Alapääkirjoitus: Uudenmaan maakunnalla on rahaa, mutta sielusta on jo vaikeampi sanoa

Maakunnan ”persoonattomuutta” selittää se, että Uudellemaalle on aina valunut väkeä muualta, kirjoittaa Ylioppilaslehden toimitussihteeri Karoliina Paananen.

T:Teksti:

K:Kuvat: Antti Yrjönen

Viime keväänä Uutisraportti-podcastissa Uudenmaan sulkua käsittelevässä jaksossa toimittaja Marko Junkkari sanoi, ettei Uusimaa ole mikään oikea maakunta.

Syy oli se, ettei kukaan identifioidu uusmaalaiseksi.

Uusmaalaisista on kieltämättä hankala keksiä samanlaisia stereotypioita kuin kieroista savolaisista ja hitaista hämäläisistä. Ja kun asukkaitakin on 1,7 miljoonaa, on vaikea osoittaa määrettä tai ominaisuutta, joka kaikkia maakunnan asukkaita yhdistäisi.

Maakunnan ”persoonattomuutta” selittää se, että Uudellemaalle on aina valunut väkeä muualta. Jo esihistoriallisella ajalla Uudenmaan alueelle muutettiin esimerkiksi Varsinais-Suomesta ja Hämeestä. Nykyiset uusmaalaisetkin ovat levittäytyneet ympäri maakuntaa.

Mistä uusmaalainen identiteetti koostuisi, jos sellainen olisi? Ylioppilaslehden 7. huhtikuuta ilmestyneessä numerossa 2/2021 on siihen paljon rakennuspalikoita.

Uudestamaasta kertovassa jutusta Uusi maa käy ilmi, että maakunnan keskeinen ominaispiirre on vauraus. Jutun kuvitus on muotokuva maakunnasta. Siitä selviää, että alueen asukkaat nauttivat ahkerasti ainakin kirjoista ja kaloista.

Siihen, millainen on uusmaalainen ihminen, löytyy yksi vastaus numeron kansijutusta. Siinä esiintyy paljasjalkainen maakunnan asukas, joka ajaa työkseen tasa-arvoa ja vapaa-ajallaan traktoria.

Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimitussihteeri.

Lue myös: Uusi maa

Lue myös: Näkymätön ministeri