Näkökulma: Tarvitsemme maailmanlopun talouspolitiikkaa

Amazon kaipaa rukoilun sijaan boikottia ja pakotteita, kirjoittaa Antti Tarvainen.

T:Teksti:

K:Kuva: Sofia Okkonen

Amazon on tulessa, ja savupilvet näkyvät avaruuteen. Facebookissa ystävät jakavat surullisia naamoja, vihaisia naamoja. Monet päättävät viestinsä Notre Damen paloon viittaavaan #PrayForAmazonia-tunnisteeseen.

Osa mediasta ja kansalaisjärjestöistä näyttää toistavan tiettyä kolmen kohdan ohjelmaa Amazonin pelastamiseen:

1) Jaa hashtag

2) Lahjoita järjestöille

3) Vähennä lihansyöntiä ja osta ”sademetsäystävällisiä” tuotteita.  

Siis jaa, lahjoita ja kuluta.

Tältäkö politiikka todella näyttää, kun maailman suurin hiilinielu on kolmatta viikkoa tulessa?

Ekologi Jeremy Lent kirjoittaa, että tunteiden näyttäminen katoavan elämän edessä on tärkeää ja tervettä. On uskallettava surra ja olla vihainen. Viileän ironian, kyynisyyden, tai lapsellisen teknologiaoptimismin taakse piiloutumisen aika on ohi. On tärkeää katsoa totuutta silmiin.

Mutta suru ja viha eivät riitä. Digialustoilla jaetut emootiot eivät riitä. Pitäisi pystyä myös kytkemään ne politiikkaan, yhteiseen elämään.

Mikään ei viesti kykenemättömyydestämme politiikkaan selvemmin kuin #PrayForAmazonian ”trendaamista” juhlivat uutiset. Se, että koko infosfääri näyttää nyt löytäneen juuri rukoilusta yhteisen tunnisteen, symbolin jonka ääreen kokoontua, on osa ongelmaa. Ikään kuin Amazonilla roihuaisi nyt helvetin, eivät ihmisten sytyttämät liekit; ikään kuin nyt olisi vaikuttavinta vedota meille selkänsä kääntäneisiin jumaliin.

Mukana on myös tiettyä historian ironiaa. Puhummehan Amazonista, alueesta jota on kolonisoitu juuri kristityin, rukoilevin käsin.

Amazon kaipaa toisenlaista politiikkaa. Maailmanlopun talouspolitiikkaa. Boikottia ja pakotteita rukoilun sijaan.

Brasilia elää Eurooppaan suuntautuvasta maatalousviennistä. Vientiliha ja -puutuotteet ovat Brasilian talouden selkäranka. Suurin osa Amazonin metsäkadosta johtuukin karjataloudesta.

Brasilian populistinen presidentti Bolsonaro lupasi jo vaalipuheissaan valjastaa Amazonin talouden palvelukseen. Pelkästään toukokuussa Amazonin sademetsää katosi 739 neliökilometriä eli kaksi jalkapallokenttää per minuutti. Raporttien mukaan karjatilalliset ovat sytyttäneet useita Amazonia riivaavista tulipaloista. Tulipalot ovat siis tilaisuus vientilihan tuotantoalan kasvattamiseen.  

Alkuperäiskansat ja elämä saavat väistyä karjatilojen ja hakkuiden tieltä.

Jos haluaisimme tehdä todellista politiikkaa, iskisimme sinne mihin sattuu eli talouteen. Brasilian alkuperäiskansat on ovat jo pitkään vaatineet, että EU asettaisi boikotin alkuperäiskansojen pakkosiirtoja, metsäkatoja, ilmastonmuutosta ja biodiversiteettikatoa kiihdyttäville tuotteille ja palveluille. Samalla kärsisivät myös ne globaalin pohjoisen sijoittajat ja yhtiöt, jotka osallistuvat Amazonin ja elämän hävittämiseen.

Amazonin savutessa EU käy vapaakauppaneuvotteluja Brasilian kanssa. Suomella olisi EU-puheenjohtajamaana nyt mahdollisuus osaltaan vaikuttaa siihen, että myös kauppaneuvotteluissa tehdään luvattua, todellista ilmastopolitiikkaa.

Virtuaaliset surun ilmaukset ja yksilölliset kukkarolla vaikuttamisen kampanjat eivät ole koko mahdollisen politiikan kirjo. En tiedä, millainen olisi se täydellinen järjestelmä, joka estäisi elämän näin laajamittaisen tuhoamisen tulevaisuudessa. Sen tiedän, ettei sademetsäpaloja estetä kuluttamalla Alepassa entistä paremmin.

Sen sijaan globaali talous olisi saatava valtiorajat ylittävään tieteelliseen, eettiseen ja demokraattiseen keskustelun piiriin; tehtävä poliittiseksi.

Boikotti voisi olla hyvä alku maailmanlopun talouspolitiikan harjoitteluun.