Parisuhde on yhä luokkasuhde, ja kulisseja on pidettävä yllä

Mistä tietää, kuka on ”se oikea”? Niinpä niin, myhäilee tutkija. Yhteiskuntaluokat ohjailevat yllättävän usein sitä, mitä pidämme vapaana ja tunteellisena valintana.

T:Teksti:

K:Kuvat: Mikko Rikala

Vastakkainasettelun aika on ohi ja luokat passé, eikö niin? Vielä mitä, yhteiskuntaluokat vaikuttavat siihen, ketkä kuuluvat ystäväpiiriin ja keiden kanssa pariudutaan. Rakkaus voi syttyä yli luokkarajojen, mutta erojen kohtaamista ei voi välttää yhteisessä arjessa. 

Kymmenisen vuotta sitten Euroopan historian professori Laura Kolbe ja antropologi, psykoterapeutti Katriina Järvinen kirjoittivat yhdessä teoksen Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Nyt kaksikko on kerännyt Sopivia ja sopimattomia -kirjaan tositarinoita siitä, miten luokkarakenne on vaikuttanut parisuhteisiin ja miten se edelleen on osa parinvalintaa.

Laura Kolbe on ylemmästä keskiluokasta pohjoishaagalaisesta porvarisperheestä, jossa isä oli toimitusjohtaja ja äiti toimittaja. Omien sanojensa mukaan hän kokee olevansa sivistyneistöä. 

Katriina Järvinen on tamperelaisesta alemmasta työväenluokasta, jossa isä oli kumitehtaan duunari ja äiti siivooja. Hän on luokkanoussut akateemiseksi keskiluokkaiseksi sekatyöläiseksi. Tätä kautta hän tuntee olevansa osa luovaa luokkaa. Hän kertoo kokevansa välillä alemmuutta jopa lapsiaan kohtaan, koska he ovat akateemisia akateemisesta perheestä, toisin kuin hän itse.

“Kaupunkilaiset vastaan maalaiset -asetelma on täyttä fiktiota, mutta se on poliittisesti käyttökelpoinen.” – Laura Kolbe

Istahdamme viinille paikkaan, jossa luokkarakenteet ovat viimeksi heittäneet kuperkeikkaa: kalliolaiseen viinibaariin. Lasit täyttyvät samppanjasta ja vuosikertaviinistä. Tarjoilija tuo pöytään siikatartarin, hirvensisäfileen poronkielellä ja kuhamoussen. 

Mitkä ovat nykyiset luokat?

LK Vallitsevin käsitys, jossa myös on luokkaulottuvuus, on kaupunkilaiset vastaan maalaiset. Asetelma on täyttä fiktiota, mutta se on poliittisesti käyttökelpoinen. Maalaiset ajatellaan Suomi-elokuvan hahmoiksi, junteiksi tai mummonmökkiläisiksi ja Stadi käsitetään Helsingin elegantiksi kantakaupungiksi, jota kovasti halutaan Euroopan metropolien kaltaiseksi. 

Todellisuudessa suomalainen keskiluokkainen luokkaidentiteetti kasvaa juuri maaseudun ja kaupungin välissä, esikaupungeissa, lähiöissä. Suuri osa Suomesta on näitä harmaita välimaastoja. Lokaalisti identiteettejä on paljon enemmän. Toinen on tämä koulutusrakenne, ennen luotettiin siihen, että koulutuksella pääsee eteenpäin. Sivistyspääoman luokka on valitettavasti romuttumassa.

KJ Ihmiset puhuvat ennemmin kuplista kuin luokista, se on tullut somen kautta. Ihmiset jaottuvat nyt edistyksellisiin tai suvaitsevaisiin ja niihin, jotka kokevat kaiken muutoksen uhkana. 

Arkaluontoinen asia on, että myös kuplien sisällä on luokkaeroja. Jotkut perivät miljoonaomaisuudet, mutta siitä ei puhuta. Toisilla on taloudelliset turvapuskurit ja toisilla ei.

Mitkä seikat ohjaavat parinvalinnassa? Luokkien välillä on ilmeisen suuri ero siinä, millainen parisuhdekäsitys on.

KJ Yläluokassa ja ylemmässä keskiluokassa kelataan paljon kumppanin sopivuutta vanhempien arvomaailmaan. Vanhemmat ovat ylemmissä luokissa tarkkoja siitä, onko lapsen rakastuminen riski perheen sosiaaliselle järjestykselle. Ihan ketä tahansa ei haluta nurkkiin pyörimään. Alemmat luokat ovat jollain tavalla vapaampia, kun ei ole sosiaalista statusta menetettävänä.

“Suurin osa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan. Sen ydin on aina perustunut paljastumisen pelkoon.” – Katriina Järvinen

Usein vasta nelikymppisenä hahmottuu, miten paljon vanhemmat ovat vaikuttaneet elämänvalintoihin. Ei olla ymmärretty omia tarpeita, vaan on tehty asioita vanhempien mieliksi. Jännitetään kumppania, joka viedään vanhemmille näytille. Sosiologit käyttävät termiä muukalainen, jos kumppani on vaikka linnakundi, ”väärästä” maasta tuleva maahanmuuttaja tai nuori nainen, joka levittää itsestään pornokuvia netissä. Tällainen voi olla hirveä uhka ylemmän keskiluokan perheelle. 

Katriina Järvinen (vasemmalla) ja Laura Kolbe muuttuneessa 
Kalliossa eli Winossa.

Esittääkö keskiluokka siis muita useammin onnellista? Kenelle sitä esitetään? 

KJ Suurin osa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan. Sen ydin on aina perustunut paljastumisen pelkoon. HBL:ssä oli kolumni ylemmästä keskiluokasta. Siitä, että Bulevardin eteläpuolella ei ole yhtään uskollista aviomiestä. Niiden vaimot käyvät terapiassa itkemässä sitä, kun miehet reissaa ”golfmatkoilla” eli seksimatkoilla. Taustalla on halu säilyttää idylli: lapset, maine, omaisuus. Hyväksytään kaksinaismoralismi helpommin.

LK Juu, yläluokka osaa nämä leikit paremmin kuin muut. Materia merkitsee enemmän kuin muu, eli kun kaikki on saavutettu – lapset, asunnot, kesämökit – on onnellisuuskuva täydellinen. Tunnetasoja ei avata perhepiirin ulkopuolelle; sisäpuolella on usein uskottomuutta, perheväkivaltaa, alkoholismia, itsemurhia, lasten hylkäämisiä, just name it! 

KJ Köyhempien ongelmat ovat aina kaikkien näkyvissä. Ihan rauhassa voi huutaa vittua Kelan luukulla. Kaikki näkee, että on ongelmia, riitoja ei peitellä. 

Nykyinen työväenluokka koostuu aika pitkälti maahanmuuttajista, jotka toivovat seuraavan sukupolven nousevan yhteiskunnallisesti paremman koulutuksen myötä. Keskiluokkaa taas yhdistää tällä hetkellä ympäristöahdistuksen tuoma huolestuneisuus. Tämä johtaa helposti sosiaaliseen esittämiseen. Itsekin jätin kertomatta lapsilleni, että lensin työmatkalle Ouluun, vaikka olisin voinut mennä junalla. 

Onko romanttinen rakkaus harhaa? Onko romantiikka kadonnut?

LK No, ei se mihinkään ole kadonnut! Kun katsoo omaa nuorisoa, niin kyllä siellä suudellaan, pariudutaan ja on erotiikkaa ja muuta, kupliin katsomatta. Se, mikä on haastavaa, on valinnan vaikeus. Ollaan ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, ettei yhteiskunnallinen alusta säätele parisuhdetta. 

“Tinder on tuonut luokat näkyväksi. Jos miehen koulutus on vain elämänkoulu, niin akateemiset naiset sivuuttavat hänet.” – Katriina Järvinen

Ennen luokat ja moraalinormit olivat tiukemmat. Tänään näkyy, että tyttöjen ja poikien erilaisuus on kaventunut. Kun tytöt voivat kouluttautua samalla tavalla kuin pojatkin, enää ei pyritä jaettuun talouteen. Tytöt pärjäävät yksinkin. Tarjontaa on vain liikaa, kun on nämä sosiaaliset mediat ja tinderit. 

Oletteko huomanneet Tinderin vaikutuksen? Näkyykö siellä luokkatietoisuus?

KJ Näkyy! Tyttäreni ja asiakkaat psykoterapiassa kertovat. Naisilla ainakin on esimerkkejä siitä, että vaikka joku putkimies voi kirjoittaa ihan hauskasti, mutta yksi kuva kaljapullon kanssa aiheuttaa swaippaamisen sivuun. 

On kiinnostavaa kuulla merkeistä, jotka vaikuttavat sivuuttamiseen. Esimerkiksi jos kirjoittaa yhdyssanat erikseen, ei kiinnosta. Tinder on tuonut luokat näkyväksi. Jos miehen koulutus on vain elämänkoulu, niin akateemiset naiset sivuuttavat hänet.

Voiko luokissa nousta? Vaikuttavatko sosiaaliset verkostot siihen, kenen kanssa voi olla? 

KJ Parhaiten suhteet toimivat oman kuplan ja oman luokan sisällä. Suvaitsevaisto ajattelee, että kuka tahansa voi olla hyvä tyyppi, kokki, putkimies, kampaaja, mutta sitten kuitenkin ajatellaan, että tästä voisi tulla ongelma kaveripiirissä. Putkimies lääkistyyppien bileissä koetaan helposti kiusaannuttavaksi. Ollaan myös ärsyttävän tietoisia tästä ongelmasta ja koetaan siitä huonoa omaatuntoa. Kaverit merkitsevät nuoremmille enemmän kuin meidän keski-ikäisten sukupolvelle.

Eli kaverit ovat nykyään tärkein yleisö?

KJ Kyllä. Vanhempien kanssa voidaan joutua konfliktiin, mutta se on paha, jos kaverit eivät hyväksy kumppania ja tulee sanomista. Ainakin yliopistoporukoissa kaverit yrittävät olla suvaitsevaisia, mutta on aika vaikeata, jos joku seurassa esimerkiksi laukoo rasistisia kommentteja. Kuplassa sellainen koetaan rajoitteeksi parisuhteelle.

LK Mieleeni tulee myös se, kun äitini sanoi hääpuheessaan, että ”vihdoin Laura pääsi naimisiin”. Puhe viittasi siihen, että koulutetut naiset alkavat olla aika nirppanokkia nykyään, kuka tahansa ei kelpaa. Valikoima on niin suuri ja horisontti leveä, että on vaikea fokusoida. Voi lähteä vaikka Pariisiin katsomaan, jos sieltä löytyisi parempi poikaystävä. Naisilla yleinen tyytymättömyyden ilmapiiri lisääntyy vanhemmiten. En tiedä, onko miehillä samanlaista.

“Ystävien merkitys yleensä vähenee sen jälkeen, kun tulee jälkeläisiä ja sukuverkostolle aletaan taas pitää kulisseja.” – Laura Kolbe

KJ Niille tulee ongelma, kun naiset alkavat haluta lapsia. Miehet heräävät lapsenhankkimiseen usein kymmenen vuotta myöhemmin. Kolmekymppisistä naisista on tullut tiedostavia. Esimerkiksi setämiesten suhteen ollaan tiukkoja. Ennen otettiin mieluusti vanhempi mies. Nykyään kymmenen, viisitoista vuotta vanhempi ei enää kiinnosta. Seurassa pelätään sedän laukomisia samalla tavalla kuin putkimiehen.

LK Tämä on tietysti enemmän yliopistokaupunkien ongelma. Pikkupaikkakunnilla mennään helpommin ja nuorempana naimisiin, katsotaan telkkarista Satuhäitä, eikä epäillä ja analysoida suhdetta samalla tavalla. 

Mikä merkitys avioliittoinstituutiolla on? Miksi mennään naimisiin, jos avioliitot normaalisti kestävät alle kymmenen vuotta? 

KJ Sosiologit puhuvat sarjamonogamiasta. Kun on ollut vaikkapa kolme seurustelusuhdetta ja yksi yhdessä asuminen, niin yksi valitaan sellaiseksi, joka halutaan merkitä muita tärkeämmäksi menemällä naimisiin. Tilastojen mukaan noin 10 vuoden kuluttua todetaan, että ei tämä sitten onnistunut.

LK Avioerojen määrä on kyllä kiinnostava. Itse en näe sitä mitenkään pahana. Lapsuudenkodissani avioliittoa pidettiin yllä ihan helvetillisin keinoin. Avioliitto ei ole tärkeä, vaan ne keinot, joilla parisuhde saadaan toimimaan. 

Ystävien merkitys yleensä vähenee sen jälkeen, kun tulee jälkeläisiä ja sukuverkostolle aletaan taas pitää kulisseja. Itse kannustan siihen, että jos suhde ei toimi, sen voi päättää. Eron ei pitäisi olla elämän ja kuoleman kysymys.

KJ Tyttäreni sanoi, että olisi kiva löytää sellainen tyyppi, joka eron tullessa pitäisi lapsista huolta. Tämä tietysti voi johtua siitä, että hän on eroperheen lapsi ja realisti. 

Perhejuhlat ja kesämökki ovat hyviä esimerkkejä siitä, mihin suomalainen luokkaesittäminen kiteytyy. Kumppanin perheen kesämökki on testi, jossa luokkarakenne tulee näkyviin. Mökillä perinteiset sukupuoliroolit ovat enemmän esillä kuin kaupungissa, vanhemmat testailevat miniä- tai vävyehdokasta vaikkapa sillä, osaako kokelas tyhjentää paskahuussin ja onko kermaperse tai kultalusikka suussa syntynyt.

Ovatko suomalaiset rationaalista insinöörikansaa, mitä rakkauteen tulee?

LK Suomalaisessa kulttuurissa rakkaus ilmenee tekemisten kautta. Vaarini rakensi rintamamiestalon ja mummo istutti omenapuun. Molemmat olivat rakkauden tekoja, vaikkei rakkaudesta puhuttu. Suomalainen mies toimii tekemisen kautta hakkaamalla saunapuut ja vie sen hemmetin roskapussin ulos riitojen päätteeksi. 

“On ehkä poliittisesti epäkorrektia erotella miehiä ja naisia, mutta kokemukseni mukaan miehet ovat usein tunteellisempia.” – Katriina Järvinen

KJ Terapeuttina olen toistuvasti havainnut, että suomalaisten miesten ensirakkauden päättyminen on asia, josta ei oikein selvitä. Kun kysyy terapiassa, miten mies siitä aikoinaan pääsi yli, melkein jokainen kertoo, ettei mitenkään – vaikka olisivat viiskyt plus! On ehkä poliittisesti epäkorrektia erotella miehiä ja naisia, mutta kokemukseni mukaan miehet ovat usein tunteellisempia. Naiset laskelmoivat suhteitaan pysyvyyden ja turvan kautta.

LK Oman sukupolven miehet ja sitä vanhemmat ovat mukavuudenhaluisia. Tarvitaan huoltosysteemit kotona, rouva tekemään ruokaa. Erotessa mies menee helposti nopeammin uusiin naimisiin, kun ei osaa olla ilman, että joku passaa, että pyykit on pesty ja sängyt pedattu. Toivottavasti tämä on häviämässä nuoremmalta miespolvelta.

KJ 1980-luvun nuoruudessani parinvalinnassa ei ollut mitään järkeä. Päädyttiin humalassa sänkyyn jonkun kanssa ja jos se jäi aamiaiselle, niin sitten styylattiin. Jos se oli häipynyt jättämättä edes lappua, niin ei seurusteltu. 

Oma esikoiseni sai alkunsa toisella tapaamisella. Ekana yönä ei vielä, koska nukuin kahden miehen välissä, jotka molemmat olisivat halunneet minua. Jos olisin ollut sen toisen kanssa, lapseni isä olisi ollut irlantilainen eikä savolainen. Se oli vahinkoraskaus, mutta samalla myös monta asiaa ratkaiseva onnenpotku. Sain miehen, lapsen ja sitä kautta paikan yhteiskunnassa ilman perheen perustamisen normipainetta, vaikka sitten myöhemmin tulikin ero.

Voivatko luokat koskaan kadota? Onko mitenkään mahdollista, että parisuhteet muodostuisivat vapaammin?

LK Jos ajattelee historian ”pitkää juoksua” 1900-luvulla, parisuhdemarkkinat ovat todella vapautuneet. Nykynuorille haastetta aiheuttaa sen oikean löytäminen. Vaikka luokista ei enää avoimesti puhuta ja leveä valintakriteeri on käytössä, taustalla vaikuttaa oma sosiaalisesti eriytynyt elinpiiri. Valinnat tehdään läheltä. Enää ei käytetä sanaa ”luokka”, vaikka siitä tosiasiassa edelleen on kysymys. Mikään ei viittaa luokkien katoamiseen. Myös tarve rakastaa säilyy. 

KJ Nuorella polvella sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja etnisyyteen liittyvät kategoriat ovat tarkassa syynissä. En silti usko, että luokat ja luokitukset olisivat häviämässä. Statushierarkiat ovat aina liittyneet ihmisyhteisöihin, jo päiväkodissa meidät jaetaan Mustikoihin ja Mansikoihin. Onneksi rakkaus on kuitenkin niin vallankumouksellinen voima, että se saa myös rikkomaan rajoja.