Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta on rahavaikeuksissa, opetuksen vähentämisestä päätetään syksyllä

Heikon taloustilanteen takia tiedekunta ei ole voinut rekrytoida riittävästi uutta henkilökuntaa. Opiskelijat ovat pettyneitä opetuksen vähenemiseen.

T:Teksti:

K:Kuvitus Gladys Camilo

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan koulutusohjelmien ja opintosuuntien tulevaisuutta tarkastellaan tänä syksynä. Pitkään jatkuneet talousvaikeudet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa opetuksen määrä on vähentynyt ja henkilöstöä on voitu rekrytoida vähemmän kuin tarvittaisiin.

Tiedekunta on opiskelijamäärältään Helsingin yliopiston suurin ja oppialarakenteeltaan Suomen laajin humanistinen tiedekunta. Tällä hetkellä tiedekunnassa toimii kuusi kandiohjelmaa ja 13 maisteriohjelmaa, joiden sisällä yksittäisiä opintosuuntia on kymmeniä. Lisäksi tiedekunta on mukana kolmessa maisteriohjelmassa, joiden vetovastuu on muissa tiedekunnissa.

Monet aloista ovat hyvin pieniä ja siksi haavoittuvaisia muutoksille henkilöstörakenteessa.

Lue myös: Musiikkitieteen kohtalo on vaakalaudalla Helsingin yliopistossa

Heikon taloustilanteen taustalla ovat vuoden 2016 koulutusleikkaukset, joista Helsingin yliopisto kärsi enemmän suhteessa muihin yliopistoihin. Yliopisto menetti vuotuisesta budjetistaan 100 miljoonaa euroa.

Leikkausten takia myös suoraan tiedekunnille suuntautuva raha väheni. Kun humanistisen tiedekunnan perusrahoitus vuonna 2015 oli 31,7 miljoonaa euroa, on määrä vuonna 2021 enää vain 23,9 miljoonaa.

Tällä hetkellä tiedekunnan tulos on jäämässä alijäämäiseksi, eikä ylimääräistä rahaa vajeen paikkaamiseksi ole.

Samalla kun tiedekunnan rahoitus on vähentynyt, on sen vastuulle tullut uusia tehtäviä, kuten Aleksanteri-instituutin toiminnasta vastaaminen. Se on kiristänyt tiukkaa taloustilannetta entisestään.

Tilannetta ei helpota myöskään korkeakoulujen nykyinen rahoitusmalli. Valtion myöntämän rahoituksen määrä perustuu muun muassa tutkintojen määrään ja sen lisäksi tavoiteajassa suoritettujen tutkintojen määrään. Helsingin yliopistossa valmistuvia ja tavoiteajassa valmistuvia opiskelijoita on suhteessa vähemmän kuin muissa yliopistoissa.

Budjetista ylivoimaisesti suurin osa menee henkilöstön palkkoihin.

Keväällä mediassa puhutti taiteiden opetuksen henkilöstövaje. Ongelma on kuitenkin laajempi ja ulottuu koko tiedekuntaan. Eläkkeelle lähteneiden tilalle ei kaikissa oppiaineissa ole pystytty palkkaamaan uusia opettajia. Myös koko yliopistossa tuntiopetusta on vähennetty tälle lukuvuodelle.

Taiteiden tutkimuksen ohjelman lisäksi henkilöstövajeesta kärsitään muun muassa pienissä kielissä. Kääntämisen maisteriohjelman käännösteknologian opintosuuntaan ei voitu ottaa uusia opiskelijoita, koska ohjelmaan ei ollut saatavilla riittävästi opettajia.

”Tulevana lukukautena olemme varautuneet 5–10 uuteen rekrytointiin. Tiedekunnan talous on alijäämäinen ja rekrytointi vaikeaa. Ei voi rekrytoida, jos ei ole rahaa, jolla maksaa palkkaa”, sanoo humanistisen tiedekunnan dekaani Pirjo Hiidenmaa.

Käytännössä henkilöstövaje tarkoittaa opetuksen määrän vähentämistä. Opiskelijan arjessa se näkyy supistuneena kurssitarjontana. Opiskelijoiden keskuudessa tilanne herättää huolta.

”Resurssien vähyys on johtanut kurssien yhdistämiseen ja kurssitarjonnan pienenemiseen. Monet opiskelijat kokevat, että tämän vuoksi tutkinnot eivät tarjoa tarvittavan syvällistä asiantuntemusta”, kertoo humanistisen tiedekunnan opiskelijajärjestön Humanisticumin opintovastaava Eveliina Weidenbacher.

”Mikään kokonainen kandi- tai maisteriohjelma ei ole aivan katastrofaalisessa tilanteessa, mutta ohjelmien sisällä saattaa olla opintosuunta tai -suuntia, joihin ei ole saatavilla riittävästi opetusvoimaa”, Hiidenmaa sanoo.

Henkilöstön riittävyyden kannalta paremmin menee esimerkiksi historian ja filosofian ohjelmilla, sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmalla sekä niillä aloilla, joilla on täydentävällä rahalla palkattuja tutkijoita lisäämässä opetusta.

Tulevan opetussuunnitelmakauden valmistelu on jo alkanut. Ensi vuoden alussa aletaan laatia opetussuunnitelmaa kaudeksi 2023–2026. Sitä varten päätöksiä tehdään jo tämän vuoden syys–lokakuun aikana.

Selvää on, että muutoksia opetuksen rakenteisiin ja muotoihin on tulossa. Tiedekunnan ilmoittama opetusmäärä oli tänä vuonna noin 30 000 tuntia, siinä missä aiemmin luku on ollut noin 45 000 tuntia.

”Säästö on siis jo tullut, sillä meiltä on hävinnyt 15 000 työtunnin verran työvoimaa. Tarkastelemme nyt, miten pystymme vähentyneellä opetusmäärällä tarjoamaan tutkinnot niin, että ne vastaavat sitä, mitä opiskelijoille yliopistoon hakiessa on luvattu”, Hiidenmaa kertoo.

Hiidenmaan mukaan kandi- tai maisteriohjelmien yhdistäminen säästötoimeenpiteenä ei tällä hetkellä näytä kovin todennäköiseltä.

Sen sijaan keskustelua käydään siitä, onko kaikista opintosuunnista mahdollista tarjota opetusta vai pitäisikö opintosuuntia yhdistää, ja tarjotaanko kaikista opintosuunnista sekä kandi- että maisteriopintoja vai esimerkiksi vain maisteriopintoja. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että yhden koulutusohjelman sisällä opetettavia aineita saattaa jatkossa olla vähemmän, esimerkiksi kulttuurien tutkimuksen kandiohjelmassa opiskeltavia aineita ovat tällä hetkellä taidehistoria, alue- ja kulttuuritutkimus, Aasian tutkimus, arkeologia, kansatiede, folkloristiikka, uskontotiede sekä Lähi-idän ja islamin tutkimus.

”Kysymme, pystymmekö kaikissa aineissa sitoutumaan siihen, että opetusta saadaan. Ei ole vaihtoehto laskea rimaa ja sanoa opiskelijoille, että tehkää vain kirjatenttejä.”, Hiidenmaa sanoo.

Lisäksi keskustelua käydään tutkintovaatimusten laajuudesta sekä opetuksen järjestämisen tavoista, kuten siitä, tarjotaanko maisterivaiheen syventäviä opintoja 95:n vai vain 60 opintopisteen verran. Niin ikään pohditaan, opetetaanko eri opintosuuntien kursseilla samankaltaisia sisältöjä, ja voisiko sellaisia opintoja yhdistää yhteisiksi kursseiksi. Hiidenmaan mukaan sellaisia ovat esimerkiksi monien kielten aineisto- ja menetelmäopinnot:

”Meidän opetusryhmämme ovat nykyisellään hyvin pieniä, ja koulutusohjelmia on paljon. Oppiaineiden välisen yhteistyön lisääminen ei tarkoita, että koko tiedekunta pannaan massakursseille.”

Opiskelijoiden keskuudessa tunnelmat tiedekunnan tilanteen ja tulevaisuuden suhteen ovat synkät. Oman asiantuntijuuden lisäksi huolta herättää alojen tulevaisuus.

”Pelkään, että alat ajetaan sivuaineiksi, minkä jälkeen niiden lakkauttaminen on helpompaa”, Humanisticumin varapuheenjohtaja Etta Melander sanoo.

Viime keväänä Humanisticum teetti opiskelijoille opintokyselyn. Vastauksia saatiin yhteensä 290, ja edustettuina olivat kaikki aineet.

Kyselyssä opetuksen laatuun oltiin pääosin todella tyytyväisiä, mutta puolet koki, että kontaktiopetusta on liian vähän. Lähes kolmasosa vastaajista harkitsi korkeakoulun vaihtamista ja toinen kolmasosa tiedekunnan vaihtamista. Noin kolmasosa vaihtamista harkitsevista opiskelijoista kertoi syyksi sen, että he olivat tyytymättömiä opetuksen määrään.

”Monen opiskelijan ääni kertoi siitä, että he jopa katuvat alavalintaansa, sillä opiskelu ja tarjotun sisällön määrä eivät ole vastanneet sitä, mitä hakiessa oli luvattu”, kertoo Weidenbacher.

Hiidenmaa muistuttaa lopuksi, että mikään ei ole kuitenkaan lopullista:

”Tällaista keskustelua käydään aina. Kun rahaa tulee lisää, voi olla taas mahdollista avata uudestaan jokin lakkautettu opintosuunta. Nyt täytyy vain tarkastella, miten jakaa työkuorma henkilöstön kesken oikeudenmukaisesti ja tasaisesti.”