Sosiaalisen median videopalvelussa Tiktokissa trendaa nyt shiftaaminen: henkinen harjoitus, jonka avulla voi väitetysti siirtyä toiseen todellisuuteen. Törmäsin ilmiöön ensimmäistä kertaa koronaeristyksen pitkinä kuukausina ja luulin aluksi, että kyseessä oli vitsi, Keisarin uudet vaatteet -tyyppinen tilanne, jossa joukko ihmisiä esittää uskovansa yhteiseen tarinaan.
Etusivulleni Tiktokissa alkoi putkahdella videoita, joilla nuoret selittivät innoissaan palanneensa juuri takaisin lempitarinansa maailmasta. Kuka oli viettänyt aikaa Tylypahkassa Rohkelikon oleskeluhuoneessa ja ystävystynyt Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa, kuka taas tupsahtanut Stranger Things -sarjasta tuttuun 1980-luvun Hawkinsin pikkukaupunkiin. Aika moni oli seurustellut Draco Malfoyn kanssa.
Toisessa todellisuudessa saattoi vierähtää viikkoja tai jopa kuukausia, samalla kun meidän maailmassamme aikaa kului vain tunteja. Videoista välittyi salaseuran fiilis. Harjoitteista puhuttiin lyhenteillä ja käsitteillä, jotka vain sisäpiiriläinen saattoi ymmärtää. Minua alkoi tietysti välittömästi kiinnostaa, vaikka olinkin samalla skeptinen: ei kai kukaan oikeasti uskonut pystyvänsä matkustamaan Tylypahkaan?
Mitä enemmän selasin materiaalia, sitä enemmän minusta kuitenkin alkoi vaikuttaa siltä, että kertojat pitivät videoilla jakamiaan kokemuksia aitoina. Esimerkiksi Rachelle Au -niminen käyttäjä kertoo I Shifted to Hogwarts eli Shiftasin Tylypahkaan -nimisellä videollaan jutustelleensa Tylypahkan pikajunassa mukavilta vaikuttaneiden velhojen Cho Changin ja Cedric Diggoryn kanssa. Käyttäjä kuvaili myös osallistuneensa lukukauden aloittajaisaterialle koulun juhlasalissa, missä hän oli yhdessä uusien tuttavuuksiensa kanssa käyttänyt leijumisloitsua Draco Malfoyn ystävään niin, että ruokapalat levitoivat tämän haarukasta pois.
Psykologi ja israelilaisen Haifan yliopiston emeritusprofessori Eli Somer on viime vuosina erikoistunut pakonomaiseksi haaveiluksi (maladaptive daydreaming) nimeämänsä psykologisen ilmiön tutkimiseen ja jakaa käsitykseni: Hän uskoo ilmiön olevan aito sikäli kun aitoudella tarkoitetaan, että shiftausta harrastavat itse kokevat aistimuksiensa olevan totta.
”Henkilöt, joilla on kyky erityisen mukaansatempaavaan haaveiluun, vaikuttavat olevan parempia saavuttamaan tietynlaisen muuttuneen tietoisuuden tilan”, Somer kirjoittaa minulle sähköpostissa.
Oletan shiftaamisen muistuttavan selkounen näkemistä: tilaa, jossa tiedostaa olevansa unessa ja saattaa kyetä ohjailemaan sen kulkua. Myös Somerin tutkimusryhmä rinnastaa ilmiöt sillä erotuksella, että selkounen näkijän tietoisuus yleensä havahtuu kesken unen. Shiftaajat taas pyrkivät alusta lähtien saavuttamaan tietyn mielensisäisen maiseman.
Somer on julkaissut vuonna 2021 ilmeisesti maailman ensimmäisen shiftausta käsittelevän tieteellisen artikkelin yhdessä tutkijaryhmän kanssa, johon kuuluu kollegoita muun muassa ruotsalaisesta Lundin yliopistosta. Current Psychology -julkaisussa ilmestynyt artikkeli määrittelee shiftaamisen trendikkääksi henkiseksi aktiviteetiksi, joka nousi pintaan koronapandemian puhkeamisen myötä vuonna 2020, ja jota harrastavat pääasiassa post-millenniaalisukupolven edustajat.
Shiftaukseen kuuluu olennaisena osana tiettyjä metodeja, kuten rentoutumista, keskittymisharjoituksia, ja itsesuggestiota. Siirtyminen toiseen maailmaan tapahtuu mielikuvien avulla eläytyen. Tunnisteella #realityshifting merkityillä sisällöillä on Tiktokissa 1,6 miljardia näyttökertaa. Kyse on siis isosta ilmiöstä.
Miksi juuri shiftaus, miksi juuri nyt? Olisi helppoa vetää suora linkki pandemian ja ilmiön välille. Rajoitukset pakottivat meidät eristäytymään koteihimme ja elinpiirimme kutistuivat. Yhdelle jos toisellekin olisi varmasti kelvannut matkalippu omasta sängystä suoraan stratosfääriin. Tuntuu loogiselta, että erityisesti nuoret tarttuivat sen tarjoamaan eskapismiin.
Esimerkiksi Insider-lehden haastattelema 17-vuotias shiftaaja kertoo aloittaneensa shiftaamisen, koska oli tyytymätön elämäänsä. Psykologi Saul Rosenthal vahvistaa samassa jutussa, että shiftaaminen saattaa olla suora reaktio pandemian ja sosiaalisen eristäytymisen aiheuttamaan stressiin.
”Ihmiset ovat nauttineet vaihtoehtoisiin kokemusmaailmoihin uppoutumisesta niin kauan kuin olemme kertoneet tarinoita ja myyttejä”, Somer kuitenkin huomauttaa.
Hänen tutkimusryhmänsä ei löytänyt yksiselitteistä vastausta siihen, miksi shiftaus on noussut esiin juuri nyt. Vaikka ilmiön ja pandemian välillä on korrelaatio, se ei vielä kerro suorasta syy-seuraussuhteesta. Shiftauksen suosio näyttää jatkuvan tiukkojen koronarajoituksien raukeamisen jälkeenkin.
”Yritin shiftata vähintään kerran päivässä melkein vuoden ajan”, kertoo 18-vuotias Illinoisin osavaltiossa ”keskellä ei mitään” asuva Emma Rhys.
Löysin hänet haastatteluun Tiktok-etusivulleni ilmestyneestä videosta, jolla Rhys iloitsi viimein onnistuneensa. Hän kertoo minulle sähköpostitse tarkemmin ensimmäisestä shiftauskokemuksestaan, jossa näyttelijä Idris Elba ilmestyi hänen takapihalleen leikkaamaan puiden oksia.
Rhys oli huolissaan siitä, että Elban mukana kulkenut ihmisryhmä hajottaisi hänen terassinsa ja muistaa kiinnittäneensä huomiota siihen, miten todellisilta laudat hänen jalkojensa alla tuntuivat.
Tulevaisuudessa Rhys toivoo pääsevänsä vierailemaan esimerkiksi Harry Potterin ja Stranger Thingsin maailmoihin.
”En tiedä, miten shiftaaminen toimii, mutta se antaa ihmisille mahdollisuuden kokea seikkailuja, joista voi tavallisesti lukea vain kirjoista”, Rhys kertoo.
Alun hämmennyksen jälkeen minun on pakko myöntää, että shiftauksessa on jotain vastustamattoman kutkuttavaa. Kukapa ei haluaisi matkustaa lempisarjansa maailmaan kokemaan, miltä tuntuu osata taikoa, lentää tai hengittää veden alla?
Tutkimukseni seuraava askel on selvä: minun pitää kokeilla shiftausta itse.
Aika moni shiftaaja oli seurustellut Draco Malfoyn kanssa.
Aloitan valmistautumisen tiedunkeruulla. En halua hypätä sokkona mukaan johonkin, mitä en kunnolla ymmärrä, vaan aion ensin selvittää perinpohjaisesti, millaisilla konkreettisilla keinoilla shiftaajat ovat väittäneet onnistuneensa. Minua mietityttää myös, liittyykö shiftaamiseen mahdollisia riskejä, liikutaanhan siinä herkällä unen ja valveen välisellä alueella. Entä jos todellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat lopullisesti?
Vähän shiftaus-käsitteistöä: Current Reality, lyhennettynä CR, merkitsee meidän fyysistä todellisuuttamme, kun taas Destined Reality eli DR tarkoittaa shiftaajan kohteena olevaa toista todellisuutta.
Scripting eli käsikirjoittaminen merkitsee esivalmisteluja, joihin kuuluu kohdetodellisuuden lainalaisuuksien mahdollisimman yksityiskohtaista määrittelyä.
Turvasanan avulla taas pääsee nopeasti palaamaan takaisin meidän maailmaamme, jos maa alkaa polttaa jalkojen alla toisessa todellisuudessa.
Aloitan valmistautumisen tutkimalla, mitä menetelmää minun kannattaisi käyttää. Vaihtoehtoja on paljon, ja outojen nimien perustella on mahdotonta päätellä kunkin menetelmän sisältöä: The Pillow Method, The Heartbeat Method, The Julia Method, The Estelle Method…
Alice in Wonderland– eli Liisa Ihmemaassa -menetelmässä ohjeistetaan kuvittelemaan itsensä istumaan puun juurelle ja odottamaan, kunnes hahmo omasta kohdetodellisuudesta juoksee ohi. Silloin pitää lähteä mielikuvissaan seuraamaan hahmoa ja hypätä sen perässä kaninkoloon.
The Raven– eli korppimenetelmä on kenties yleisin ja myös yksinkertaisin. Se muistuttaa monilta osin tavallista meditaatioharjoitusta: aluksi maataan paikoillaan ja rentoutetaan keho ja mieli. Sitten lasketaan hitaasti sataan, ja lukujen välillä toistellaan mielessä affirmaatioita, kuten ”olen shiftannut”.
Kolutessani Tiktok- ja Instagram -videoita sekä keskustelupalstoja huomaan, että shiftausta tutkiessa saattaa tosiaan helposti pudota kaninkoloon. Aihe vilisee uushenkisyydestä tuttuja teemoja, kuten enkelinumeroita, kuun vaiheita, selvännäkijöitä ja kehäpäätelmiä. Kvanttifysiikasta lainatut termit menevät iloisesti sekaisin henkimaailman juttujen kanssa.
Ei ehkä pitäisi olla yllättynyt – lähtökohtaisesti shiftauksen konseptiin kai kuuluu hieman mystiikkaa. Oletin kuitenkin, että kyse on lähinnä fanittamisen alakulttuurista, hauskasta mielikuvitusleikistä, joka on rinnastettavissa vaikkapa larppaukseen.
Nyt huomaan, että monella shiftausvideolla myydään rivien välissä uskomuksia esimerkiksi maailmankaikkeuden perustavanlaatuisesta rakenteesta. Erityisesti väitteet, jotka yhdistelevät sujuvasti tiedeyhteisön tunnustamia teorioita ja pseudotieteellisiä ajatuksia, särähtävät korvaan.
Vaikka kvanttimekaniikassa on pitkään tunnettu, että pienet hiukkaset voivat olla olemassa monessa tilassa samanaikaisesti, tästä ei ehkä kannata joidenkin shiftaus-tiktokaajien tapaan suoraan päätellä ihmisen voivan toimia samoin.
Kun pitää mielessä sen, että esimerkiksi Ofcom-tutkimuksen mukaan Tiktok, Instagram ja Youtube olivat vuonna 2021 brittiläisten varhaisteinien pääasialliset uutislähteet, herää huoli kanavilla vallitsevasta pseudotiedonvälittämisen kulttuurista. Mihin oikein olen hyppäämässä mukaan?
Auttakaa!! Oon nähny tik tokissa paljon tyyppei jotka shiftaa. Haluisin itekki kokeilla koska haluun tylypahkaan. Mut onks kellää kokemusta esim et niinku miten se tehään, kirjoittaa eräs käyttäjä Suomi24-sivuston shiftaamista käsittelevällä kanavalla. Keskustelunavaukseen on tullut useita kommentteja.
Se on kanssa hyvä että kirjottaa siihen scriptiin että esim ei tule nälkä tai jano. Kannattaa myös kirjottaa siihen että onko sulla jtn erityis kykyjä. Dr:ästä pääsee myöskin pois ilman turvasanaa, jos teet dr maailmassa itsemurhan niin se on ainakin varma tapa päästä pois, onnea yrittämiseen! yksi käyttäjä vastaa.
Shiftaaminen kuulostaa suoraan sanottuna melko vaivalloiselta. Monet shiftaajat kertovat videoillaan usean liuskan mittaisista käsikirjoituksista, joita on hiottu viikkokaupalla, ja Pinterest-kansioista, jotka on koottu täyteen asuinspiraatiota kohdetodellisuutta varten.
Minä tyydyn pitämään kirjaa yksityiskohdista, jotka tuntuvat kaikkein tärkeimmiltä muistaa, kuten turvasana. Valitsen minun ja siskojeni pitkään käyttämän salaisen koodin. Se on ainakin helppo palauttaa mieleen joka tilanteessa.
Shiftaamiseen liittyy myös synkempiä sävyjä. Eräällä Youtube-videolla varoitellaan, että erityisesti viestisovellus Amino Appsissa kiertää juttuja respawning-nimisestä marginaali-ilmiöstä. Käsite on peräisin pelimaailmasta ja viittaa tilanteeseen, jossa pelaajan hahmo syntyy kuoltuaan uudelleen.
Shiftauksen yhteydessä käsitteellä tarkoitetaan lopullista irtautumista tästä todellisuudesta ja siirtymistä pysyvästi toiseen. Tämä saavutetaan uskomuksen mukaan esimerkiksi sitä kautta, että henkilön fyysinen ruumis kuolee.
Amino Apps -sovelluksen respawn/ideal reality users -nimiseltä foorumilta löydän The Complete Guide to Respawn -otsikoidun julkaisun. Sen on kirjoittanut nimimerkki Theo, jolla on yli 6 000 seuraajaa.
Pitkässä postauksessa Theo vastailee uudelleensyntymiseen liittyviin kysymyksiin. Hän painottaa useaan otteeseen, että kyse ei ole itsemurhasta, ja kehottaa olemaan yhteydessä mielenterveyspalveluihin, mikäli käyttäjä tai joku tämän lähipiiristä osoittaa merkkejä itsetuhoisuudesta.
Silti hän vastaa samassa postauksessa kysymykseen siitä, voiko shiftaaja kuolla rauhallisen kuoleman ja jättää tähän maailmaan tilalleen kloonin.
Clinical death would be your heart stopping, Biological death would be your brain dying. Go for clinical death if you want to leave a clone/stand-in, Theo kirjoittaa.
Kloonit: siinä toinen villimpi shiftaamiseen liittyvä ulottuvuus. Jotkut harrastajat ilmeisesti uskovat, että voivat kohdetodellisuudessa majailunsa ajaksi jättää jälkeensä fyysisen kehonsa toimimaan robottimaisen kloonin lailla.
Somerin tutkimusryhmä teoretisoi, että kloonikokemus saattaisi selittyä tietyillä persoonallisuuden piirteillä, joihin liittyy kyky uppoutua esimerkiksi aistiärsykkeisiin poikkeuksellisen kokonaisvaltaisesti. Tällaiset henkilöt kertovat kokevansa, että heidän kehonsa tekevät arkisia askareita autopilotilla samalla kun he itse uppoutuvat mielikuvitusmaailmaansa.
En löydä raportteja siitä, että kukaan olisi oikeasti yrittänyt uudelleensyntymistä shiftauksen avulla. Sen sijaan saan nettifoorumeilla pyörimisestä päänsäryn, eikä minulla enää ole aivan yhtä kepeä olo shiftaamisen kokeilusta kuin aluksi.
Mielen herkkien kerrosten sorkkiminen huolestuttaa hieman – syy, miksi en esimerkiksi koskaan ole halunnut opetella selkounitekniikoita. Pahin skenaario olisi, että kykyni erottaa tosi unesta katoaisi, kuten Leonardo DiCaprion hahmolla Inception-elokuvassa.
En tietenkään vakavissani usko voivani siirtyä toiseen todellisuuteen ja jääväni vahingossa sinne jumiin, mutta entä jos jotenkin onnistun uskottelemaan itselleni, että näin on käynyt, ja jään mielen sisäiseen limboon loukkuun?
Somerin tutkimusryhmän mukaan mainittavimpia shiftaukseen liittyviä todellisia riskejä on siihen koukuttuminen. Useilla Tiktok-videoilla shiftaajat puhuvat voimakkaista ikävän tunteista, jotka liittyvät todelliseen maailmaan palaamiseen.
Kaksi Insider-lehden haastattelemaa entistä shiftaajaa kertoo, että he lopettivat harrastuksen kokonaan huomattuaan laiminlyövänsä oikeaa elämäänsä sen kustannuksella.
Kun kyselen Somerilta shiftaamisen mahdollisista haitallisista vaikutuksista mielenterveyteen, hänkin painottaa kohtuutta ja esittää vertauksen: viinilasillisen äärellä rentoutuminen silloin tällöin voi olla terveellistä, toisin kuin vodkapullon tyhjentäminen päivittäin.
Omalla kohdallani en pidä koukkuun jäämisen riskiä suurena, sillä nautin elämästäni enkä haaveile äkkilähdöstä toiseen todellisuuteen. Tilanne voisi olla toinen, jos olisin löytänyt shiftaamisen teini-ikäisenä. Silloin oma kotikaupunkini tuntui maailman tylsimmältä paikalta ja toivoin joka päivä kiihkeästi, että jotain jännittävää tapahtuisi.
Tunnen silti tarvetta kertoa ihmiskokeestani jollekin lähipiirissäni. Pahimmassa tapauksessa shiftaaminen saattaisi horjuttaa todellisuuden kokemustani, enkä halua ottaa mitään riskejä. Lähetän viestin minun ja siskojeni yhteiseen viestiketjuun ja selitän tilanteen.
Hmm kiinnostavaa mut ottaisin kyllä varovasti, Iida kirjoittaa.
Kunhan et minnekään Upside Downiin katoa niin hyvää matkaa vaan! Tuu päristelee lamppuja jos niikseen tulee, Ella kirjoittaa.
Valmistautuessani ensimmäiseen shiftauskokeiluuni kohtaan kaksi ongelmaa: ensinnäkin minun on vaikea keksiä, minne yrittäisin suunnata. Oma hypoteesini on, että onnistuminen edellyttäisi voimakasta tunnesidettä kohteena olevaan todellisuuteen. Miten muutenkaan voisin eläytyä kokemukseen niin vahvasti, että se tuntuisi aidolta?
21-vuotias kaliforniassa asuva elokuva- ja teatteriopiskelija Kaya Porras on yrittänyt vuodesta 2020 asti shiftata Teen Wolfin maailmaan, sillä se on hänen suosikkisarjansa. Yliluonnolliset kyvyt ja pahiksia vastaan taisteleminen houkuttavat häntä.
”Sarjan hahmot vaikuttavat siltä, että he olisivat upeita ystäviä, ja odotan innolla, että pääsisin luomaan oikeita muistoja heidän kanssaan”, Porras kertoo.
Vaikka olen elämäni varrella ehtinyt fanittaa monenlaista, ei minulla tällä hetkellä ole palavaa halua matkata yhteenkään tuntemaani fiktiiviseen maailmaan. Tästä päästään toiseen ongelmaan: shiftaaminen vie yllättävän paljon aikaa, kun mukaan laskee suunnittelun ja itse harjoitteet.
Lopulta makaan kuitenkin pimeässä huoneessani ennen nukkumaanmenoa valmiina ensimmäiseen yritykseeni. Laitan Youtubesta löytämäni korppimenetelmään perustuvan meditaationauhan pyörimään, suljen silmäni ja kuuntelen rauhallista ääntä, joka ohjaa minua kehoni rentouttamisessa.
Olen päätynyt valitsemaan kohteekseni Taru sormusten herrasta -tarinasta tutun Keski-Maan ja kuvittelen itseni telttaan metsäiselle kallionkielekkeelle. Yritän ottaa kaikki aistini mukaan mielikuvaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti samalla kun ääni nauhalla laskee hitaasti sataan.
Kuvittelen ulkoa kantautuvan hiljaisen puheensorinan, tulen rätinän ja hevosten puuskahdukset. Kuvittelen teltan hiukan raollaan olevasta oviaukosta leijailevan nuotiotulen, piipun savun ja metsän tuoksun. Kuvittelen ryhmyiset juurakot ja pehmeän heinän selkäni alla.
”Minulle tuli kihelmöivä tai leijuva olo, ja välillä tuntui siltä, kuin olisin pyörinyt kovaa vauhtia ympäri sängyssäni”, Porras kuvaili minulle niitä kertoja, kun hän koki päässeensä lähelle onnistumista.
”Joskus tunsin vaniljan tuoksua, mikä käsikirjoituksessani merkitsee sitä, että olen shiftannut.”
Sängyssä maatessani en kuitenkaan tunne mitään tavanomaista meditaation aikaansaamaa raukeutta kummempaa. Oloni on vähän levoton ja arka, ja minun on vaikea heittäytyä harjoitukseen täysin.
Tunne saattaa johtua siitä, että tilanne tuo minut konkreettisesti vastakkain sellaisten mielemme kerrosten kanssa, joita emme pysty edes näennäisesti hallitsemaan. Nukahtaminen illalla merkitsee heittäytymistä tuntemattomaan. Unimaailmassa mikä tahansa on mahdollista.
Rikon sääntöjä ja jään meditaation päätyttyä vielä hetkeksi selaamaan puhelintani. En tiedä, pilaako se yritykseni, mutta sinä yönä en todellakaan vieraile Keski-Maassa, vaan laskettelen talvisissa maisemissa sisarusteni kanssa. Uni on kyllä erityisen elävä ja kirkas.
Kvanttifysiikasta lainatut termit menevät iloisesti sekaisin henkimaailman juttujen kanssa.
Seuraavalla viikolla menen ystäväni kanssa piknikille Seurasaareen. Kerron ystävälleni haasteistani shiftauksen kanssa istuessamme rantakallioilla. Hän ehdottaa, että yrittäisin shiftata paikkaan, jossa pääsen käyttämään kauniita vaatteita.
”Vaatteet tulee niin iholle”, ystäväni sanoo.
Hyvä idea. Sofia Coppolan ohjaaman Marie Antoinette -elokuvan puvustus on kaikkien aikojen suosikkejani, joten valitsen enempää miettimättä seuraavaksi kohteekseni fantasiaversion Versaillesin hovista.
Haluan päästä Kirsten Dunstin näyttelemän Marie Antoinetten houstaamiin hulppeisiin juhliin, joissa pelataan hippaa palatsin käytävillä ja poksautellaan kuohuviinipulloja puutarhassa kesäaamun valjetessa.
Tällä kertaa en aio lepsuilla sääntöjen kanssa. Illalla sängyssä pysyn erossa puhelimestani, rentoutan kehoni selälläni maaten, ja lasken kaksi kertaa hitaasti sataan keskittyen koko ajan mielikuvissani kimaltavaan hovielämään.
Kuvittelen hohtavaa silkkiä ryöppyävän mekon ja huojuvat samppanjalasitornit, macaron-leivosvuoret ja oopperanaamiot, kuiskatut keskustelut palatsin hämärissä kolkissa ja Petit Trianonin uneliaan idylliset niityt.
Nukahdan kesken laskemisen, minkä pitäisi kai olla hyvä merkki. Siitä huolimatta joudun aamulla herätessäni toteamaan, että en ole taaskaan onnistunut. Olen tosin nukkunut niin sikeästi, etten ole herännyt edes siihen, kun avoimesta ikkunasta on satanut vettä sisälle asuntoon.
Seuraavana yönä, kolmannella shiftausyrityksellä nukahdan ennen kuin pääsen laskemisessa edes kunnolla alkuun. Taaskaan ei onnista, joskin unessani on hieno kristallikruunu – pieni pala Versaillesia?
Joudun toteamaan, että harjoitukset eivät vie minua toiseen maailmaan. Kaksi konkreettista vaikutusta niillä silti on: nukun todella hyvin ja syvään, ja uneni ovat voimakkaita, tarinallisia ja mieleenpainuvia.
Vaikka en ollutkaan vakavissani uskonut onnistuvani shiftaamaan, olen turhautunut. Minusta tuntuu, että en ole vieläkään täysin päässyt minua jo parin vuoden ajan askarruttaneen ilmiön ytimeen.
Yhdeksi suurimmista kysymysmerkeistä minulle jää shiftaajien oma, sisäinen logiikka: mitä he itse ajattelevat, että shiftatessa tapahtuu?
”Rehellisesti sanottuna en ole vieläkään täysin varma siitä, mihin uskon” Porras pohtii.
”Käy järkeen, että todellisuuksia on olemassa enemmän kuin yksi, ja ehkä mielemme on väylä, jonka avulla saavuttaa ne.”
Monen muun shiftaajan tavoin Porras uskoo multiversumiin eli hypoteesiin siitä, että todellisuus saattaisi muodostua useista rinnakkaisista maailmankaikkeuksista. Tämä olettamus jättää kuitenkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, sillä shiftaajien kohdetodellisuudet ovat yleensä meidän maailmamme populaarikulttuurista lainattuja.
Ajattelevatko shiftaajat kenties, että multiversumin eri kolkista pääsee tihkumaan ideoita todellisuudesta toiseen? Jos ajatuksella haluaa leikitellä, on totta, että useat kirjailijat ja taiteilijat historian varrella ovat kertoneet saaneensa kipinän teokseensa unesta.
”Valitettavasti emme pystyneet artikkelissamme vielä vastaamaan näin kiehtoviin kysymyksiin, ja lisää tutkimusta tarvitaan”, vastaa Eli Somer, kun tiedustelen hänen näkemystään asiaan.
Somerin mukaan on myös perusteltua olettaa, että suuri osa shiftaamista harrastavista nuorista on mieleltään perusterveitä, eikä heidän käsityksensä todellisuudesta ole tavalla tai toisella järkkynyt.
Mitä tästä kaikesta jää käteen? Tutkimukseni ovat paljastaneet minulle, että shiftaamiseen liittyy välillä harmaalla alueella liikkuvia lieveilmiöitä, mutta haastateltavani nostavat esiin myös näkökulmia, joita en ollut osannut tulla edes ajatelleeksi.
Kaya Porras kertoo toivovansa, että shiftaaminen parantaisi hänen itseluottamustaan, sillä hän on käsikirjoittanut itselleen itsevarmempia piirteitä kohdetodellisuudessaan. Emma Rhys taas sairastaa fibromyalgiaa eli toiminallista oireyhtymää, joka todennäköisesti johtuu kivun säätelyn häiriöstä keskushermostossa ja autonomisen hermoston epätasapainosta. Rhys kärsii jatkuvista kivuista, ja shiftaus on hänelle pakokeino.
Shiftaajien kertomusten kuunteleminen aiheuttaa minussa jopa hiukan haikeutta. Niistä paistaa kokonaisvaltainen heittäytyminen mielikuvituksen maailmaan, mikä muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä vanhemmaksi tulee. Shiftaajat ovat ehkä lähempänä lapsuudesta tuttua olemisen tilaa, jossa täydellinen uppoutuminen leikkiin oli mahdollista.
Kun muistelen minun ja sisarusteni merirosvoleikkejä, tunnen mielikuvissani purjealuksen leveät kansilaudat paljaiden jalkojeni alla ja Karibianmeren tuulen hiuksissani. Haistan nenässäni tervan ja suolan, vaikka todellisuudessa meillä oli vain soutuvene ja pieni metsälampi.
Minulla on lapsuuden leikeistä hyperrealistisia muistoja, jotka tuntuvat todellisemmilta kuin todellisuus itse. Kiihkeimmän Twilight-fanituksen aikoina ystäväni taas törmäsi selkä edellä aurauskeppiin ja oli muutaman sekunnin ajan täysin vakuuttunut, että hänen takanaan seisoi Edward Cullen.
Parhaimmillaan shiftaus edustaa sellaista herkkää ja ainutkertaista antautumista mielikuvituksen kuljetettavaksi, mikä ehkä on mahdollista vain lapsille ja nuorille.
Aion silti vielä yrittää, ainakin kerran tai pari.
