Rakas päiväkirja,
4.1.2024
Olen Tapani Seppänen, isänmaallinen kristitty, perus suomalainen mies ja itsenäinen ajattelija Itä-Suomesta. Päätän kokeilla uutta uraa infosotilaana X-keskustelupalvelussa.
5.1.2024
Jaan professori Heikki Patomäen kohuhaastattelun Iltalehdestä saatteella ”Viisauden sanat. NATO ei ole pelastukseksi.” Ketään ei kiinnosta, vaikka Patomäki varoitteli haastattelussa Suomen liittymisen Natoon olleen virhe.
Toisia sivistän kertomalla persujen tehneen bensasta halpaa, Naton vievän Suomen sotaan ja vihreän siirtymän pilaavan koko maan. Ei reaktioita.
Lopulta saan vastauksen, kun puolustan Patomäen puheita.
”Ookkö säkin Vekaranjärven laivastotukikohdan miehiä?”
En kommentoi.
8.–11.1.
Päivittelen maailman menoa, kuten raiskaajan alhaista tuomiota ja sodanlietsontaa. Liekö tilini näkyvyyttä rajoitettu, kun kukaan ei huomaa?
15.1.
Herättelen keskustelua muun muassa ”Ukroppien satanismusnatseista”, Sanna Marinin silmiin perustuvasta saatananpalvontaepäilystä ja ”#venäjä pellonlietsonnasta”. Lopulta joku vastaa.
”Mitenkäs teillä venäjällä ”Tapani”?”
”En ole Venäjässä, ääliö. Nimeni on omani, äitini lahja”, vastaan.
”Tapanilla huono kääntäjä. Onko pietarissa kämpät jäässä.”
Kritisoin näyttelijä Amanda Palon puheita varastamisesta. Joku intoutuu vastaamaan.
”Vakava ja keskivaikea vasennus on kansanterveytemme suurimpia uhkia ja yksi yleisimmistä mielenterveysongelmista.”
Sielunkumppanini.
18.1.
Aamulla jaan eteenpäin kansalaisaktivistien videon Oodi lihansyönnille, ehdotan lakkoilijoiden viemistä leireille, ja esitän huoleni väestön vaihtumisesta. Ei vastauksia, vain muutama tykkäys joltakin ”Korson Jussilta”.
Kiitos Jussi.
19.1.
Totean, ettei ketään kiinnosta mielipiteeni, eikä tästä saa edes palkkaa. Parempi poistua rintamalta ennen isompia nöyryytyksiä.
Ensi kerralla kokeilen olla joku toinen.
Lue lisää: Ohilaukauksia peikkometsällä
