Ikään kuin ei olisi ollut tarpeeksi sietämistä siinä, että kesällä kelvoton meemitili varasti nimimerkkini, anasti syksyllä Helsingin Sanomat koko konseptini.
Syyskuun puolivälissä Helsingin Sanomat nimitti yliopistokirjeenvaihtajan seuraamaan Helsingin yliopistoa. Malli oli Tampereelta. Aamulehti oli nimittänyt omansa toukokuussa, jotta Suomen tyhmimmän yliopiston rehtori Dolores Pimento saisi suoran viestintäkanavan paikallislehteen.
”Olen todella innostunut, kun pääsen tekemään uudenlaista journalismia. Urakka on aika iso: kaikkea en saa millään kerrotuksi, mutta yritän seuloa esiin niitä asioita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi”, kirjeenvaihtajakollega kertoi nimityshaastattelussa.
Jo parissa kuukaudessa on syntynyt suunnattomia synergiaetuja.
HS 15.9.: Gradu on ahdistava juttu.
HS 16.9.: Kolmen ”peltojen keskeltä” tulleen fuksin haastattelu. Yksi kolmesta oli kotoisin 20 000 asukkaan Siilinjärveltä ja asunut lukioajan yksin peltojen keskellä 121 000 asukkaan Kuopiossa. Helsingissä hän pelkäsi nuorisojoukon teräaseita.
HS 20.9.: Sisu on paska systeemi.
HS 21.9.: Ketään ei kiinnosta gradu, jota olet stressannut ihan liikaa, mutta sukupuolivähemmistöjä käsittelevien gradujen sivuuttaminen on sortoa.
HS 22.9.: Kahta vaativaa tutkintoa samanaikaisesti tehnyt opiskelija kuormittui, koska Sisu on paska systeemi.
HS 4.10.: Yliopistosta valmistuneet työllistyvät todella hyvin. Myös humanistit.
HS 5.10.: Kerro meille, että yliopistolla pitää olla koko ajan kännissä, eikä se ole kivaa.
HS 7.10.: Heikoimman opiskelija-aineksen tunnistaa nykyään haalareiden lisäksi rumista ”talvilakeista”.
HS 9.10.: Yliopistossa monilla on kivaa kännissä paitsi minulla. Vika ei ole minussa.
HS 13.10.: Kaikki pääaineet ovat tasa-arvoisia keskenään paitsi toiset pääaineet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Opiskelijoita ei saa stereotypisoida eikä varsinkaan sanoa, että jokin aine on toista helpompi. Kaikki aineet ovat todella arvokkaita, ja niissä opiskeleminen on tosi rankkaa.
HS 15.10.: Kiusaamisskandaali! Avoimena rehottavaa naisvihaa! Haastatellut puuskupuhit kertovat, ettei viestinnän opiskelijoilla ole helppoa. Valmistumisen jälkeen heistä ei tule somettajia ja sisällöntuottajia eikä drop-outanneista toimittajia, vaan oppiaineesta valmistuu upeaksi ja tärkeäksi osaajaksi. :)
Lokakuun 18. päivänä koko Suomen media innostui yliopistokirjeenvaihtajien konseptista.
HS 18.10.: Klassikkopelistä rävähti rasismikohu! ”Anteeksipyyntö sai osakseen kritiikkiä siksi, etteivät he pyytäneet suoraan anteeksi rasismia.”
HS 20.10.: Oikea skuuppi! Syrjintäepäily teologian laitoksella! Nice job! Muu Suomi oli kiinnostuneempi Afrikan tähdestä, jonka muun muassa Helsingin yliopiston johto linjasi ”rasistiseksi peliksi”.
HS 20.10. Tutkimus: suomalaiset päiväkotilapset syövät liikaa lihaa.
HS 1.11.: Oikeuskanslerilta moitteet Helsingin yliopistolle. Päätöksistä uutisoi ensimmäisenä Suomen Kuvalehti.
HS 8.11.: ”Järjetön suoritus Helsingin yliopistossa: Suomen parhaasta ylioppilaasta tuli vain yhdessä vuodessa oikeustieteen maisteri”. Opiskelija vihasi oikeustieteellistä niin, että päätti valmistua sieltä rankan koronafuksivuotensa aikana.
Juttu ei kerro, miten on mahdollista suorittaa 583 opintopistettä vuodessa ilman yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa suosituista Harry Potter -kirjoista tuttua ajankääntäjää.
Sen sijaan vastavalmistunut maisteri antaa kirjeenvaihtajien hyväksi havaitseman vinkin:
”Mieti, milloin voi mennä siitä, missä aita on matalin.”
