Pääkirjoitus: Jähmeä valta, muuttuva maailma

Juuri yliopistoissa pitäisi olla tilaa keksiä luovia ratkaisuja, joilla ilmastonmuutoksen kaltaisiin kriiseihin vastataan, kirjoittaa päätoimittaja Adile Sevimli.

T:Teksti:

K:K: Aava Eronen

Järjestelmä on hidas, maailma nopea. Nykynuoret uskovatkin voivansa vaikuttaa yhteiskuntaan tehokkaammin suoralla toiminnalla kuin äänestämällä, käy ilmi Ylen tuoreesta tutkimuksesta Suomalaisten pelot ja haaveet.

Elokapinan myötä suora toiminta, kuten kansalaistottelemattomuus, on noussut valtakunnalliseksi puheenaiheeksi ja vedenjakajaksi. Samalla kun kuivuus ja metsäpalot runtelevat Eurooppaa, elokapinalaiset ovat vallanneet katuja, jättäneet noudattamatta poliisin poistumiskäskyjä ja aiheuttaneet häiriötä vaatiessaan päättäjiltä kiireellisempiä ilmastotoimia.

Jos kansalainen ei demokratiassa koe saavansa ääntään kuuluviin rikkomatta lakia, demokratian voisi ajatella olevan jokseenkin rikki. Toisaalta kansalaistottelemattomuuden voi ymmärtää ikään kuin demokratian varoventtiilinä – järjestelmä toimii, mutta jossain kohtaa on liikaa painetta, joka on syytä päästää ulos. Silloin päättäjät ehkä huomaavat, missä kiehuu.

Tai sitten eivät. Perinteisen puoluepolitiikan ja uuden sukupolven välillä kun tuntuu olevan kohtaanto-ongelma: nuorten ääni ei kuulu siellä, missä valtiovalta lobbauskoneistoineen sijaitsee.

Tämän lehden kansijuttu käsittelee kansalaisuutta, vaikuttamista ja Elokapinaa. Sitä kirjoittaessani juttelin oikeustieteen emeritusprofessorin Jukka Kekkosen kanssa. Hänen mukaansa valtiovalta on yhä keskittyneempää ja johtajavetoisempaa. Hallitusohjelmat ovat sitovia, ja päätöksenteossa korostuvat erilaiset strategiat ja ministeriövetoisuus. Se nakertaa parlamentaarisen demokratian ydintä, avointa keskustelua. Kekkonen pitää esimerkiksi Elokapinan ehdotusta kansalaisfoorumista, eli satunnaisotannalla valitusta ja asiantuntijatietoon pohjaavasta keskusteluareenasta, yhtenä sellaisena luovana ratkaisuehdotuksena, joita kiihtyvän ekokriisin edessä kaivataan.

Siihen on toki syynsä, miksi Suomessa asiat eivät tapahdu sormia napsauttamalla. Demokratiaan kuuluu tietty jähmeys, ja vain diktatuureissa asiat muuttuvat hetkessä, kun päätöksenteko on keskittynyt yhdelle ihmiselle.
Tarvittaessa politiikan suuntaa voidaan demokratiassakin muuttaa lyhyellä aikavälillä, kuten pandemia todisti. Onhan politiikka tahtoa ja juridiikka sen sanelemaa.

Nykyään yliopistossakin valta keskittyy harvoille ja sitä luovutetaan akatemian ulkopuolelle esimerkiksi hallituspaikkojen muodossa. Yliopiston autonomia kaventuu. Politiikan ja talouselämän paineet vaikuttavat yhä enemmän siihen, mitä kaikkea tutkitaan ja opetetaan. Tämä näkyy opintosuuntien katoamisena, kurssitarjonnan kutistumisena ja tutkijoiden alati kiristyvänä kilpailuna tutkimusrahoituksesta.
Kuitenkin juuri yliopiston pitäisi olla paikka, jossa keksitään niitä luovia ratkaisuja, joilla kriiseihin vastataan. Te, ylioppilaskunnan jäsenet, olette oikeutettuja saamaan monipuolista opetusta, joka valmistelee teistä tulevaisuuden asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä. Sellaisia, jotka kykenevät moniääniseen keskusteluun ja pystyvät ajattelemaan myös totuttujen raamien ulkopuolelta.

Me Ylioppilaslehden uudessa toimituksessa lupaamme seurata silmä tarkkana, kuinka nuo oikeudet toteutuvat.

Lue juttu elokapinalaisista täältä.