Arkisto
1/2020
Mirkka Rekola teki koko elämänsä yhtä ja samaa teosta, elämänrunoa. Kirjoitus on osa Ylioppilaslehden Kulttuuriklassikko-sarjaa.
"Kun isä kutsuttiin vastaanotolle, jäin yksin odotushuoneeseen. Yritin ajatella jotain muuta kuin bronkuksia ja sillä seudulla tuntuvaa epämiellyttävää painon tunnetta."
Ahdistus on huono opettaja, sillä ahdistuksesta voi vain päästä yli, kirjoittaa Ville Hämäläinen esseessään.
Haluan viettää 20-lukuni jossain muualla kuin internetissä, Johannes Roviomaa kirjoittaa.
Jokaisen uteliaan lukijan kannattaa kerätä mahdollisimman suuri antikirjasto.
Jos some loppuisi, kaikki saattaisi muuttua vähän helpommaksi, sanoo Sita Salminen.
Aikuisten tavoille ei tarvitse oppia ala-asteella, kirjoittaa päätoimittaja Susanne Salmi.
Kuluttajat ovat kyllästymässä kiiltokuvamaisiin influenssereihin. Siksi proteiinipatukoita ja treenivaatteita mainostavat nyt brändilähettiläät: ihan tavalliset tyypit, joille on kertynyt sopivasti someseuraajia. ”Brand ambassadoriksi” voi ryhtyä melkein kuka tahansa, mutta onko toiminta oikeudenmukaista – tai edes laillista?
