Oloasu 2,87 euroa. Lenkkarit 5,39 euroa. Kuulokkeet 0,91 euroa.
Päädyin kiinalaisen nettikaupan Temun sivustolle joulun alla, kun googlasin sukulaistytön lahjaksi toivomaa korua. Temun tarjous on hakutulosten ensimmäinen: yksinkertainen, käsintehty helmikaulakoru. Hinta 1,51 euroa. Ilmainen postitus. Voiko tämä pitää paikkansa?
Kämppikselläni on sama kokemus. Hänen etsimänsä puinen kitaraständi olisi maksanut Temussa 3 euroa. Tarjous oli niin uskomaton, ettei hän uskaltanut ostaa.
Kaikkia liian hyvä tarjous ei arveluta. Syksyllä Temun kuukausimyynti ylitti miljardin.Yhdysvalloissa jo kolmannes kaikista alle 800 dollarin lähetyksistä on joko Temusta tai sen muutamaa vuotta aiemmin markkinat vallanneelta kilpailijalta Sheiniltä. Se on lähes 600 000 pakettia päivässä.
Lentotullin päällikkö Mika Pitkäniemi kertoo, ettei Temun pakettien tarkkaa määrää tiedetä, mutta tullattavien, pienehköjen nettiostosten määrä EU:n ulkopuolelta on puolen vuoden aikana kasvanut Suomessa 50 000 paketista 140 000 pakettiin.
Vaikea uskoa, että vajaat kaksi vuotta sitten Temua ei ollut olemassakaan.
Temu houkuttelee käyttäjiä halpojen hintojen lisäksi pelillistämällä shoppailukokemuksen.
Sovelluksessa pääsee heti pyörittämään onnenpyörästä alennuskuponkeja. Voittajalle sovellus lupaa lisää rahaa, jos ostaa jotain 10 minuutin sisällä. Ostoksen jälkeen tilille kilahtaa seuraava tarjous. Pelielementit saavat ajattelemaan, että jos ei osta, menettää rahaa.
Lisää shoppailurahaa saa kutsumalla kavereita sovelluksen käyttäjiksi. Brittilehti The Guardian kertoi lokakuussa Temun käyttäjistä, jotka ovat jakaneet kaverikoodeja niin tehokkaasti, että eivät ole joutuneet maksamaan mitään tilaamistaan tuotteista.
Miten Temulla voi olla tähän kaikkeen varaa? Käyttääkö se orjia?
Pakkotyövoiman käyttöä ei voi tietää vain halpojen hintojen perusteella, sanoo yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkivan Finnwatch-järjestön ihmisoikeusasiantuntija Maija Lumme. Merkkejä orjatyöstä on kuitenkin paljon.
Kiinan uiguurialueilla toimivat pakkotyöleirit ovat laajasti tiedossa, ja Yhdysvalloissa Temua on syytetty pakkotyön käytöstä. Temun mukaan se on vain kauppapaikka, jonka kanssa myyjät allekirjoittavat sopimuksen, jossa lupaavat, etteivät käytä orjatyövoimaa.
Lumme nauraa.
”Anteeksi, tässähän ei ole mitään hauskaa.Mutta jos kiinalainen toimija allekirjoituttaa sopimuksen alihankkijoilla, niin eihän se missään tapauksessa riitä.”
Toinen selitys halpuudelle on, että Temu tekee tahallaan tappiota, kuten moni muukin alustatalouden startup. Kaverikoodit ja tutustumistarjoukset ovat suomalaisille tuttuja Uberin ja Woltin alkuajoilta.
Ajatus on myydä tuotteita alihintaan, kunnes saa napattua asiakkaat kilpailijoilta ja vakiinnutettua asemansa markkinoilla.
Temun voittokulku on märkä rätti niille, jotka ovat halunneet uskoa maailman siirtyvän kohti kestävää kulutusta.
Sadat tuhannet kurjissa oloissa kasaan liimatut hiuspinnit, keittiövempaimet ja muovilenkkarit matkaavat mantereelta toiselle joka päivä. Tätäkö varten maankuoresta kaavitaan viimeisetkin raaka-aineet?
Temun mittakaavaan verrattuna vastuullisten pikkubrändien eettiset koodistot jäävät maailmanmarkkinoilla kuriositeeteiksi. Temun myyjät eivät yritä kilpailla vastuullisuudella, eikä niiden brändillä ole väliä ostajille.
Suomalainen kuluttaja tietää, että kolmen euron tuotantoketjussa joku kärsii. Tieto massakulutuskulttuurin vaikutuksesta ilmastoon ja ihmisoikeuksiin ei kuitenkaan ole estänyt Temua tekemästä täälläkin kauppaa. Lumme arvelee, että syynä on äärimmäinen helppous.
”Ostopäätöstä ei tarvitse miettiä yhtään.”
Lumpeen mielestä Temun tapa tehdä shoppailusta koukuttava peli on markkinointitiimiltä onnistunut veto.
”Järkyttävää, mutta nerokasta. Voisimmepa valjastaa nämä markkinointitaidot johonkin hyödylliseen.”
