Arkisto

3/2023

Pakinoitsija on yliopistolla yhä harvinaisemmaksi käyvän Y-sukupolven edustaja ja alisuoriutuva dropout, joka varsin tietoisesti pönkittää tekstissä heteronormia.
True crimen kritisoiminen on muotia, mutta yksinkertaistukset hukkaavat genren nyanssit, kirjoittaa toimitussihteeri Petri Jääskeläinen.
Jos henkilöltä puuttuvat auktoriteetti, asiantuntijuus ja kokemusasiantuntijuus, voisiko hänen vetovoimansa olla jonkinlainen harmittomuuden illuusio, kirjoittaa Adile Sevimli pääkirjoituksessaan.
Palstalla esitellään tieteen riemuvoittoja.
Nyt riittää. Rauhoitu.
Kriitikko Oskari Onninen arvioi Wille Rydmanin ihmissuhdeongelmissa rypevän autofiktion, joka nousee kotimaisen #metoo-kirjallisuuden kaanoniin.
Palstalla kerromme aktiivisista nettiyhteisöistä.
Diversiteettiä ei voi liimata edes fiktiossa värisokeasti tarinan päälle ilman, että se herättää poliittisia ja eettisiä kysymyksiä, kirjoittaa Ennaliina Leiwo kolumnissaan.
Laita tenttikirjat roskiin.
Palstalla kurkistetaan yliopistoon.
Pajtim Statovci kirjoittaa novellissaan elämänmuutoksesta, joka pirstaloi perheen lisäksi jotain muutakin.
Ylioppilaslehden toimitussihteeri Anni Härkönen opetteli ennustamaan säätä pilvistä
Toimittaja Petri Jääskeläinen, true crimen suurkuluttaja, ryhtyi penkomaan liki 30 vuotta vanhaa rikosta. Sitten hän alkoi epäröidä. Milloin vanhojen kaivelu on eettisesti oikein?
Hoppari Ege Zulu piirtää rap-lyriikoillaan eläväisiä tunnelmakuvia Itä-Helsingistä ja hämmennyksestä, jota äkillinen suosioon sinkoutuminen herättää.
Perttu Pölönen puhuu ammatikseen. Mutta mistä?