Poliisilta rosvotut rikostarinat
Kirjassa Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin (Minerva) patologi Carla Valentine kertoo nojatuolisalapoliiseille, miten dekkarikuningatar Agatha Christie hyödynsi teknisen rikostutkinnan päräyttävimpiä oivalluksia murhajuonissaan.
Murharouva Christie tunsi myrkkyjen lisäksi poliisin keinot selvittää sormen-, renkaan- ja verijälkien alkuperää. Sitä mukaa kun viranomaiset ja tieteentekijät tekivät teknisiä läpimurtoja, Christie poimi ne tarinoihinsa.
Valentine käy läpi Christien kirjoittamat rikostapaukset ja kertoo niiden avulla lukijalle, miten rikostutkinta hoidettiin wanhoina hyvinä aikoina – ja miten sama tehdään nyt.
Aitous on päivän sana true crime -pläjäyksiä pursuavilla rikoskirjamarkkinoilla. Valentinen näkökulma erottuu edukseen naccien ja jariaarnioiden sekamelskan keskeltä.
Petri Jääskeläinen
Aila Meriluodon seksipäiväkirja
Ja sitten hän antoi minulle kortin, jossa hän pyysi minua vaimokseen! Ei noin banaalisti, se oli hienovarainen ilmaisu. Minä sanoin: ei. En ikinä enää haksahda sitoutumaan.
Huh hellettä! Aila, 85 vuotta, ja Antero, 75 vuotta, tapailevat, kostuvat ja ilakoivat vanhoilla päivillään uudelleen heräävän seksuaalisuuden hekumassa. Edesmennyt runoilija ja kirjailija Aila Meriluoto on legenda, jonka henki elää. Suomen oma Anaïs Nin tuo ”vapautuneeseen” seksirenessanssiin oikeasti jotain uutta: viriilin varttuneen naisen näkökulman. Postuumisti julkaistu päiväkirja En minä vielä pääty (Siltala) on kypsä nektariini, jonka kuori antaa periksi ja hedelmä tihkuu makeutta. Nimenomaan tihkuu – kuin Anne Carsonin Eroksessa halu pakenee täyttymystä. Meriluoto himmaa, viivyttelee ja leikkii. Lukematta timanttia, kyllä, mutta vähän oli etukäteen vilkaistava:
Ihminen purkaa päiväkirjoihinsa tulikuumaa nykyisyyttään päästäkseen siitä irti, harmonisoituakseen.
Aila!
Aila, sä jätit jäljen.
Adile Sevimli
Kirja kirjoittaville ihmisille
Olen lukenut ja kirjoittanut elämäni aikana monta aika huonoa tai keskinkertaista tekstiä. Kömpelöjä tiedotteita, käännöskukkasia muropakettien kyljissä ja kiusallisia katumainoksia.
Feature! Kirjoittamisen mestarikurssi (Teos) lupaa auttaa kirjoittajaa nousemaan uudelle tasolle. Tällainen taso kiinnostaa! Yleensä kierin jokaisen tekstini julkaisun jälkeen lattian tasossa sikiöasennossa rukoillen, ettei kukaan huomaisi tai kommentoisi juttuani (salaa silti toivon, että joku kirjoittajaguru lukisi ja kehuisi).
Kerronnallisen faktatekstin kirjoittaminen on usein kivuliasta. Omat maneerit ärsyttävät ja jatkuvasti pitää miettiä, pysyykö kukaan perässä. Tämä kirja on ensiapulaukku meille, joille kirjoittaminen tekee kipeää, mutta jotka eivät kuitenkaan keksi mitään muuta yhtä kivaa tekemistä elättääkseen itsensä.
Anni Härkönen
