Emme usein tule ajatelleeksi, että vakuutuksilla on melkoinen rooli hyvinvointivaltiossa: ne ovat apuna niin liikenteen, sosiaalipalveluiden kuin eläkejärjestelmän hallinnassa.
Ranskalainen filosofi Francois Ewald (s. 1946) esittää, että vielä ennen 1800-lukua onnettomuuksia pidettiin yksilön huolimattomuutena: Jennan talo paloi, koska hän jätti kynttilän palamaan. Vähitellen onnettomuudet alettiin nähdä luonnollisena osana yhteistä elämää ja ajatella, että niihin myös varaudutaan yhdessä.
Kun Suomessa puhutaan ”ilmaisesta” terveydenhuollosta, sillä tarkoitetaan, että lakisääteinen vakuutus kattaa hoidon.
Omaa sosiaaliturvaa voi vahvistaa yksityisillä vakuutuksilla, jos rahaa löytyy. Yksityisiä sairauskuluvakuutuksia ei kuitenkaan myönnetä kaikille. Esimerkiksi mielenterveysongelmat voivat johtaa kieltävään päätökseen.
Sosiaaliturva on haasteen edessä. Kun väestö vanhenee ja julkinen sektori joutuu tinkimään palveluistaan, tuleeko yksityisestä sairauskuluvakuutuksesta välttämättömiä kunnollisen hoidon saamiseksi?
Lue myös:
