajien” avulla apua mielenterveyden ongelmiin on Vorman mukaan saanut noin tuhat nuorta.

2. Jos terapiatakuu tulee, mitä terapiaa tarjotaan?

Terapioita on erilaisia, ja käsitteitä käytetään usein ristiin keskenään.

Terapiatakuu keskittyy lyhyisiin psykoterapioihin ja psykososiaalisiin hoitoihin eikä esimerkiksi Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Ne eroavat toisistaan paitsi keston myös sisällön perusteella.

Lyhytpsykoterapiassa käsitellään usein hieman lievempiä ja lyhytkestoisempia ongelmia kuin pitkissä terapioissa. Myös niiden tavoitteet ovat rajatumpia ja kulku tarkemmin määritelty. Käyntikertoja on rajattu määrä, yleensä enintään 25. Sitä voivat tarjota vain psykoterapeutit, lyhytterapiaa eli psykososiaalisia hoitomenetelmiä muutkin esimerkiksi terveyskeskusten työntekijät saatuaan sopivan koulutuksen.

(Kelan kuntoutuspsykoterapiaan voi päästä hoidon, kuten lyhyen psykoterapian, psykososiaalisten hoitojen tai muun hoidon jälkeen. Kuntoutuspsykoterapian tarpeen ja tarkoituksenmukaisuuden arvioi B-lausunnossaan psykiatri.)

Terapiatakuu-kansalaisaloitteen vireillepanija, nykyinen vihreiden europarlamentaarikko Alviina Alametsä sanoo, että aloite keskittyy lyhytterapiaan, koska siitä moni mielenterveysongelmista kärsivä hyötyisi eniten. Kelan kuntoutuspsykoterapia voi olla liian pitkä tai kallis prosessi, ja koska kaikki eivät pääse siihen, osa saattaa jäädä ilman hoitoa.

”Totta kai olisi hienoa, jos Kelan pitkäänkin terapiaan pääsisi kuukauden sisällä”, Alametsä sanoo.

Vorman mukaan Kelan kuntoutuspsykoterapia ei liity nyt käsiteltävään hoitotakuuseen, koska siinä kyse on nimenomaan kuntoutuksesta eikä hoidosta. Kelan kuntoutusta ei ole tarkoitettu esimerkiksi akuutteihin elämänkriiseihin, vaan sen tarkoitus on palauttaa mielenterveysongelman takia vaarantunut työ- tai opiskelukyky.

Varsinaisten psykoterapioiden lisäksi tarjolla on muutakin apua. Esimerkiksi Helsingissä Mieppi tarjoaa Haagassa, Kalasatamassa ja Myllypurossa keskustelutukea. Niiden käyttäminen on helsinkiläisille maksutonta eikä vaadi lääkärin lähetettä.

”Totta kai olisi hienoa, jos Kelan pitkäänkin terapiaan pääsisi kuukauden sisällä.”

3. Miten terapiatakuu rahoitettaisiin?

Terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta ja sairaanhoitopiireiltä hyvinvointialueille on osa sote-uudistusta. Tarpeen siihen on luonut ennen kaikkea väestön ikääntymisen aiheuttama taloudellinen paine: terveydenhuollon kustannukset nousevat tulevina vuosikymmeninä niin paljon, että kunnilla ja sairaanhoitopiireillä on vaikeuksia selvitä niistä.

Se näkyy jo nyt mielenterveyspalveluissa. Vaaliviikolla Mielenterveyspoolin hankepäällikkö Sanni Lehtinen luonnehti nuorten mielenterveyspalveluiden kokonaiskuvaa synkäksi. Jonot sekä perustason mielenterveyspalveluihin että erikoissairaanhoitoon ovat Lehtisen mukaan pitkiä niin julkisen terveydenhuollon kuin YTHS:n puolella. Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian akuuttiosastolla osa potilaista on puolestaan joutunut nukkumaan patjoilla lattialla, koska paikkoja ei ole tarpeeksi.

Sote-uudistuksessa on ajateltu, että kun siirrytään isompiin yksiköihin – poliitikkojen kielellä ”leveämmille hartioille” – säästetään kustannuksissa.

Aluevaalikampanjoissa puolueet eivät kuitenkaan juuri puhuneet säästöistä, vaan lupasivat hyvinvointialueille nykyistä enemmän ja parempia palveluita. Eniten lupaili vihreät, jonka ohjelmassa oli noin kolmekymmentä menolisäyskohdetta. Vaaliviikon A-studiossa tutkijat Hanna Wass ja Jenni Airaksinen kuvailivatkin kampanjointia lupaussirkukseksi.

Lähetyksessä Wass ja Airaksinen muistuttivat, että politiikka on niukkuuden jakamista, ja päätöksen siitä, millaista terveydenhuoltoa hyvinvointialueella tarjotaan, tekevät poliittiset puolueet arvojensa pohjalta.

Rahoitus voi muodostua terapiatakuun toteuttamiseen ongelmaksi, arvioi myös vihreiden Alviina Alametsä.

Hyvinvointialueiden rahoitusta voi lisätä valtion tuella, maakuntaverolla, kunnallisverolla ja terveyskeskusten käyntimaksuilla. Mikään näistä ei ole suosittu vaihtoehto.

Maakuntaveroa kannattavat tällä hetkellä vain vasemmistoliitto ja vihreät. Sdp kannatti hyvinvointialueiden verotusoikeutta vielä kesäkuussa, mutta sen jälkeen linja on muuttunut. Jyrkimmin veroa vastustavat kokoomus ja perussuomalaiset.

Maakuntaveron käyttöönotosta määrää valtio, mutta ainakaan vaalitenteissä puolueet eivät ole pitäneet todennäköisenä, että toteuttamiskelpoinen malli saataisiin aikaan tällä vuosikymmenellä.

”Meillä ei riitä aika sellaisen valmisteluun eikä sellaista mallia, joka täyttäisi hallituksen reunaehdot, löydy”, sanoi valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) MTV:n tentissä.

Alametsä esittää, että alueilla tulisi olla mahdollisuus väliaikaisesti nostaa kunnallisveroprosenttia, jotta mielenterveyspalveluiden kriisi saataisiin ratkaistua. Parempi vaihtoehto hänestä olisi valtion suora tuki.

Jos sitäkään ei irtoa, jää alueiden keinovalikoimaan lähinnä terveyskeskusten käyntimaksujen korottaminen. Sillä ei saa suosiota äänestäjien silmissä, ja se voi myös estää tai viivästyttää ihmisiä hakeutumasta hoitoon.

Vahvimmin julkisten peruspalveluiden maksullisuutta vastustaa vasemmistoliitto, eniten niitä puolustaa kokoomus.

Jonkinlainen rahoitusratkaisu pitäisi löytyä, sillä kaikki eduskuntapuolueet haluavat lisätä mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon käytettävää osuutta terveydenhoidon menoista.

Rahoituksen löytämiseen kannustaa sekin, että kuten muidenkin sairauksien, myös mielenterveysongelmien hoitaminen on sitä kalliimpaa, mitä huonommaksi potilaan tilanne ehtii päästä. Erityisen kalliiksi valtiolle tulevat mielenterveysongelmista johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet. STM:n arvion mukaan niistä valtiolle koituva ”potentiaalisen työpanoksen menetys” on arvoltaan kahdeksan miljardia euroa vuodessa.

Yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen ovat vuodesta 2019 lähtien olleet mielenterveyssyyt. Erityisen paljon ovat viime vuosina lisääntyneet nuorten naisten masennusperäiset työkyvyttömyyseläkkeet.

Piirroskuva

4. Mistä saataisiin terapeutteja?

Jos valtio tai alueet päättävät lisätä terapian tarjontaa, tarvitaan myös lisää terapeutteja. Eduskunnan sivistysvaliokunta jatkaa keväällä Psykoterapian puolesta – kansalaisaloitteen käsittelemistä. Se ajaa psykoterapiakoulutuksen muuttamista maksuttomaksi.

Psykoterapiakoulutusta järjestävät täydennyskoulutuksena yliopistot, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla se maksaa opiskelijalle noin 30 000–60 000 euroa. Aloitteen tekijöiden mukaan se vaikuttaa myös siihen, että lähinnä keskiluokkaisten ja hyvätuloisten ihmisten on mahdollista kouluttautua psykoterapeuteiksi.

Sivistysvaliokunnan jäsen, vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo sanoo, etteivät yliopistot olleet sivistysvaliokunnan kuulemisessa kovin halukkaita avaamaan sitä, kuinka merkittävä tulonlähde maksullinen psykoterapiakoulutus niille on. Yliopistot hyötyvät nykytilanteesta taloudellisesti. Kuulemisessa ne ilmoittivat olevansa huolissaan siitä, vaarantuuko koulutuksen laatu, mikäli se muuttuu maksuttomaksi.

”Se on outo argumentti. Eihän me pidetä mitään muutakaan koulutusta huonompana, koska se on maksutonta”, Honkasalo sanoo.

”Terapiatakuu-puheessa korostuu se, että ikään kuin lyhytterapia olisi ratkaisu kaikkeen.”

Päätöksiä koulutuksen muuttamisesta maksuttomaksi ei ole vielä tehty, mutta siihen on Honkasalon mukaan sivistysvaliokunnassa puoluerajat ylittävää tahtoa.

Honkasalo pitää psykoterapeuttien määrän lisäämistä yhtenä ratkaisuna mielenterveyspalveluiden heikkoon saatavuuteen, mutta ”terapiatakuu-rummutukseen” hän suhtautuu kriittisesti.

”Terapiatakuu-puheessa korostuu se, että ikään kuin lyhytterapia olisi ratkaisu kaikkeen.”

Honkasalon mielestä pitkäaikaisesti ja vakavasti sairaat jäävät terapiapuheen ulkopuolelle. Lisäksi terapia kasaantuu Honkasalon mukaan usein tietyille ihmisryhmille. Hyvätuloiset saavat apua yksityisen sektorin kautta, mutta julkisen sektorin perusterveydenhuollon puolella terapeuteista on kova pula. Erikoissairaanhoidon puolelle ohjautuu jatkuvasti nuoria, jotka pystyttäisiin hoitamaan perusterveydenhuollon puolella, jos resursseja olisi.

Hyvä kysymys on sekin, ketkä terapiasta hyötyvät. Kaikkiin ongelmiin ja elämänvaiheisiin terapia ei ainakaan yksinään ole riittävä ratkaisu.

”Lievään masennukseen ja ahdistukseen psykoterapia tai psykososiaalinen hoito on usein riittävä hoito,” STM:n lääkintöneuvos Vorma sanoo.