Kommentti: On surulaulujen aika

Itku on ilmastoasioissa kohta ainoa toivomme.

T:Teksti:

|

K:Kuva: Sofia Okkonen

Järjestelmän muutoksilta vaadittavalle mittakaavalle ”ei ole olemassa dokumentoitua historiallista esikuvaa”. 

Näin kertoi YK:n hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC maanantaina julkaistussa uudessa raportissaan. Mikäli maapallon lämpötilan nousu esiteolliseen aikaan verrattuna halutaan pitää edes siedettävällä tasolla ja välttää katastrofaaliset tuhot, tarvitaan ennennäkemättömiä muutoksia kaikkiin yhteiskuntien rakenteisiin. Käytännössä koko maailmantalous pitäisi myllätä uusiksi.

Toistan: ennennäkemättömiä muutoksia, mikäli halutaan välttää katastrofaaliset tuhot. Isoja sanoja, niin isoja, että sanat eivät tee oikeutta niiden taustalla välkkyville tulevaisuuksille – mannerjäiden sulamiselle, merenpinnan nousulle, Golf-virran häiriintymiselle, nälänhädälle, yhteiskuntien romahtamiselle.

Lisäksi nämä ennennäkemättömät muutokset pitää tehdä 12 vuodessa.

Kyllä, 12 vuodessa. Se vastaa kolmea tavallista vaalikautta. 

IPCC:n raportissa sanotaan, että hiilidioksidipäästöjä pitää vähentää 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Jotta 45 prosenttia ei kuulostaisi liian helpolta, se on laskettu vuoden 2010 päästötasosta. Sen jälkeen päästöt ovat vain kasvaneet.

Viime vuonna maailmanlaajuiset, ihmisten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt nousivat kaikkien aikojen ennätykseen. Maanantaina Kansainvälisen energiajärjestön johtaja Fatih Birol twiittasi, että he odottavat jälleen uutta päästöennätystä tänä vuonna.

https://twitter.com/IEABirol/status/1049249280073113600

45 prosentin vähennys vuoden 2010 tasosta seuraavan 12 vuoden aikana. Sen jälkeen olisi 20 vuotta aikaa päästä nollapäästöihin. 

IPCC:n mukaan tämä kaikki on periaatteessa mahdollista olemassaolevalla teknologialla.

Mutta jos vitkuttelemme enää hetkeäkään, hiilidioksidia pitää alkaa lisäksi poistaa ilmakehästä – sitä enemmän, mitä pitempään odotamme. Hiilidioksidin laajamittainen poistaminen ilmakehästä näyttää nykytietämyksellä ja -teknologialla erittäin vaikealta, eikä sen hyödystä ole edes varmuutta, IPCC:n raportissa sanotaan.

Sen hyödystä ei ole varmuutta, koska jos maapallon keskilämpötila nousee edes hetkellisesti yli 1,5 astetta esiteollisesta ajasta, erilaiset ilmaston takaisinkytkentämekanismit saattavat aiheuttaa peruuttamattoman lämpenemisen.

On kiire. Tosiasiassa on jumalattoman kova kiire. 

Mitä rikkaissa maissa pitäisi tehdä? Ainakin:

– lopettaa lihansyönti käytännössä kokonaan ja vähentää juustonsyöntiä

– vähentää autoilua niin paljon kuin mahdollista

– lopettaa lentäminen

– siirtyä entistä enemmän pyöräilyyn ja kävelyyn

– ostaa entistä vähemmän mitään uutta.

Ikävää tästä elintason laskemisesta tekee, että vaikka kaikki lopettaisivat lihansyönnin ja lentämisen ja niin edelleen, sekään ei välttämättä riitä. Niin suuria ovat ongelmamme.

Silti kannattaa yrittää, koska melko paska paikka elää on parempi kuin aivan paska.

On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että ihmiset muuttaisivat laajamittaisesti käytöstään vapaaehtoisesti. Kuluttajien valinnoilla maailma ei pelastu.

Psykologi Sanna Hyyhö kirjoitti vuosi sitten Helsingin Sanomissa, että ”tutkimustieto puhuu vahvasti sen puolesta, että tottumusten muuttaminen on hyvin työlästä ja epävarmaa silloinkin, kun ihmisellä on vahva motivaatio muutoksen toteuttamiseen”.

Esimerkkinä Hyyhö mainitsee tupakoinnin. Tieto sen haitallisuudesta saa kyllä pohtimaan lopettamista, mutta harva onnistuu lopettamaan ilman tukea tai ulkopuolisia rajoitteita.

Modernille länsimaiselle ihmiselle siedettävä maailma on toisin sanoen mitä todennäköisimmin menetetty ilman erittäin voimakasta poliittista ohjausta. Sen olisi pitänyt alkaa aikoja sitten, mutta nyt käsillä ovat viimeiset hetket.

Mitä tekevät poliitikot? Suomessa eivät ilmeisesti mitään. Helsingin Sanomat kysyi eduskuntapuolueilta neljä kysymystä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyen, ja vastaukset olivat täysin vailla visioita. 

Kun IPCC vaatii perustavanlaatuista muutosta, johtavilla suomalaisilla poliitikoilla ei näytä olevan edes käsitystä siitä, mitä perustavanlaatuisuus tarkoittaa.

Sanotaan nyt tässä: perustavanlaatuisuus tarkoittaa nykyistä matalampaa materiaalista elintasoa. Se saavutetaan lainsäädännöllä, koska suuret ihmisjoukot eivät vapaaehtoisesti elintasoaan alenna.

Jos Suomen johtavilta poliitikoilta puuttuvat visiot, aivan oma lukunsa on Australia, jonka varapääministeri sanoi, ettei ”jonkinlainen raportti” estä heitä käyttämästä kivihiiltä. 

Aikaa on 12 vuotta, ja poliittisesti tilanne on tämä. Keskilämpötilan nousun rajoittaminen 1,5 asteeseen näyttää mahdottomalta. Rajoittaminen kahteen asteeseen näyttää sekin äärimmäisen vaikealta.

Lasi alkaa olla 95-prosenttisesti tyhjä. Maailmasta on joka tapauksessa tulossa ihmiselle paska paikka – planeetta, jolta puuttuvat sille vielä hetki sitten kuuluneet piirteet, kuten koralliriutat ja arktinen napajää.

Tällä viikolla The New Yorker -lehdessä kirjoitettiin, että tieteentekijöiden taistelukutsut ovat alkaneet muistuttaa surulauluja. 

Nykypoliitikkoja kuunnellessa tarvitsemme paljon lisää surulauluja.

 

Lue myös: Tulevaisuus on tuhottu (6.9.2018)