Pakina: Ylioppilaslehden Kulttuurisotakirjeenvaihtaja on nyt sober curious

Ylioppilaslehden kulttuurisotakirjeenvaihtaja raportoi rintamilta, joiden ei tarvitsisi kiinnostaa ketään.

T:Teksti:

K:Kuva Ylioppilaslehti

Oon ollut nyt 14 kuukautta juomatta. Se on ollut paras päätös ikinä. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun huomasin, että jaksoin seurata tunteja ja lukea kunnolla yo-kirjoituksiin. Uskon, että fuksisyksynä se on vaikuttanut myös mun arvosanoihin. Nelosia tulee!

Parasta darravapaudessa on hallinnan tunne. En tajua, miten pitkin viikkoa kännäävät pääsevät kursseista läpi tai saavat kesätöitä edes iskänsä firmasta. Tulee yksinkertaisesti tosi hyvä fiilis siitä, kun voin katsoa niitä vissylasini takaa ja lähteä kotiin yhdeltätoista. Sitä paitsi olen nyt sairaan paljon paremman näköinen kuin silloin, kun vielä join.

Aamulla Oura kertoo, että nukuin hyvin. Good energy levels. Käyn lenkillä, teen smoothien (180 kaloria, 30 grammaa proteiinia) ja meen kirjastoon. Sunnuntaiaamuna Töölönlahdella juostessa mietin kaikkia niitä luusereita, jotka darrailee lääväisinä kotona.

Joku vois sanoo, että kevyet huvit mahdollistaa raskaan opiskelun. Mut ainakin mä saan sen pääaineen, jonka haluun.

Aamulla Oura kertoo, että nukuin hyvin. Good energy levels.

Etukäteen mua vähän pelotti, millaista viinanhuuruinen opiskelijaelämä on. Pitääkö kahlata viikkotolkulla kissanristiäisiä ympärikännissä? Tuomitseeko muut, jos en juo? Lukiossa join harvoin joissakin bileissä ja tajusin hyvin äkkiä, että alkoholi ei oo mun juttu. Mä oon oma hauska ja rento itseni myös selvänä ja siitä on tullut tosi tärkee osa mun identiteettiä. Plus että siitä saa instaan tosi hyvää sisältöä ja siihen instasta sairaan hyvää inspistä.

Kun syksy alkoi, mä päätin, että viimeistään fuksiaisissa uskallan kertoa, että mä en juo. Se tietenkin ahdisti ja kuumotti tosi paljon. Mietin päässäni kaikenlaisia skenaarioita, miten mut suljetaan kaikesta ulos.

Mut sit tuli se päivä kun mä nousin Alina-salissa seisomaan, esittäydyin ja kerroin kaikille, että ai dount drink alkohol ät ool.

Se tuntu jotenki yllättävän coolilta ja voimauttavalta. Nyt mä jo saan tästä itseluottamusta ja energiaa.

Syksyn aikana mua on alkanut kyllästyttää, miten meidän ainejärjestöön on syntymässä jo nyt klikkejä. Ne on ne ”coolit tyypit”, jotka hengaa vanhempien opiskelijoiden kanssa baareissa kaikki illat myrkyttämässä itseään. Mä en myöskään ihan tajuu, missä välissä ne kirjoittaa esseet ja luentopäiväkirjat.

En tiiä ylitulkitsenko, mutta tää klikkiytyminen aiheuttaa mulle fomoa. Mä varmaan voisin mennä niihin illanistujaisiin tai approille, mutta en yhtään jaksa katsella muiden ympärikännistä örvellystä. Mut jäänkö mä sit ilman kesätyöpaikkoja, kun en tunne oikeita ihmisiä tai kuule oikeita vinkkejä, miten hakea niihin? Ei saavutettujen etujen merkitystä voi kiistää tai pidä vähätellä.

Mä koetin näyttää esimerkkiä. Lähdin järjestämään lautapeli-iltaa Kuppalaan, mutta sinne ei sit tullut ketään. Kuulin myöhemmin, että iso joukko muita fukseja oli mennyt samana iltana baariin, koska ”halusivat juoda kaljaa eikä pelata trivialia”. Niillä on kuulemma joku Telegram-ryhmäkin.

Ennen kaikkea mulle tulee tästä surullinen ja näkymätön olo.

Miksi mun pitäisi olla kiinnostunut niiden järkkäämistä ryyppäjäisistä, jos ne ei koskaan tuu mihinkään alkoholittomaan tapahtumaan? Ei meille koskaan muodostu mitään ryhmähenkeä, jos noi toiset haluu vaan dokata.

Tää on musta aito tasa-arvo-ongelma, ja oon puhunut tästä ainejärjestön hallituksen kokouksissa. Seuraavaksi oon tekemässä sinne aloitteen siitä, että me oltais hy:n eka alkoholiton ainejärjestö. Musta me oltais silloin historian oikealla puolella.

Kyse on musta siitä, että alkoholinkäytön normi opiskelijaelämässä pitäis rikkoa. Musta sen vois tehdä esimerkiksi niin, että kaikki tapahtumat vois olla lähtökohtaisesti holittomia ja ne järjestettäisiin darravapaamyönteisissä tiloissa kuten raittiusseuran talolla tai seurakuntatalolla. Me tarvitaan turvallisempia tiloja, joissa nauttia, riemuita ja juhlia ilman, että tarvii ahdistua koko ajan siitä, että toiset on päissään.

Ennen kaikkea mulle tulee tästä surullinen ja näkymätön olo. Mä yritän ja yritän ja yritän, mut ne ei oo ees vaivautuneet kysymään multa, miks mä en juo.