Ihmiskunnan painajaiset heijastuvat nyt maapallon vintille. Arktiksen ilmakehä on ohuempaa ja sen luonto haavoittuvaisinta. Vaarassa ei kuitenkaan ole vain alueen luonto. Samanaikaisesti ihmisille on kertynyt pahoinvointia ja osattomuutta. Ihmisen toiminta on muovannut ympäristöä perustavanlaatuisesti ja nopeasti maalla, merellä ja ilmassa. Kaiken alla tikittää aikapommi: ikiroutaan varastoitunut metaani. Ilmastonmuutos arktisella alueella on ollut tiedeyhteisön tiedossa jo 1960-luvulta lähtien. Joko olisi aika kuunnella arktista avunhuutoa?

Arktiksen historia on pullollaan valloittamisen, seikkailun ja sankaruuden symboliikkaa. Hurjapäiset tutkijat ovat vuosisatojen aikana tehneet tutkimusmatkoja Pohjoisnavalle, Grönlantiin, Siperiaan, Huippuvuorille, Alaskaan, ties minne.

Nyt tarvittaisiin toisenlaista rohkeutta ja sankaruutta.

Arktis pitäisi valloittamisen sijaan jättää rauhaan, fossiiliset polttoaineet merenpohjaan ja maankamaraan. Vastikään Grönlanti päätti, ettei se enää havittele arktisia energialähteitä. Kun ilmasto muuttuu, arktisen yhteistyön merkitys lisääntyy entisestään. Suomi, yhtenä kahdeksasta arktisesta valtiosta, haluaisi isännöidä arktista huippukokousta. Vielä emme kuitenkaan tiedä, kuinka monelle valtiolle kahvit keitettäisiin, sillä myös monilla ei-arktisilla valtioilla, kuten Kiinalla, on arktinen strategia ja arktiseen alueeseen kohdistuvia haluja.

Arktis on yhteydessä koko maailmaan, sillä jääpeitteen sulaessa laajoja osia monista maista, muun muassa Bangladeshista, uhkaa jäädä veden alle. 

Ylioppilaslehti aloittaa tässä numerossa arktisen kirjeenvaihdon ilmaston, luonnon, ihmisen ja koko ekosysteemin puolesta. Suomessa tehdään arktista huippututkimusta, jota arvostetaan kansainvälisesti, mutta ei välttämättä kansallisesti. Kirjeet pitävät sisällään arktisia unelmia ja pelkoja – ja ruokkivat toivottavasti yhteistyötä ja ymmärrystä.

Arktis tulee kreikankielisestä karhua (άρκτος) tarkoittavasta sanasta.