Selma af Schulténin kolumni: Realityohjelmat myyvät someurasta haaveileville katteettomia lupauksia

Reality voi olla myös se paikka, johon unelmasi menevät kuolemaan, kirjoittaa Selma af Schultén kolumnissaan.

T:Teksti:

Keväällä 2020 minäkin laitoin aivot narikkaan ja aloin katsoa keskiviikkoiltaisin Temptation Island Suomea. Ja kuten monella muullakin, suhteeni ”Temppareihin” muuttui ironiasta ja salaisesta paheesta traditioksi, jonka parissa aloin viettää yllättävän paljon aikaa.

En ehkä itse puhunut vetopäivästä tai halipulasta, mutta tulin ennen pitkää täysin tietoiseksi sanontojen merkityksistä sekä niiden syntyhetkistä. Ohjelman maailma ja sarjan tapahtumien jälkipuinti jatkuivat Instagramissa, Jodelissa ja podcasteissa, joissa osallistujat kertoivat elämistään. Sain muun muassa seurata VP:n kunnallisvaalikampanjaa sekä ihastella Mattun kissanpentua Mimiä.

Samalla, kun realityjen suosio on kasvanut ja niiden katsominen normalisoitunut, on niiden eettisiin ongelmiin alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Keväällä Ylen mot-ohjelma tutki ohjelmien osallistujien sopimuksia. Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Lehmusvesi puolestaan haastatteli tutkijatohtori Pauliina Tuomea provokatiivisesta televisiosta ja ohjelmien lisääntyneestä sensaatiohakuisuudesta.

Samalla, kun realityjen suosio on kasvanut ja niiden katsominen normalisoitunut, on niiden eettisiin ongelmiin alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Tänä kesänä aiheeseen tarttui Ylioppilasteatteri. Sen esitys Reality 2021 – Summer of Love pureutuu aiheeseen huumorin ja kritiikin kautta. Esityksessä seikkailevat tosi-tv:stä tutut henkilöt ja hahmot. On kuiva ja hiukan misogyyninen tuottaja, kunnianhimoinen ja menestystä tavoitteleva tv-sielu sekä pariskunta, jossa toinen rakastaa enemmän kuin toinen. Aiheet tunnistaa jokainen realityä katsonut.

Teatterin katsomossa nauran mukana. Ehkä esityksen hauskuudelle, ehkä sen osuvuudelle. Se on kuin oikeaa realityä: kieroon menneitä hetkiä, ihmiskohtaloita ja todellista rakkautta.

Tosi-tv-unelmissa kuka tahansa voi menestyä ja nousta legendaariseksi tähdeksi, jonka sanomisia siteerataan meemisivuilla ja Youtuben kommenttikentissä. Esityksen hahmot esitetään kuitenkin myös todellisina ihmisinä, joiden elämiin menestys ja julkisuus eivät tuo varsinaista onnea.

Kolumnisti Kevin Roose kirjoitti huhtikuussa 2021 The New York Timesiin ”yolo economysta”. Roosen mukaan you only live once -talous kertoo amerikkalaisesta trendistä, jossa varakkaat nuoret aikuiset jättävät päivätyönsä toteuttaakseen omia projektejaan.

Roosen mukaan pandemian kautta monet ovat päätyneet ajattelemaan elämän peruskysymyksiä. Mitä haluan elämältäni? Mitä haluan työltäni? Ihmiset, joilla siihen oli varaa, päättivät alkaa elää omaehtoista elämää: Päättää itse työtuntinsa ja sen, monelta aamuisin heräävät. He aloittivat start-uppeja ja tavoittelivat taloudellista riippumattomuutta esimerkiksi ostamalla trendiosakkeita ja kasvattamalla ”henkistä pääomaa”, mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Yksi keino omaehtoisuuden unelman saavuttamiseen on someura. Realitystä on tullut varteenotettava ja pragmaattinen keino sen tavoittelemiseen.

Se ei sinänsä ole kovin kummallista. Tosi-tv ohjelmia, kuten Big Brotheria ja Temppareita, seuraavat sadattuhannet ihmiset.

Reality kaupittelee osallistujille unelmaa, jossa kuka tahansa voi nousta ryysyistä rikkauksiin. Samoin ajattelemme somesta. TikTok ja Instagram voivat tehdä kenestä tahansa kuuluisan! Somessa julkisuus tarkoittaa valtaa ja rahaa, ja se on huomiotaloudessa kieltämättä kovaa valuuttaa. Esimerkiksi reality-ohjelmissa esiintynyt Niko Saarinen juontaa nykyään yhtä Suomen suosituimmista podcasteista ja menestyy alallaan.

Tampereen ammattikorkeakoulu on ensimmäisenä maailmassa perustanut vaikuttajiksi pyrkiville ”Influencers Academyn”.

Todellisuudessa ohjelmat eivät voi luvata mitään. Tuottajat haluavat katsojille hyvän tarinan, ja osallistujat ovat keino ja väline sen tuottamiseen, eikä tuottajilla välttämättä ole samoja intressejä kuin osallistujilla. Reality voi olla myös se paikka, johon unelmat menevät kuolemaan.

Tulevaisuudessa someuran saavuttaminen saattaa olla suoraviivaisempaa.

Tampereen ammattikorkeakoulu on ensimmäisenä maailmassa perustanut vaikuttajiksi pyrkiville ”Influencers Academyn”.

Se on uusi koulutusohjelma, jossa tavoitteena on oppia uutta vaikuttajamarkkinoinnista ja 3,5 vuoden jälkeen valmistua tradenomiksi. Ohjelma on englanninkielinen ja suunnattu EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Influencers Academyn lukukausimaksu on 9 800 euroa.

Somekoulutus ja realityyn osallistuminen ovat vain yksittäisiä tapoja nousta kuuluisuuteen, eikä salaista reseptiä menestymiselle ole. Kaikilla vaikuttajiksi pyrkivillä on varmasti ajatus siitä, miten omaa unelmaaa kannattaa viedä eteenpäin. Sitä kannattaa seurata.

Koko vaikuttajamarkkinoinnin maailma perustuu imagon rakentamiselle ja brändäykselle. Somevaikuttajasta, joka tekee asiat kuten hän itse haluaa, oli se sitten realityyn osallistuminen tai jokin muu tapa, huokuu aitous ja rehellisyys. Se on tarpeen, kun tarvitsee yleisön luottamusta myydäkseen tuotteita.

Parhaassa tapauksessa reality tarjoaa sekä katsojille että osallistujille hyvän tarinan ja hauskaa viihdettä. Ihmisille, jotka ovat valmiita heittäytymään kummallisiin formaatteihin ja nauramaan itselleen, tulee aina olemaan tarvetta. Ja sitä me katsojat todella arvostamme.