Paremman elämän lähteellä

Verkostomarkkinoijat kauppaavat sosiaalisessa mediassa mielikuvaa hohdokkaasta elämästä, mutta taustalla on surullisempi totuus.

T:Teksti:

|

K:K: Suvi Suitiala

Palmupuita, värikkäitä pikkukujia ja vehmaita kukkuloita, joiden alapuolella syvänsininen meri. Ei vuorolistoja, fyysisesti raskasta työtä tai yhdeksästä viiteen -arkea, vaan mahdollisuus panostaa omaan hyvinvointiin ja tienata rahaa uima-altaan reunalla makoillen tai trendikahvilassa läppäriä naputellen.

Sellaista on hohdokas elämä, jota sosiaalisen median tileillään esittelevät lukuisat bisnes-koutsit, online bisneskoutsit, online-yrittäjät, high ticket business mentorit ja Freedom & Business mentorit. Eli verkostomarkkinoijat.

He ovat nykypäivän verkkoversio Tupperware-myyjistä. Tupperware-kutsut rantautuivat Suomeen 1960-luvulla tulevan ministerin Elisabeth Rehnin luotsaamana. Myyjät kaupittelivat muovisia säilytysastioita kotikutsuilla ja rekrytoivat samalla uusia myyjiä mukaan kuvioon.

2020-luvulla myyntiartikkeli on vaihtunut muovirasioista bisnesmentorointiin ja kutsut ovat online, missä ja milloin vain.

Suomessa toimivien verkostomyyjien kokonaismäärää on vaikea määritellä, sillä osa tekee työtä sivutoimisesti tai osa-aikaisesti. Jotkut verkostomarkkinoijat toimivat yksityisenä elinkeinonharjoittajana esimerkiksi toiminimellä.

Instagramista myyjien tilejä löytää nopeasti kymmeniä, sillä he ovat toistensa suurimpia kannattajia, alati kommentoimassa toistensa postauksiin. Someotannan perusteella myyjät ovat usein nuoria naisia.

Tätä juttua varten Ylioppilaslehti seurasi viittätoista verkostomarkkinoijaa Instagramissa parin kuukauden ajan. Tavoitteena oli selvittää, mistä markkinoijat oikeastaan puhuvat, kun he puhuvat online-bisneksestään. Onko unelmien elämään aidosti olemassa ohituskaista?

Alkuun on vaikea hahmottaa, mitä bisneskoutsit oikeastaan myyvät.

”Oon täällä auttamassa motivoituneita mimmei. Jos suo ei siis resonoi elää +40vuotta epämukavasti ja haluut suurempia niin täytä mun kyselylomake biosta”, kirjoittaa eräs nuori nainen helmikuussa Instagramissa julkaisemassaan postauksessa.

Verkostomyyjien markkinoima elämäntyyli sopii hyvin nykypäivän Instagram-estetiikkaan.

Postauksista ja bioteksteistä valkenee ainoastaan, että tämänkaltainen työ tai yrittäjyys mahdollistaa elämän, josta moni unelmoi. Verkostomyyjät tarjoavat niin kutsuttua high ticket -bisnestään vaihtoehdoksi oravanpyörälle. He korostavat paitsi vapautta työskennellä mistä päin maailmaa tahansa myös työn merkityksellisyyttä.

”Elämäntavan markkinoiminen on aika tyypillistä. Myydään erilaisia tuotteita kyllä, mutta he ovat enemmän inspiraatiopuhujia tietynlaisen elämäntyylin puolesta”, sanoo Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijatohtori Hanna Reinikainen. Hän tutkii sosiaalisen median vaikuttajia ja heidän rooliaan kuluttajakäyttäytymisessä.

High ticket -myynti tarkoittaa arvokkaiden, yleensä yli tuhannen euron hintaisten tuotteiden tai palveluiden myyntiä, jossa komissiot ovat korkeat. Myynti on strategista, henkilökohtaista ja kohdistuu tietylle niche-yleisölle, mikä mahdollistaa hyvät tulot vähemmällä kauppojen määrällä. Tyypillisiä myyntiartikkeleita ovat kurssit, ohjelmistot ja luksuspalvelut.

”Todellisuus näissä on lopulta aika outo”, Reinikainen selittää.

”Jos myytäisiin vain tuotetta sellaisenaan, kukaan ei ehkä ostaisi sitä. Mutta kun se on puettu kaapuun, missä on upea elämäntyyli ja vielä high ticket -termi, helposti kietoutuu sen pauloihin.”

Verkostomyyjien markkinoima elämäntyyli sopii Reinikaisen mukaan hyvin nykypäivän Instagram-estetiikkaan. Algoritmit suosivat vaikuttajamaista sisältöä, ja myyjät pystyvät hyödyntämään influensserikulttuuria sekä vallitsevia hyvinvointitrendejä sulavasti.

Ylioppilaslehti yritti Instagramissa pyytää kymmeneltä yrittäjältä haastattelua heidän ensikäden kokemuksistaan verkostomarkkinoinnin parissa. Kaksi myyjää kieltäytyi heti kohteliaasti, loput estivät toimittajan käyttäjätilin. Myöhemmin selviää, että verkostomarkkinoijien taustalla toimiva yritys Enagic on kieltänyt myyjiltään haastatteluiden antamisen.

Japanilainen Enagic on ollut vuosikymmeniä markkinoilla, ja myyjäverkostojen lisäksi sen toiminta perustuu erilaisten terveystuotteiden myyntiin.

Yrityksen lippulaivatuote on vesi-ionisaattori. Jokaisen verkostomyyjän on ostettava ionisaattori ennen kuin voi ryhtyä itse ansaitsemaan. Useimmilla yrittäjillä näkyy Instagram-kuvissa Enagicin LeveLuk K-8, joka on listahinnaltaan 5 817 euroa.

”Ionisoidusta vedestä” eli Kangen-vedestä lupaillaan suuria. Sen väitetään poistavan hanavedestä raskasmetalleja ja klooria sekä pienentävän vesimolekyylien kokoa, jolloin vesi imeytyisi nopeammin, nesteyttäisi jopa kuusi kertaa paremmin kuin ”tavallinen” hanavesi ja näin ollen hölskyisi vähemmän esimerkiksi treenatessa.

Eräs verkostomyyjä kirjoittaa Instagramissaan: ”Mun isän pahat reumaoireet ja suonenvedot lähti pois, kun hän alkoi käyttämään Enagicin kurkumavalmisteita ja vesi-ionisaattorin vettä.”

Kangen-vettä tarjotaan hoidoksi myös koronavirukseen ja tulehduksiin, mutta terveysväitteitä ei perustella mitenkään. New York Timesin jutussa tartuntatautien asiantuntija ja ravitsemusterapeutti Tanis Fenton on todennut ionisoidun veden terveysvaikutukset perättömiksi.

Enagicin toiminta on laillista, vaikkakin eettisesti arveluttavaa. Ionisaattori on lopulta sivuseikka, pelkkä sisäänheittotuote. Toimintamalli painottuu rekrytointiin.

Enagic on käyttöehdoissaan irrottautunut kaikesta, mitä sen alaiset markkinoijat kertovat. Yritys on myös erikseen kieltänyt markkinoijia lausumasta terveysväitteitä sen tuotteista. Silti niitä tehdään, eikä väitteissä ole sinänsä mitään uutta. Samaa on nähty esimerkiksi lisäravinteiden kohdalla.

Hanna Reinikainen muistuttaa, että markkinoinnissa ei saa johtaa kuluttajaa harhaan. Esitettyjen argumenttien pitää olla totuudenmukaisia, eikä elintarvikkeiden tai ravintolisien markkinoinnissa saa luoda omilla kokemuksilla vaikutelmaa tuotteen lääkkeellisyydestä tai muista terveysvaikutuksista.

”Tein täs kuus 6k yhden viikon aikana, crazyy”

Sosiaalisessa mediassa verkostomyyjät onnistuvat olemaan samaan aikaan sekä avoimia että tavattoman leväperäisiä. Kaikki eivät puhu tekemistään myynneistä lainkaan. Mutta ne, jotka puhuvat, korostavat suuria summia ja nopeita tienausjaksoja.

”Tein täs kuus 6k yhden viikon aikana, crazyy”, kirjoitti eräs myyjä Instagramissaan viime joulukuussa.

Myyjillä on edettävänään kuusi erilaista komissiotasoa, jotka riippuvat tehdyistä myynneistä ja rekrytoinneista sekä omasta alkuinvestoinnista.

Reinikaisen mukaan verkostomarkkinoijille on tyypillistä kertoa tuloistaan vain yhden kuukauden ajalta.

”Hyvinkin voi olla, että on ollut yksi hyvä myyntipiikki, mutta mitä jos se on vuoden ainoa? Yksittäiset luvut eivät kerro säännöllisyydestä”, hän sanoo.

Sitä paitsi yhdestä myynnistä valuu tuloja jopa kahdeksalle verkoston jäsenelle. Mitä enemmän myyjä saa rekrytoitua markkinoijia verkostoon, sitä paremmiksi tämän omat tulovirrat kehittyvät.

Menestys on muutenkin aina tulossa, aivan pian, kunhan vain on kärsivällinen ja jaksaa yrittää.

Reinikaista huolettaa, miten verkostomarkkinointi yrittäjyyden muotona puhuttelee nuoria ihmisiä nyt, kun työllisyystilanne on umpisurkea. Viime marraskuussa työttömiä nuoria oli Suomessa noin 90 000. Nuoret ovat taloudellisesti haavoittuvassa asemassa, ja yhtäkkiä heille tarjotaan ystäviä ja isolta tuntuvia rahasummia.

”Nuoret, jotka kaipaisivat yhteisöä ympärilleen, ovat todella alttiita tämäntyyppiselle markkinoinnille.”

Yhteisöllä on suuri merkitys verkostomarkkinoinnissa. Verkostomyyjät tukevat, kehuvat ja kannustavat toinen toisiaan sekä hehkuttavat uravalintansa hienoutta somessa. Kansainväliset ja kansalliset videopalaverit antavat verkoston jäsenille mahdollisuuden jakaa omaa bisnestarinaansa toisilleen.

Myös livekokoontumisia järjestetään niin Suomessa kuin ulkomailla. Tapahtumien avulla myyjien sitoutuneisuus kasvaa ja bisnes saadaan näyttämään isolta. Usein tapahtumat järjestetään kohteissa, jotka ovat näyttäviä ainakin Instagram-kuvissa. Ollaan jossain lämpimässä ja kuvissa näkyy uima-allasta, rantaa ja illallisia.

”Viesti on, että sinäkin voisit päästä osaksi tällaista”, Reinikainen sanoo.

”Lopulta aika harva työnantaja lennättää väkeään vastaavanlaisesti. Saattaa olla, että osallistuja itsekin maksaa matkoista jotain.”

Raskaat kokemukset yhdistävät verkostoitujia. Moni kertoo sosiaalisen median postauksissaan olleensa pohjalla ennen kuin löysi yrityksen ja online-bisneksen. Taustalla on ahdistusta tai uupumista työssä, mielenterveyden haasteita tai vaikeuksia löytää elämälleen suuntaa. Moni löytää myyjäverkostosta yhteisön ja työstä elämälleen merkitystä.

”Tältäkö elämän kuuluukin oikeesti tuntua. Oon ollut pohjalla ja pahoinvoiva, ja nyt oon maailman ylpein itsestäni”, yksi myyjä sanoitti tuntojaan viime lokakuussa.

Työ edellyttää ammattimaista sosiaalisen median tuotantoa ja myyntien tahkoamista.

Myös girlbosseilu korostuu verkostomyynnissä. Itsekontrollia ja oman elämän haltuun ottamista ihannoidaan.

Työ edellyttää ammattimaista sosiaalisen median tuotantoa ja myyntien tahkoamista. Somepostauksissa rivien välistä pilkahtaa, kuinka osa myyjistä käy vielä tekemässä keikkoja muissa töissä, on osa-aikaisesti palkkatöissä tai asuu vanhemmillaan rahoittaakseen unelmaansa ja vapauttaan. Jotkut vanhemmat verkostomarkkinoijat vaikuttavat pyörittävän toimintaansa kokoaikaisen työn ohella.

Verkostosta lähteminen voi olla vaikeaa, jos on vihdoin löytänyt samanhenkisen ystäväpiirin tai etenkin, jos on vielä tappiolla alkuinvestoinnistaan. Verkostomyyntiä usein kritisoidaan ulkopuolelta, ja vastareaktiona verkoston sisällä voi syntyä kulttimaisia piirteitä. Reinikainen on tästä huolissaan, sillä kulttimainen toiminta voi työntää nuoria syvemmälle marginaaliin.

Esimerkiksi Australiassa on kerrottu Enagicin verkostoon liittyneiden joutuneen valtavien velkojen kouriin. Kanadassa puolestaan myyntiä on kohdistettu heikossa asemassa oleviin maahanmuuttajiin.

Yritys on puolustautunut toteamalla, että se on sitoutunut alan eettisiin ohjeisiin. Esimerkiksi Australiassa Enagic on ollut paikallisen suoramyyntialan kattojärjestö DSA:n jäsen, vaikkakin hiljattain jäsenyys on ollut tarkastelun alla.

”DSA:n jäsenyys viestii siitä, että Enagic on aito yritys eikä katoa yhdessä yössä. Se herättää luottamusta jakelijoiden ja asiakkaiden keskuudessa siihen, että Enagic on hyvämaineinen yritys”, Enagicin Australian-edustaja Joanne Badman sanoi oikeuden kuulemisessa viime vuonna.

Verkostomarkkinoinnissa on aina myös voittajia. Huipulla olevat voivat ansaita merkittäviä tuloja, kun taas valtaosalle osallistujista jää käteen hyvin vähän. Pahimmillaan myyjät velkaantuvat.

Kun pääsee kaikkien Enagic-verkoston jäsenten jättämien viiden tähden arvioiden ohi lukemaan muita Trustpilot-arvosteluja, saa käsityksen siitä, mitä arki tässä bisneksessä usealle on.

”Vile little pyramid scheming masquerading as environmental superheroes 🤷‍♂️”, kirjoittaa nimimerkki Joshua Fowkes.

”Scam, scam, absolute scam”, lataa toinen.

Yhdysvalloissa alle puoli prosenttia Enagicin myyjistä yltää yli mediaanipalkan. Lukemassa ei ole huomioitu heitä, jotka ovat tehneet investoinnin mutta eivät ole saaneet vielä yhtäkään myyntiä.

1A-tasolla, jolle myyjä pääsee ensimmäisen myynnin jälkeen ja johon kuuluu yli puolet vähintään yhden myynnin tehneistä jäsenistä, mediaanitulo on 285 dollaria vuodessa. Alkuinvestoinnin takaisinsaamiseen tällä tahdilla voi mennä yli 20 vuotta.

On vaikea kuvitella, että ionisoitu vesi virtaisi Suomessa kirkkaampana.

FAKTA

Verkostomarkkinointi (eng. Multi-Level-Marketing tai network marketing) on laillinen liiketoimintarakenne, jossa verkoston jäsenet ansaitsevat rahaa myymistään tuotteista tai palveluista ja rekrytoimiensa myyjien kaupoista.

Pyramidihuijaukset muistuttavat tätä mallia, mutta ne ovat laittomia. Pyramidimallissa ansaitaan rahaa ensisijaisesti rekrytoimalla muita mukaan, ja tuotteen myyntiin panostetaan vain vähän tai ei lainkaan.

Molemmissa tapauksissa vain huipulla olevat ansaitsevat merkittäviä tuloja, kun taas valtaosalle osallistujista jää käteen hyvin vähän. Pahimmillaan myyjät velkaantuvat.