Torilla tavataan

Huumeiden käyttö on Suomessa entistä yleisempää. Huumekauppaa on kiihdyttänyt anonyymi Tor-verkko, jossa toimivalla Torilaudalla huumeita myy myös helsinkiläinen Ville.

T:Teksti:

K:Kuvat: Eetu Sihvonen

Villen tyypillinen asiakaskohtaaminen noudattaa Facebookin kierrätysryhmistä tai Tori.fi:stä tuttua kaavaa.

Asiakas näkee Villen myynti-ilmoituksen, minkä jälkeen hän lähestyy Villeä viestillä. Viestittelyn lomassa asiakas saattaa esittää lisäkysymyksiä tuotteesta ja toisinaan tiedustella mahdollisuuksia tinkaukseen. Kun yhteisymmärrykseen on päästy, sovitaan kaupoille aika ja paikka. Etenkin jälkimmäinen on lähtökohtaisesti Villen määrittämä.

Paikalle saavuttuaan asiakas saa tuotteen rahaa vastaan hypisteltäväksi, joskus jopa testattavaksi. Ostopäätöksen jälkeen Ville ja asiakas paiskaavat kättä ja lähtevät omille teilleen. Kiitollisimmat muistavat Villeä myöhemmin palautteella.

Käytettyjen urheiluvälineiden ja virveleiden sijaan Villen valikoimista löytyy amfetamiinia, ekstaasia, ketamiinia, kannabista, LSD:tä, sieniä ja päihdyttäviä reseptilääkkeitä.

”Voisi sanoa, että värisuora”, Ville kuvailee valikoimaansa. 

Ville on alle 30-vuotias helsinkiläinen mies. Tavatessa hänessä kiinnittävät huomion ryhdikäs olemus, reilu kädenpuristus ja kallis hajuvesi. Hän ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään välttääkseen ongelmia viranomaisten kanssa.

Ville asuu pohjoishelsinkiläisessä lähiössä idyllisen metsäpuiston laitamilla. Näillä tienoilla hän myös välittää huumeensa.

”Otollista aluetta diilerille. Täällä asuu vaan mummoja ja oravia.”

Asiakkaansa Ville on löytänyt pitkälti Torilaudalta, joka on anonyymissä Tor-verkossa toimiva kuvalautamainen keskustelufoorumi. Sitä käytetään pääasiassa kasvokkain solmittavien huumekauppojen alulle laittamiseen. Lauta on jaettu Suomen suurimpien kaupunkien mukaisiin alalautoihin, joissa kauppoja pystytään edistämään paikallisesti. Useimmiten yhteydenpito myyjien ja asiakkaiden välillä tapahtuu salatun Wickr-pikaviestisovelluksen välityksellä.

Ville käytti itsekin Tor-verkon huumekauppaa aluksi asiakkaana. Sitten lyhyen ajan sisään sattui paljon: parisuhde kaatui, toivottu korkeakoulupaikka jäi hilkulle ja töitä ei tahtonut löytyä. Hiljalleen huumeita alkoi kulua enemmän ja rahat niihin piti saada jostain.

Eräänä iltana hän päätyi purkamaan elämäntilannettaan laudan kautta löytyneelle kauppiaalle. Vielä tänäkään päivänä Ville ei tiedä myyjän nimeä, mutta töitä hän sai kauppiaan apulaisena siltä seisomalta. 

Suomalainen huumekauppa muuttui pysyvästi alkuvuodesta 2014, kun Tor-verkkoon avattiin Sipulikanava-niminen kuvalautafoorumi. Sipulikanava oli ensimmäinen suomalainen verkkokauppapaikka, jossa huumeiden myyjät ja ostajat löysivät toisensa myyntiin räätälöidyillä sivuilla.

Kanava ehti toimia liki neljä vuotta, ennen kuin se suljettiin Tullin ja poliisin toimesta loka-marraskuun vaihteessa 2017. Palvelun tilalle avattiin kuitenkin jo samana päivänä uusi kauppapaikka, Torilauta. 

”Alustojen eron voisi tiivistää niin, että Sipulikanava perustettiin keskustelulaudaksi, jossa voi myydä huumeita, kun taas Torilauta on huumeidenmyyntilauta, jossa voi myös keskustella”, suomalaiseen verkkohuumekauppaan erikoistunutta Punainen kolmio -blogia ylläpitävä toimittaja Aarno Malin sanoo.

Torilaudalla on edeltäjäänsä nähden moninkertaisesti liikennettä, josta valtaosa koskee tavalla tai toisella huumeita ja niiden myymistä. Tuotteita on tarjolla vuorokauden ympäri amfetamiinijauheesta Xanor-reseptilääkkeisiin. 

Tor-verkkovälitteisestä katukaupasta on tullut Suomessa poikkeuk-sellisen suuri ilmiö muihin Pohjoismaihin verrattuna. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa kaupoista sovitaan edelleen pääsääntöisesti Facebookissa tai Instagramissa peitenimien turvin. 

Viime vuoden Global Drug Surveyssa liki puolet suomalaisvastaajista kertoi käyttäneensä Tor-verkkoa huumeiden hankkimiseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa verkkoa hyödyntäneiden osuus vastaajista oli noin 15 ja Saksassa alle kymmenen prosenttia. 

Malin epäilee, että suosion syyt Suomessa ovat kahden kansallisen ominaispiirteen yhdistelmässä.

”Suomi on aina ollut tietotekniikassa edelläkävijä. Lisäksi täällä on suurimman osan vuodesta niin kylmä, ettei kaduilla päivystämistä koeta mielekkäänä vaihtoehtona.”

Nettivälitteisen katukaupan lisäksi Tor-verkossa on omat kauppapaikkansa huumeiden postimyynnille. Näistä Suomessa tunnetuimmat ovat jo kuopattu Silkkitie sekä sen roolin ottanut Sipulimarket. 

Kuvalautojen ja postimyyntialustojen toimintafilosofiassa on suuri ero. Siinä missä postimyyntikauppapaikkojen ylläpitäjät tienaavat toiminnallaan parhaimmillaan satoja tuhansia euroja, eivät Torilaudan kaltaisten kuvalautojen ylläpitäjät hyödy työstään rahallisesti mitenkään. Motiivina ylläpitämiselle onkin Malinin mukaan pikemminkin nettiaktivismi kuin mammona.

”Laudan ylläpitäminen vaatii valtavasti työtä, palaute on lähinnä vittuilua ja kiinni jäädessä odottaa linnatuomio”, Malin tiivistää Torilaudan ylläpitäjän arkea. 

Tuomioista saatiin Suomessa ennakkotapaus helmikuussa 2019. Tuolloin Sipulikanavan ylläpitäjäksi paljastunut koodari Kim -Holviala tuomittiin Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa yli kolmeksi vuodeksi vankeuteen. 

Ei siis ihme, että sysop-nimimerkin taakse kätkeytynyt Torilaudan ylläpitäjä on sanoutumassa tehtävästään irti. Hän on julkisesti ilmoittanut sulkevansa laudan 1. marraskuuta 2020. Sivustolle ei ole vielä ilmoitettu seuraajaa, mutta Malinin mukaan jotain on jo mahdollisesti tekeillä.

”Torilaudalla on keskusteltu uuden kauppapaikan perustamisesta, ja laudan lopun lähestyessä keskustelu varmasti sen kuin kiihtyy.”

Tapaamme Villen kanssa keskiviikkona, viikonlopun kynnyksellä. Viikonloppu tarkoittaa Villelle torstai-illan ja maanantaiaamun välistä ajanjaksoa, jonka hän viettää monesti olemattomilla yöunilla. Jos Villellä on esimerkiksi perjantai-iltana tarjolla harvinaisempaa tuotetta, kuten ketamiinia, saattaa Wickr-yhteydenottoja tulla kymmenen minuutin välein. Kaikille Ville ei ehdi vastata.

Erityisen kiireistä Villellä oli viime keväänä, eikä hän ollut kollegoistaan ainoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen raportin mukaan huumeiden, erityisesti amfetamiinin, käyttö lisääntyi Suomessa koronaviruksen ensimmäisen aallon aikana selvästi. Huumeet tulevat Suomeen pääsääntöisesti tavaraliikenteen mukana, joten kevään matkustusrajoitukset eivät juuri vaikuttaneet niiden saatavuuteen.

Tuotteet, jotka tekevät Torilaudalla tasaisesti kauppansa päivästä tai kellonajasta riippumatta, ovat kannabis, amfetamiini ja päihdyttävät reseptilääkkeet. Lisäksi vuodenaikojen vaihtelulla on vaikutuksensa kysyntään. Villen mukaan hyvä esimerkki tästä on jokakeväinen piikki hallusinogeenisten huumausaineiden myynnissä.

Ville on oppinut vuosien varrella asiakkaidensa tarpeiden lisäksi paljon myös eri huumeiden käyttäjien habituseroista. Opioidipohjaisia reseptilääkeitä hakevat ovat Villen mukaan usein jo valmiiksi monella tapaa huonossa jamassa, kun taas psykedeelejä noutavat lähinnä ”tosi mukavat ja akateemisen oloiset tyypit”. 

Edesmennyt toimittaja Perttu Häkkinen kuvaili vuonna 2018 Long Play -artikkelissaan amfetamiinin olevan koko kansan huume, joka ei juuri katso luokkaa tai sosioekonomista asemaa. Ville allekirjoittaa väitteen.

”Amfen perässä tulee jengiä ihan laidasta laitaan. Aivan sattuman kauppaa tuleeko sieltä esimiestä vai alaista, ja millaisissa oloissa. Välillä oon myynyt todella pahan oloisesti nitkahtaneille ja toisaalta myös Kampin kermalle. Ne tosin kysyy usein myös kokaiinin perään.”

Suomalaisessa huumetutkimuksessa on perinteisesti puhuttu ”kahdesta aallosta”. Ensimmäisellä aallolla viitataan 1960-luvulla Suomeen eli lähinnä Helsinkiin saapuneisiin kannabikseen, LSD:hen ja hasikseen. Käyttö keskittyi pitkälti taiteilija- ja opiskelijapiireihin ja oli osa maailmanlaajuisen hippiliikkeen kukoistusta. Seuraavat kaksi vuosikymmentä olivat rauhallisempia 1970-luvun alussa tiukentuneen huumelainsäädännön myötä.

Toisen aallon katsotaan saapuneen Suomeen 1990-luvulla. Tuolloin kansainväliset huumausainemarkkinat organisoituivat ja maahan alkoi virrata kasapäin ekstaasin, kokaiinin, amfetamiinin, gamman (GHB) ja lakan (GBL) kaltaisia harvinaisempia tai kokonaan uusia stimulantteja. Aineet olivat osa uutta eurooppalaista juhlakulttuuria, ja myös Suomessa huumeita alettiin käyttää enenevissä määrin viikonloppuvirkistäytymiseen alkoholin lisäksi tai sijaan. Käyttäjät eivät myöskään olleet enää pelkästään vastakulttuurista ammentavia nuoria, vaan myös vanhempia, työssäkäyviä ihmisiä. 

Tutkijat Mikko Salasuo ja Pauliina Seppälä esittivät Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä vuonna 2001 julkaistussa artikkelissaan Aaltoja vai vedenpinnan pysyvää nousua?, ettei toinen aalto ole välttämättä laantumassa lainkaan, vaan huumeiden käytöstä on tullut uusi normaali. Nyt liki kaksikymmentä vuotta myöhemmin ennustuksen osumatarkkuuden voi todistaa THL:n suurista kansallisista huumeselvityksistä. 

Neljän vuoden välein julkaistavat raportit osoittavat, että huumeiden käyttö on kiihtynyt ja monipuolistunut Suomessa entisestään läpi 2000-luvun. Etenkin tämä pätee nuoriin ja kannabikseen: viimeisimmän, vuonna 2018 julkaistun raportin mukaan vuosina 1985–1994 syntyneistä suomalaisista pilveä on polttanut liki joka toinen. 

Myös amfetamiinin ja ekstaasin kokeilukäyttö on yleistynyt selvästi 2010-luvulla ja kokaiininkin vuoden 2014 jälkeen. Kaiken kaikkiaan noin 900 000 suomalaista on raportin mukaan jossain elämänsä vaiheessa kokeillut huumeita. Huumekuolemia vuonna 2018 tilastoitiin 261 kappaletta, joista valtaosa oli tapaturmaisia myrkytyskuolemia. 

THL:n tutkimuksesta selviää myös, että huumausaineiden hankinnan on koettu helpottuneen selvästi vuosien 2014 ja 2018 välillä. Siis suunnilleen sinä aikana, kun Tor-verkko on muuttanut kotimaisia huumausainemarkkinoita. 

Vuonna 2018 kaikista vastanneista 37 prosenttia raportoi, että heidän olisi melko tai hyvin helppoa hankkia kannabista, 15–24-vuotiaiden ikäryhmästä samoin vastasi joka toinen. Muiden huumausaineiden hankkiminen oli melko tai hyvin helppoa joka viidennen vastaajan mielestä. 

Verkkokauppa ei ole sidoksissa aikaan tai maantieteelliseen sijaintiin. Siksi se tavoittaa helposti etenkin nuoria käyttäjiä sekä syrjäisiä haja-asutusalueita, joilla ei muuten välttämättä olisi markkinoita lainkaan. Nettimyynti mahdollistaa myös huumeilla tienaamisen: kuka tahansa voi tilata postimyyntipalveluista tukuittain huumeita ja välittää niitä Torilaudan kaltaisilla kauppapaikoilla. 

”Sillä on ollut suuri vaikutus huumerikollisuuden maailmassa. Aiemmin esitutkinnassamme oli lähes yksinomaan ihmisiä, joilla oli jo valmiit kytkökset ammattirikollisuuteen. Nyt vastaan tulee jatkuvasti useammin heitä, joilla ei ole aiempaa kirjattua rikos- tai huumetaustaa”, rikostarkastaja Markku Heinikari Helsingin poliisista kertoo.

Samalla myytävien aineiden määrät ovat kasvaneet niin THL:n jätevesitutkimusten kuin Poliisin näppituntuman mukaan.

”Jos kiinniotetun myyjän hallusta löydettiin ennen 10 grammaa kannabista, löydetään nykyään 100 grammaa. On selvää, etteivät yksittäiset pidätykset kitke huumekauppaa Suomessa. Kun kysyntää on, niin tarjonta kyllä järjestyy.”

Kun Ville käy ostoksilla vähittäismyyjänsä luona, kauppaa tehdään vähintään satojen, usein tuhansien eurojen edestä. Esimerkiksi amfetamiinia hakiessaan Ville ostaa kerralla yleensä vähintään 20 grammaa. Tällaisesta satsista Ville maksaa kontaktilleen 400 euroa ja myy sen eteenpäin 800 eurolla. Alan kultaisen säännön mukaan kaikki ostettava pitäisi olla tuplattavissa.

Ville laskee tienaavansa aktiivisina Torilauta-aikoinaan kahdesta kolmeen tuhanteen euroa kuukaudessa. Samalla hän haluaa kuitenkin muistuttaa huumetienestien illusorisesta luonteesta. Huumekauppiaan tienesteistä suuri osa menee ”järjestelmän ylläpitoon”.

”Monet alalla aloittavat ajattelevat, että jes, tänä viikonloppuna tehtiin kaks tonnia, mutta fakta on se, ettei siitä lopulta jää käteen kuin pieni osa sen jälkeen, kun edelliset huumevelat on kuitattu tai käydään ostamassa lisää kamaa myytäväksi.”

Edellä mainitut syyt ja asiakkaiden olematon kuluttajansuoja saavat monet kauppiaat laimentamaan tuotteitaan. Torilauta onkin Villen mukaan täynnä ilmoituksia, joissa myydään ”laudan parasta piriä” tai ”puhdasta kokaiinia” MSM-jauheella, jauhetuilla kofeiinitableteilla tai maltodekstriinillä jatkettuina. Myös tavallisia sokeripaloja myydään muka LSD:llä kyllästettyinä. 

Villeä tämä lähinnä huvittaa. Hän puhuu moraalin merkityksestä työssä ja sanoo, ettei ole itse joutunut “polkemaan” myyntiartikkeleitaan pitkään aikaan.  

”Monella tuntuu olevan sellainen meininki, että äkkiä asiakkaalta rahat pois ja R-kioskille laittamaan pitkäveto tulille. Toisaalta Darwin-palkintoa myös niille, jotka lähtevät ostamaan tuntemattomalta ihmiseltä sadoilla euroilla tyhjiä sokeripaloja.”

Torilautaan Villellä on kaksipiippuinen suhde. On kausia, jolloin hän kokee laudan kautta säätämisen liian raskaaksi eikä käytä sitä laisinkaan. Välillä lauta taas vetää puoleensa.

”Verkosta löytää uusia asiakkaita ja sitä myötä rahaa aivan eri tavalla. Ja toki siihen liittyy myös ammatillinen kiinnostus, myyntipuheiden ja asiakaskohtaamisten hallinta. Laudalla pääsee leikkimään hefeä”, Ville tiivistää.

”Hefeilyä” Ville kuvaa tietynlaiseksi elämäntavaksi ja addiktioksi. Rahan lisäksi Villeä motivoikin huumeiden myynnistä saatava jännitys ja onnistuneista kaupoista syntyvä ”maskuliininen vallan tunne”. Termi vilahtaa Villen puheissa useampaan kertaan.

Heidi Grundetjern ja Sveinung Sandberg kirjoittavat huumebisneksen sukupuolittuneisuutta käsittelevässä vuoden 2014 artikkelissaan Dealing with a gendered economy: Female drug dealers and street capital, että ala suosii monella tapaa miehiä. Artikkelin mukaan huumeita myyvät naiset joutuvat olemaan paljon miehiä tarkempia: seksuaalisuuden häivyttäminen sekä tunteettomuuden ja väkivaltaisuuden korostaminen ovat erityisen tärkeitä alalla toimiville naisille.

Helsingin 2000-luvun alun huumemarkkinoita perkaavassa väitöskirjassaan Miksi lehmät pitää tappaa? sosiologi Jussi Perälä kirjoittaa, että huumemaailman naistoimijat ovat usein tunnettujen miestoimijoiden puolisoita tai tyttöystäviä. 

Villen mukaan tilanne ei ole kahdessa vuosikymmenessä juuri muuttunut.

”Ne mimmit, joiden tiedän välittävän, ovat näiden pääjehujen kumppaneita ja apureita. Asiakkaissa naisia on sitten taas paljon enemmän. Monet heistä ovat tosin valitelleet, kuinka moni Torilaudan kauppiaista lähettelee kauppojen jälkeen viestiä perään, että moi mitäs tänään”, Ville sanoo.

Huumekaupalle on tyypillistä myös rasismi. Ville on omien sanojensa mukaan Torilaudalla poikkeusmyyjä, sillä hän vastaa myös muille kuin suomea äidinkielenään puhuville. Usein Torilaudan myynti-ilmoituksissa alleviivataan, että kauppaa käydään ainoastaan kantasuomalaisten kanssa. Myös Perälän väitöskirjan mukaan monia valta-väestön huumemarkkinatoimijoita leimaa negatiivinen asennoituminen vähemmistötoimijoita kohtaan. Lisäksi maahanmuuttajien riski tulla poliisin epäilemäksi ja oikeuslaitoksen tuomitsemaksi on tutkitusti kantaväestöä suurempi.

Amfetamiinin ja ekstaasin kaltaiset synteettiset huumeet kulkevat Suomeen vaihtelevia reittejä etelästä ja lännestä. Koko kaari maahantuonnista välitykseen on pitkälti järjestäytyneiden rikollisryhmien käsissä. 

Harvalla huumeiden viihdekäyttäjällä on suoria kontakteja rikollisjengeihin. Niinpä jalkatyön hoitavatkin pienemmät tekijät, sellaiset kuin Ville.

”Homma toimii niin, että kun liivijengi saa hommattua ulkomailta jonkun ihan örkkimäärän kamaa, ne laitetaan heti velaksi jakoon useammalle seuraavan tason välittäjälle”, Ville sanoo.

Tällä tavoin pallo vieritetään aina portailla seuraaville. Rikollisjengit eivät pidä kerralla hallussaan suuria määriä laittomia aineita ja niistä kiinni jäätäessä saatavia tuomioita, vaan suurimman riskin kantavat aina hierarkiassa seuraavat. 

Menetelmä on jengeille kannattava myös toisella tavalla. Jos ja kun vähittäismyyjät eivät aina pysty suoriutumaan veloista ajallaan, kasvavat korot nopeasti. Kahden tuhannen euron maksettava saattaa jo seuraavalla viikolla olla kolmen tuhannen euron maksettava.

”Etenkin aloittelijat saattavat ottaa velkaa hirveitä määriä ja leikkiä hetken aikaa kuninkaita. Sitten oma kaman vetäminen, yleinen tolloilu ja leveä elämäntyyli alkavat vaikuttaa velkojen takaisinmaksuun”, Ville sanoo.

”Koneisto toimii yllättävän tehokkaasti, ja pienemmistäkin summista voidaan laittaa perijät kintereille. Usein nämä henkilöt tietävät myyjien nimen ja osoitteen, parhaassa tapauksessa myös vanhempien ja ystävien nimet ja osoitteet. Porukka ihan oikeasti saa tuolla puukosta ja isommissa kuvioissa lyijyä.”

Myös poliisi on huolissaan järjestäytyneiden rikollisjengien asemasta huumekaupassa. Helsingin huumepoliisin nimi muutettiin tänä vuonna Helsingin poliisilaitoksen järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnaksi. Rikostarkastaja Heinikarin mukaan yksikön pääasiallinen tehtävä ei ole napata pikkutekijöitä, vaan tutkia ja kitkeä järjestäytynyttä rikollisuutta sekä ennaltaehkäistä yksittäisten isojen toimijoiden vaurastumista hallitsemattomiksi. 

”Riskinä on se, että yksittäisten jengien yhteiskunnalliset vaikutukset kasvavat huumekauppaa vakavammiksi. Ruotsin tilanne on väkivaltaisuudessaan huolestuttava esimerkki tästä”, Heinikari kertoo.

Mutta pääsevät poliisin haaviin myös pienemmät kalat. Viime joulukuussa Tulli ja Keskusrikospoliisi takavarikoivat näyttävästi Silkkitien palvelimen, minkä seurauksena aloitettiin tuhansia rikostutkintoja ympäri Suomen. Valtaosalla epäillyistä ei ole aiempaa rikosrekisteriä. Nuorin heistä on 15-vuotias.

Poliisi on myös tiedottanut käyttävänsä Torilaudalla valeostojen kaltaisia menetelmiä yksittäisten myyjien kiinniottamiseksi. Muita poliisin Tor-verkossa käyttämiä menetelmiä ja niiden motiiveja Heinikari ei halua kommentoida.

Poliisi on tiedottanut aiemmin tänä vuonna, että huumeisiin liittyvä väkivaltarikollisuus on lisääntynyt. Tekijöinä on myös Torilaudan asiakkaita. Asiakkaiden tekemät pahoinpitelyt ja ryöstöt ovat yleistyneet, ja laudalla varoitellaan asiakkaiksi tekeytyvistä ryöstäjistä. 

Heinikari alleviivaa, että vain murto-osa tällaisista ryöstöistä tulee virkavallan tietoon. Harva haluaa kertoa viranomaisille tulleensa hakatuksi huumekaupan yhteydessä.

”Monesti väkivalta on ollut niin rajua, että tapaukset ovat kulkeutuneet poliisille, vaikka asianomainen on pyrkinyt niistä vaikenemaan”, Heinikari kertoo.

Ville on toistaiseksi selvinnyt säikähdyksellä. Kerran hän oli autossa todistamassa, kun kaupoille kävellyttä myyjäkaveria vastassa oli kaksi asiakasta, joista toinen anasti kaverin huumeet ja toinen antoi nyrkistä.

”Istuin vaan pelkääjän paikalla, että mitä helvettiä, mitä helvettiä! Siinä vietiin frendiltä kamaa kuukauden vuokrarahojen edestä.”

Ville uskoo, että tietyt periaatteet ovet pitäneet hänet poissa suuremmista hankaluuksista. Entuudestaan tuntemattomille asiakkaille hän ei myy kerralla suuria määriä. Useamman tuhannen euron bulkkikaupat Ville tekee vain hyvien tuttujen kanssa. Niin sanottuja rotanmyrkkyjä, eli ryöstäjien varalle suunniteltuja teräaseita tai sumutteita, hän ei kanna mukanaan.

Ville tekee johtopäätökset uusista asiakkaistaan Wickr-keskustelujen pohjalta. Jos asiakaskandidaatin viestintä on sekavaa tai epäselvää, ei Ville lähde kaupoille. Ennen h-hetkeä hän muistuttaa asiakasta pelisäännöistä: tule paikalle yksin, mielellään selvin päin ja maksa setelein. Jos luvassa on vähänkään isompi kauppa, Ville pyytää etukäteen kuvan rahoista. Myös ennalta annetut tuntomerkit ovat tärkeitä, jotta Ville pystyy paikan päällä tekemään asiakkaasta arvion ennen esittäytymistä. 

Aina huolellinenkaan kartoitus ei pelasta epäonnistuneilta kaupoilta. 

”On ollut paljon sellaisia keissejä, että olen katsonut parhaaksi kävellä asiakkaan ohi pysähtymättä. Siellä ollaan odoteltu isommalla porukalla tai oltu ihan sekaisin.”

Sekaisin olevat asiakkaat ovat Villen työssä enemmän sääntö kuin poikkeus. Asian puiminen saa hänet mietteliääksi.

”Kaikista pahinta on nähdä ihmisiä, joiden riippuvuus kehittyy siinä asiakassuhteen aikana. Että ensin haetaan vain harvakseltaan ja sitten yhtäkkiä joka toinen päivä. Tai sitten ne, jotka tulevat päissään hakemaan kamaa autolla.”

Villellä itsellään on kokemusta kaikista myyntiartikkeleistaan, mutta kuherruskuukausi aineiden kanssa on päättynyt aikoja sitten. Ville vakuuttaa oman käyttönsä olevan nykyään aisoissa ja mieltää käyttämänsä huumeet pikemminkin oppimisen työkaluina ja innostajina kuin päihteinä. Nykyisellään hän pitäytyy lähinnä ”A-vitamiinissa” eli amfetamiinissa.

”Ja kun otan vauhtia, niin mieluummin vaikka siivoan kämpän tai opettelen pianon soittoa kuin toljotan tietokonetta läpi yön.”

Tällä hetkellä Ville tekee huumeiden myynnin ohessa satunnaisia laillisia keikkatöitä, ja haaveissa siintää huumekaupan lopettaminen kokonaan. Unelmana olisi siirtyä kokopäiväisiin töihin, mieluiten tietotekniikan alalle.

”Toisaalta mä olen tosi tyytyväinen siihen, missä mä olen nyt. Mahdollisuuksia nousta tällä portaikolla ylemmäs on tarjottu useampaan kertaan, mutta olen tarkoituksella jättänyt tutustumatta porukoihin, joihin on annettu mahdollisuus tutustua. Mä haluan muita asioita elämältäni, mulla on muita suunnitelmia.”

Ville kärsii artikkelin julkaisun hetkellä ehdollista vankeusrangaistusta huumeiden välittämisestä.