Uutinen oli odotettu, mutta yllättävä.
Juuri edellisenä päivänä ajattelin, miten kyllästynyt olen ihmisten umpitylsään itsepromootioon ja siihen, kuinka kaikki kuulostavat Internetissä omaa agendaansa toitottavilta robottiversioilta itsestään. Ajattelin myös, että onpa mukava selata pitkästä aikaa Tumblria. Näin jopa kuvan Gillian Anderssonista, jolla ei kuvassa ollut yllään paitaa vaan pelkät hansikkaat. Time well spent!
Joulukuun kolmannen päivän iltana Tumblrin etusivulle ilmestyi nykyisen toimitusjohtajan Jeff D’Onofrion blogikirjoitus, jossa luvattiin, että ”aikuissisältö” katoaa palvelusta 17. joulukuuta lähtien. Tämä tarkoittaa kaikkea sisältöä, jossa näkyy sukupuolielimiä ja naisten nännejä. Myös eroottiset piirrokset ja tekstit tuhotaan. Tavoitteena on tehdä Tumblrista ”turvallisempi, kaikille positiivisempi” paikka ilmaista itseään.
Sehän meni hienosti. Käyttääkö kukaan enää Tumblria muuhun kuin pornon katseluun? Jos nänni vilahtaa ohuen paidan alta muotinäytöskuvassa tai marmoripatsaalla on tissit, algoritmi tulkitsee nyt sisällön pornografiseksi.
Kun newyorkilainen David Karp perusti Tumblrin vuonna 2007, sen tärkein arvo oli vapaa itseilmaisu. Tumblr suhtautui siellä leviävään materiaaliin 2000-luvun lopun ”indiemeiningille” tyypillisellä arveluttavan välinpitämättömällä asenteella. (Katsokaapa kuvaa David Karpista. Hän näyttää juuri sellaiselta 2000-luvun lopun hipsteriltä, joka kävi Pitchfork-festivaaleilla juomassa Pabst Blue Ribbonia ja perusti uuden nettisivun, jotta voisi katsella ”vähän coolimpaa pornoa”.)
Vapaa itseilmaisu teki vuosien saatossa Tumblrista alustan erilaisille yhteisöille. Yhteisöjä muodostui esimerkiksi fanifiktion, LGBT-aiheiden, seksityön ja feministisen informaation ja teorian jakamisen ympärille. Tumblrissa vähemmistöt saivat kommunikoida ainakin suhteellisen turvallisesti ja halutessaan anonymiteetin suojassa. Esimerkiksi transyhteisöille Tumblr oli paikka, jossa saattoi jakaa kokemuksia ja kuvia sukupuolenkorjausleikkauksista samaa läpikäyvien ihmisten kanssa.
Vuonna 2013 Tumblr myytiin Yahoolle 1,1 miljardilla dollarilla. Sivuston arvo putosi 700 miljoonaa dollaria neljässä vuodessa. Kaupan julkistuksesta lähtien käyttäjät osasivat pelätä Tumblr-pornon häviämistä.
Pornoa ei ole voinut etsiä Tumblrista hakusanoilla enää pitkään aikaan, mutta pornoblogeihin itsessään ei ole tätä ennen kajottu. TechCrunch on arvioinut, että Tumblrin sivuliikenteestä 20 prosenttia tulee aikuisviihteen katselusta.
Verizon osti Yahoon kesällä 2017. Sen jälkeen Tumblrin reunamilla rehottavaan väkivalta- ja lapsipornoon on alettu puuttua kiristyvällä tahdilla.
Joulukuun 17. päivä tapahtuvan sääntelyliikkeen myötä Tumblrista ei häviä ainoastaan ”aikuissisältö”, vaan myös muoti, monen elokuvan screencapit, taide, hentai, fanifiktio, oikeastaan kaikki syyt, miksi Tumblria käytetään.
Ratkaisu tuntuu samaan aikaan naurettavalta ja masentavalta. Älkää suotta etsikö tehokkaampia keinoja häirinnän, väkivallan tai natsipropagandan ehkäisyyn, vaan kieltäkää taas kerran naisten nännit, tuo pahuuden ikiaikainen hermokeskus.
En uskalla ajatella, kuinka monta tuntia viimeisestä kahdeksasta vuodesta olen kuluttanut selaamalla Tumblria lähes päivittäin. Tumblr tuntui monetisoinnista vapaalta ajanhukalta. Parhaimmillaan siihen liittyi päämäärätön haahuilu ja ”löytämisen ilo”, joka on kadonnut algoritmien määrittämistä internet-selauskokemuksista täysin viime vuosina. Välillä Tumblrissa roikkumisen kautta saattoi löytää inspiroivan vaatemalliston tai elokuvan, jonka halusi katsoa. Toisinaan selaamisen lopetti turhautuneena ja totesi, että pitikö tämäkin aika prokrastinoida.
Runkkausmateriaalia löytyi kuitenkin aina. Muistan Tumblrin ensimmäisenä paikkana, josta saattoi katsoa esteettistä, ei liian siloteltua mutta ei-inhottavaa, sisällöltään ja kehoiltaan moniarvoista pornoa.
Tumblriin mentiin fantasioimaan, ei ”verkostoitumaan”.
Olen kuitenkin saanut yhden ystävän sitä kautta, että olemme tykänneet samantyyppisestä estetiikasta Tumblrissa. Tunnistin hänet, kun kävimme yliopistolla samalla populaarikulttuurin estetiikan luennolla (mikä yllätys, että juuri sille kurssille päätyi Tumblr-addikteja!).
Lokakuussa 2010 kirjoitimme toisillemme viestit, että olimmekohan samalla Veronica Vasickan DJ-keikalla Nollassa. En muista, kumpi viestitti ensiksi. Sovimme myöhemmin tapaamisen Metsätalon Unicafeen, jossa söimme yhdessä kasviskroketteja.
Ystävystyminen tuntui oudon intiimiltä, ja siksi siihen piti suhtautua varautuneesti. Hän kertoi myöhemmin katselleensa minua luennolla ja huomanneensa, että minulla oli aina päällä ohuesta sheer-kankaasta tehty paita. Kun minä vilkuilin häntä, huomasin, että hän pukeutui joko mustaan tai pastellisävyihin. Monet hänen omistamansa esineet kimalsivat ja hän vaikutti jotenkin samalla tavalla melankolisen emotionaaliselta kuin Tumblrin perusteella.
Kun juttelimme ensimmäisen kerran, en tuntenut häntä ollenkaan, mutta silti hän tuntui valmiiksi tutulta, ikään kuin olisin nähnyt hänen ”auransa” jo kauan sitten. Nyt saatoin vain todeta, että se vaikutti livenä samanväriseltä kuin internetissä. Siinä oli violetinpunaista. Kävimme juomassa viiniä, ranttasimme ja chattasimme Facebookissa kirjoista, feminismistä, masennuksesta ja pojista.
Tumblrkaan ei ollut vailla ongelmia, eikä toisaalta vapaa geneerisyydestä tai normatiivisuudesta. Ystäväni puhui Facebook-chatissa usein siitä, kuinka ristiriitaiselta tuntui, että Tumblrissa julistettiin keho- ja seksipositiivisuuden viestiä ja jaettiin ohjeita siitä, kuinka olla reipas ja rakastaa itseään. Samaan aikaan fiidissä levisi coolin erotisoitunut estetiikka tupakansavuineen ja pitsialusvaatteineen. Se estetiikka oli varattu laihoille ja valkoisille, surullisen näköisille CIS-naisille. Anoreksiamyönteinen sisältö oli yksi Tumblrin ongelmista, mutta toisaalta syömishäiriöt ovat kulttuurisia sairauksia, eikä niitä voi palauttaa yksittäiseen blogialustaan.
Tumblrin erotti muista ”sosiaalisista medioista” se, että sen sisältö perustui lopulta aina esteettisiin nicheihin. Vielä tänä syksynä löysin Tumblrista blogeja, jotka keskittyivät vaikkapa 80-luvun lopun gootti- ja fetissilehtien arkistojen jakamiseen tai vanhojen B-luokan elokuvien alkutekstien levittämiseen. Näin spesifeihin kiinnostuksenkohteisiin suunnattuja kuvablogeja ei oikeastaan ole missään muualla. Instagramia kuulee toisinaan kutsuttavan ”uudeksi Tumblriksi”, mutta sisältö on siellä liian ”tykättäväksi” kuratoitua, käyntikorttimaista. Liian eroottisvivahteiset tilit joutuvat Instassa helposti bännätyksi, vaikka alastomuutta ei kuvissa aina näkyisikään.
Tumblrissa saattoi rakentaa mielikuvan itsestään. Siellä ”rebloggaaminen” eli ei-itse-otettujen kuvien jakaminen tuntui silti ennen kaikkea alitajunnan kanavoimiselta, tyylin ja ”oman henkisen tilan” luomiselta. Tykkäyksillä ei ollut niinkään väliä; yksittäisen käyttäjän seuraajamäärät eivät näkyneet muille eikä uuden seuraajan identiteetistä voinut olla useinkaan varma. Ihmiset eivät juuri koskaan lähettäneet Tumblrin kautta yksityisviestejä. Kun Tumblrissa jakoi kuvan tai tekstipätkän, ei voinut esimerkiksi olla ikinä varma siitä, näkeekö kukaan ”tosielämän” kaveri sitä.
Surullisinta Tumblrin lopussa on, että uutta vastaavaa sivustoa ei tule. MySpacen tavoin sen käyttö vain kuihtuu, ja kohta sen olemassaolo tuntuu kaukaiselta kuin etäinen uni. Tumblrista tulee taas yksi puheenaihe, joka nostetaan esiin aamuyön nostalgiabilekeskusteluissa Irc-Gallerian ja LiveJournalin ohella.
Mitä enemmän omistajuus keskittyy, sitä pahemmin ilmaisunvapaus kapenee. Mitä enemmän internet-selaus tarkoittaa aina saman muutaman applikaation skrollaamista ja sisällön järjestymistä tykätyimmän ja sponsoroiduimman mukaan, sitä vaikeampi internetistä on löytää mitään mielenkiintoista.
Mitä seuraavaksi?
LiveJournal takaisin?
Onkohan DeviantArt vielä olemassa?
Osa Tumblr-esteetikkojen joukkopaosta siirtynee Twitteriin. Sinne voi ainakin toistaiseksi jakaa anonyymisti kuvia, jotka ovat liian säädyttömiä Instagramiin, jopa rajuja pornosisältöjä. Pornhub on yksi ilmeinen kanava, mutta se taas on liiaksi pornosivusto, jotta sinne voisi mitenkään kuvitella muodostuvan vastaavalla tavalla esteetiikan määrittämiä yhteisöjä.
Toki on olemassa riski, että Twitter seuraa lopulta Tumblrin ja Instagramin tietä. Väkivaltaisella puheella ja kammottavalla ryönällä piinaaminen on yleistä, eikä siihen ole löydetty toimivia puuttumisen välineitä.
Tumblrin tuhoa voi pitää taas yhtenä merkkinä platformien gentrifikoitumisesta sekä siitä, kuinka ”internet on pilalla”. Tilannetta kuvaa anonyymin tekijän kirjoittama runo, jonka Tumblr-ystäväni linkkasi ja jolle naureskelimme chatissa vuonna 2011. Aavistimme jo silloin, mihin suuntaan tulevaisuus on menossa:
they lied to us
this was supposed to be
the future
where is my jetpack,
where is my robotic companion,
where is my dinner in pill form,
where is my hydrogen fueled automobile,
where is my nuclear-powered levitating home,
where is my cure for this disease
