Olen aina inhonnut sanaa ilmastoahdistus. Termi kuulostaa siltä kuin se olisi varta vasten keksitty, jotta minäkeskeiset länsimaalaiset voisivat kääntää jälleen yhden asian koskemaan ensisijaisesti omia tunteitaan.
Alkujaan termi juontuu psykologiasta. Yksilön kannalta on varmasti hyödyllistä, että ahdistukselle on nimi ja sitä hoidetaan. Hoitamalla ilmastoahdistusta eikä ahdistuksen juurisyitä korjaamme kuitenkin ihmiset takaisin ostovoimaisiksi kuluttajiksi, vaikka tavallaan olisi parempi saikuttaa töistä kuin osallistua suurimpaan osaan markkinoiden kulutusjuhlista.
Tämän lehden kansijuttu käsittelee kiertotaloutta. Kiertotalouden idea on, että tuotteiden elinkaari pitenee ja jätteen määrä vähenee. Tavarat pysyvät kierrossa pidempään.
Jutun luettuani totesin, että ainut mikä tässä taloudessa todella kiertää on itseään toistava kiertotalouspuhe. Suomi brändää itseään kiertotalouden edelläkävijänä samalla kun jätteen määrä sen kuin kasvaa. Tuottamamme yhdyskuntajätteen määrä on noussut kymmenessä vuodessa yli viidenneksellä, toimittaja Alma Onali kertoo jutussaan. Vuonna 2021 se oli 3,5 miljoonaa tonnia. Tuolloin yhdyskuntajätteen määrä per asukas oli Virossa 395 kiloa, Ruotsissa 418 kiloa ja Suomessa 609 kiloa. Yleinen trendi EU:ssa on päinvastainen kuin Suomessa. Jätettä syntyy aiempaa vähemmän.
Kotitalouksien osuus on kuitenkin vasta pieni kikkare suomalaisten koko läjästä. Eniten jätettä syntyy kaivos- ja rakennusteollisuudesta. Avolouhosten kovaan maahan kiertotalouden kaunis ajatus ei ole vielä juurtunut.
Taitaa olla niin, että ahdistuneet yksilöt ovat ymmärtäneet parhaiten ylikulutuksen vaarat. Ylen kyselytutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa järeitä ilmastotoimia.
Suuryrityksille ne ovat tähän mennessä tarkoittaneet kuluttajan vaikeilla tunteilla rahastamista. Kun vaikkapa H&M brändää pikamuotiaan kiertotalouden termein, viesti on suunnattu yksilölle. Anna vanhat vaatteesi kiertoon, saat alennusta uusista! Sinulla on oikeus ilmaista itseäsi, tilaa second handina Sellpystä! Sellpynkin suurin omistaja on sama Hooämmä, jonka tarkoitus on viherpestä yksilön huono omatunto takaisin ylikulutuskuntoon.
Ei riitä, että collection on conscious. Kulutusta on vähennettävä, ja kiertotalous vietävä sinne missä sitä eniten tarvitaan, eli kotitalouksien ulkopuolelle. Ekokatastrofin hidastamiseen tarvitaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita halkova järjestelmämuutos.
Ketkä suurenevaan läjään voivat vaikuttaa? Kenen tässä eniten pitäisi ahdistua?
Lue lisää: Sitä ei voi kiertää
