Arkisto
6/2019
Eräänä syksynä S rakastui mieheen, jolla oli tyttöystävä toisessa kaupungissa. Love Actually -palstalla kerrotaan rakkaustarinoita.
Lydia Lehtola kirjoittaa kaipauksesta, joka kuumottaa päässä ja jäsenissä ja pakottaa käpertymään pieneksi.
Rakastan Dolly Partonia monesta syystä, mutta eniten siksi, että hän kieltäytyy häpeämästä itseään. Samalla hän poistaa häpeän muilta, myös minulta. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
Menestyksen eteen tehty työ ei ole työtä onnellisuuden eteen, kirjoittaa Silvia Hosseini.
Vaihdoin lentokoneen junaan ja matkustin Uzbekistaniin.
Toimittaja vietti kuukauden ilman kännykkää. Se tuntui autuaalta unelta mutta päättyi kehnosti.
Päätoimittaja Susanne Salmi muistelee yllätysten vuosikymmentä.
Mistä tietää, kuka on ”se oikea”? Niinpä niin, myhäilee tutkija. Yhteiskuntaluokat ohjailevat yllättävän usein sitä, mitä pidämme vapaana ja tunteellisena valintana.
Jakamisen raja menee sukupuolitaudeissa, sanoo Laura Friman.
Kaiken maailman dosentti -palstalla esitellään tieteentekijöitä. Nyt vuorossa Lauri Parkkonen.
Ibe on 20-vuotias räppäri, eliittilukion käynyt bisnesmies ja ”oman elämänsä Instagram-malli”, koska sellaisia artistien on hänen mielestään nykyisin oltava.<br />
Kun kantakaupungissa ei ole varaa asua, siirtyy gentrifikaatio Itä-Helsinkiin.
Mujin kuratoitu kirjavalikoima hyväilee koulutettua keskiluokkaa, joka ei halua kuluttaa tavaraa, vaan tarinaa oman itsen hyvyydestä.
Kun edistysmielisiltä puuttuu utopia, perussuomalaisilta sellainen löytyy. Se on taantumuksellisten voimien aina hellimä utopia, joka sijoittuu menneisyyteen.