Pakina: Samalla kun z-sukupolvi tukkii teitä pysäyttääkseen ilmastokatastrofin, millenniaalin radikaalein ilmastoteko on ahdistus

Pakinoitsija on yliopistolla yhä harvinaisemmaksi käyvän Y-sukupolven edustaja ja pysyy anonyymina aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Z-sukupolvi on ryhtynyt suoraan toimintaan pysäyttääkseen ilmastokatastrofin. Nuoriso tukkii tiet, ottaa pippurisumutetta naamaan ja sottaa taideteokset tomaattimurskalla vaikuttaakseen maailmanmenoon. Millenniaalin radikaali ilmastoteko sen sijaan on ahdistus. 

Mitään ei millenniaali rakasta kuin ahdistustaan. Korona ahdistaa, joten pesemme kätemme turhaan atooppisiksi. Ukrainan sota ahdistaa, ja siksi harjoittelemme sukupolvemme jo miltei unohtamaa venäläisvihaa. Muovipussit meressä ahdistaa, joten hankimme kaapit täyteen puuvillakasseja, joiden tuotantopäästöillä hankkisi muovipusseja koko loppuelämämme tarpeiksi. 

Ahdistutaan Trumpista, pätkätöistä ja Tinderistä, ihmisjoukoista ja yksinäisyydestä, eläinrääkkäyksestä ja omien koirien tilanpuutteesta Helsingin keskustan kerrostaloissa, lähiluonnon katoamisesta ja yksiöiden hinnoista, Itämeren kunnosta ja fomosta, kun ei päästäkään tiedekunnan vuosittaiselle risteilylle. 

Ahdistuksesta kirjoitetaan lukemattomia IG-postauksia, tietokirjoja ja autofikiota sekä haastatellaan asiantuntijoita joka mediaan – myös tähän, sillä ”ahdistaa” on meikämillenniaalin standardivastaus kaikkeen. 

Joihinkin somekontentin tahkoajiin lentomatkustelusta ahdistuminen on vaikuttanut esimerkiksi niin, että ”suhde 9,5-vuotiaaseen matkablogiin on ollut viime aikoina pahasti kriisissä” ja ”usein tuntuu, että lentomatkustelusta saisi olla vain yksi mielipide”. 

Niin. 

Kun mannertenvälisen lennon ilmastovaikutus ahdistaa, ostetaan lennon kylkeen parinkympin päästökompensaatio, joka ei tietenkään kompensoi päästöjä, mutta lievittää ahdistusta. 

Toinen tapa puhdistaa huonoa omatuntoa on tulla somessa rohkeasti julki Pariisin-matkansa kanssa. Maailma kun ei pelastu sillä, että jätetään Pariisin-matkasta kertomatta. 

Analyyttisempi ahdistuja taas kirjoittaa esseen siitä, kuinka lensi rantalomalle Meksikoon muiden kaltaistensa hipstereiden pilaamaan ekoturistirysään tajuamaan, ettei ehkä olisi taaskaan kannattanut. 

Se vaan ei hirveästi auta, että tunnistaa olevansa osa ongelmaa. Pitäisi vielä tehdä jotain.