”Tuu sä hakeen leipäs päälle voita.”
– Vanhala Väino Linnan Tuntemattomassa sotilaassa
Sodassa ja viestinnässä tarvitaan runsaasti jalkaväkeä. Siksipä viestintätoimisto Ellun Kanat on haalinut joukkojensa eturintamaan työharjoittelijoita, jotka muodostavat poikkeuksellisen suuren osan henkilökunnasta, tekevät raskaat työt ja ovat nollatuntisoppariensa vuoksi helposti uhrattavissa.
Hesari kirjoitti tammikuussa, että monet harjoittelijat ovat pettyneet viestintäfirman tapaan laittaa heidät laatimaan asiakkaille sadan slaidin presentaatioita poljetulla palkalla ilman asiaankuuluvaa ohjausta. Moni koki jäävänsä työyhteisön ulkopuolelle.
Ruokatieto.fi:n mukaan ”nuoret kanat munivat parhaiten, ja tämän vuoksi kanoja pidetään yleensä yksi munintakausi eli noin 14 kuukautta”. Ellun Kanoissa kausi on saatu tehostettua kahteentoista. Puolen vuoden kohdalla heikoimmat harkKanat (aiemmin: kananpojat) putoavat orrelta ja kultamunan puskeneet saavat jatkaa Kana-akatemiaan eli jonkin sortin virikehäkkiin. Suurta muutosta elinoloihin muutos ei tuo, vaan vähän kuin tehotuotannossa sama kyykytys jatkuu, vaikka lajitoverit eivät hengitä niskaan.
Työelämä tosiaan on murroksessa, ja muutostoimisto onkin onnistunut tuomaan matalapalkka-aloilta tutun riiston ja hyväksikäytön myös asiantuntijatyöhön. Tulosta tehdään harjoittelijoilla tai työkkärin tarjoamilla ilmaisilla orjilla.
Vai miltä kuulostaisi tienata tonnista puoleentoista bruttona työskenneltyään vuoden päivät nimekkäässä viestintäfirmassa, jonka liikevaihto pyörii yli kuudessa miljoonassa?
Paradoksaalisesti rahaa ei tule, mutta palkaton harjoittelu on silti sijoitus tulevaisuuteen. Konsulttiala ei tosiaan sovi esimerkiksi niille, jotka eivät kämppää vanhempiensa sijoitusasunnossa.
”Se ei ole siis nollasummapeli, vaan tänä vuonna on X määrä liiketoimintaa ja ensi vuonna on joku toinen määrä. Että niitä hommia on, tai niitä ei ole. Ja sitten kun sulla on se X määrä hommia, sen jälkeen voit ajatella, että sulla on joku porukka täällä jotka tekee. Saaksä kiinni mitä mä ajan takaa tällä?” kysyy Ellun Kanojen muutosjohtaja Taru Tujunen Hesarin haastattelussa.
Saan kiinni. Kun laskuttaa kahdeksankertaisen tuntihinnan asiakkaalta työstä, jonka on duunannut 12 euroa tunnilta tienaava eli firmalle parikymppiä maksava harjoittelija, se ei tosiaan ole mitään nollasummapeliä.
Ellun Kanojen blogissa toinen muutoksen tekijä Jenny Antonen jatkaa keskustelua:
”Ja sitten mietin kaikkia ihania, haastavia, raastavia ja palkitsevia hetkiä harjoittelijoiden kanssa.”
Palkitseehan se. Harvapa noin hyvää katetta tuottavista tyypeistä varsinaisesti valittaisi.
HarkKanat sen sijaan valittavat, sillä osalla harjoittelu koettelee jo mielenterveyttä, kertoo HS jutussaan. Onneksi Ellun Kanat on kuitenkin tunnettu loistavista älynväläyksistään, kuten #terapiassatavataan -kampanjasta. Harjoittelun jälkeen harkKanat tarvitsevat juuri terapiaa.
12 euron tuntipalkalla pitää tosin harkita tarkkaan, haluaako syödä vai käydä terapiassa. Mutta sellaistahan työelämä kilpaillulla konsulttialalla on – uhrauksia on tehtävä, mikäli haluaa menestyä.
