Trauman kesyttäjä

Ekstaasina tunnettu empatogeeni MDMA on osoittautumassa psykoterapiassa lupaavaksi lääkkeeksi.

T:Teksti:

K:Kuva: Viivi Prokofjev

”Sain yhteyden siihen osaan itsestäni, jonka luulin menettäneeni lopullisesti.”

”En osannut kuvitella tällaista parantumista mahdolliseksi.”

”Luulin vihanneeni kolmenkymmenen vuoden ajan äitiäni. Mutta nyt ymmärsin, että rakastinkin häntä koko ajan.”

MDMA:lla on kyseenalainen maine bilehuumeena, jonka käyttö voi pahimmillaan johtaa kuolemaan. Sen on pelätty aiheuttavan riippuvuutta sekä vahingoittavan aivoja ja välittäjäaine serotoniinin toimintaa. Yhdisteen riskejä on huumesodan hengessä liioiteltu, mutta se herättää edelleen vahvoja tunteita.

MDMA-avusteista psykoterapiaa koskevat tuoreet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että yhdisteellä on terapeuttista potentiaalia. Sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi traumaperäisen stressihäiriön ja sotatraumoista kärsivien veteraanien hoidossa sekä pariterapiassa. MDMA:n käyttöön psykiatrista hoitoa tukevana lääkkeenä kohdistuu suuria odotuksia, joista myös yllä lainatut kokemukset kertovat.

MDMA-tutkimus on kokenut maailmalla renessanssin, ja koulutettujen ammattilaisten tekemä hoito näyttää osoittautuneen turvalliseksi.

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi MDMA:n vuonna 2017 läpimurtohoidoksi. Tämä tarkoittaa, että niin sanotut kolmannen vaiheen tutkimukset pyritään toteuttamaan nopeutetulla aikataululla.

Kolmannen vaiheen tutkimuksissa vahvistetaan testattavien lääkeaineiden turvallisuus ja toimivuus ensimmäistä ja toista vaihetta suuremmalla potilasjoukolla. Jos lääke läpäisee kolmannen vaiheen, se voidaan hyväksyä viralliseksi hoidoksi ja tuoda markkinoille.

MDMA-tutkimus on kokenut maailmalla renessanssin.

Tutkimus MDMA-avusteisesta psykoterapiasta traumaperäisen stressihäiriön hoidossa on tällä hetkellä menossa eettiseen arviointiin myös Suomessa.

Yhdiste on herättänyt kotimaassa kiinnostusta laajemminkin. Psykedeelitutkimusyhdistys ry (Psyty) järjesti lokakuun alussa Helsingissä vuosittaisen Psykedeelinäkymiä-seminaarin, jossa keskityttiin tänä vuonna MDMA-avusteiseen psykoterapiaan.

Tapahtuma houkutteli paikalle runsaasti lääketieteen, psykologian ja psykiatrian ammattilaisia sekä psykedeeliterapiasta kiinnostuneita maallikoita. Edes verrattain korkea osallistumismaksu ei vaikuttanut vähentävän kiinnostuneiden määrää.  

Professori Torsten Passie Hannoverin lääketieteellisestä yliopistosta luennoi MDMA-avusteisen psykoterapian historiasta ja hoitomenetelmistä. Hollannin kansallisessa psykotraumakeskuksessa toimiva professori, eversti Eric Vermetten sekä apulaisprofessori Anne Wagner kanadalaisesta Ryersonin yliopistosta kertoivat työstään MDMA-avusteisen terapian parissa.

Seminaarin tauoilla osallistujat tutustuivat toisiinsa ja kävivät luennoitsijoiden esitysten innoittamina keskusteluja MDMA:n ja psykedeelien terapeuttisista potentiaaleista. Tapahtuman perusteella vaikuttaisi siltä, että kiinnostus uusia terapeuttisia lähestymistapoja kohtaan on kasvussa.

Mihin MDMA:n mahdolliset hyödyt perustuvat?

”MDMA lisää serotoniini-, noradrenaliini ja dopamiinivälittäjäaineiden toimintaa ja vaimentaa aivojen pelkokeskusta eli mantelitumaketta”, Torsten Passie sanoo haastattelussa.

”Terapiassa oleva ihminen kykenee sen vaikutuksen alaisena palaamaan traumaattisiin muistoihinsa ilman rampauttavaa ahdistusta.”

MDMA eli metyleenidioksimetamfetamiini muistuttaa vaikutuksiltaan stimulantteja ja psykedeelejä, muttei ole yksiselitteisesti kumpaakaan. Terapiassa käytössä oleva noin sadan milligramman annos lisää empatiaa, keskittymiskykyä ja hyväksymisen tunnetta sekä voimistaa terapeutin ja potilaan välistä suhdetta.

Ahdistusta MDMA lievittää välittömästi. Se ei kuitenkaan ole sedatiivi eli rauhoittava lääke, vaan luo tilan, jota luonnehtii rentoutunut energisyys. Yhdisteen riskit ovat osoittautuneet terapiakäytössä vähäisiksi.

MDMA:n kehittivät sattumalta saksalaisen lääkeyhtiö Merckin kemistit 1900-luvun alussa etsiessään veren hyytymistä edistävää lääkettä. Yhdysvaltain armeija yritti kylmän sodan aikana käyttää MDMA:ta kuulusteluissa totuusseerumina, mutta siirtyi pian LSD:hen, joka sekin tosin osoittautui käyttökelvottomaksi armeijan tarpeisiin. 1960-luvulta alkaen MDMA:ta hyödynnettiin psykoosi- ja traumahoidoissa, elämää uhkaaviin sairauksiin liittyvän ahdistuksen hoidossa sekä pariterapiassa.

1970-luvulla MDMA:n käyttö levisi LSD:n ja psilosybiinin lailla vastakulttuurin pariin. Viranomaiset reagoivat Yhdysvalloissa käytön yleistymiseen kriminalisoimalla sen vuonna 1985 lääkärien ja tutkijoiden vastalauseista huolimatta.

MDMA:n käyttö ei kuitenkaan päättynyt kansainväliseksi laajentuneeseen kieltoon. Se levisi viihdekäytössä maailmalle ja sai lempinimen ekstaasi. Haitat lisääntyivät, sillä kaduilla myydyn MDMA:n pitoisuudet ja puhtaus vaihtelevat. Lisäksi ekstaasia käytetään usein kuumissa ja ahtaissa tiloissa sekä yhdessä muiden päihteiden kanssa. Tämä saattaa nostaa kehon lämpötilan vaarallisen korkealle, mikä on johtanut pahimmillaan kuolemiin.

Useat järjestöt ja toimijat jatkoivat kriminalisoinnista huolimatta työtään MDMA-terapian ja -tutkimuksen parissa. Niiden tekemä työ loi pohjaa MDMA-terapian uudelle tulemiselle 2000-luvulla.

Torsten Passien mukaan MDMA:n terapeuttiset potentiaalit perustuvat sen aikaansaamaan tilaan, jota luonnehtivat psykososiaalinen rentoutuminen, tunteellinen avautuminen ja ahdistuksen lievittyminen. Potilaat siis uskaltavat lähestyä MDMA:n vaikutuksen alaisina vaikeita kokemuksiaan ja kykenevät ilmaisemaan niitä vapaammin läheisilleen ja terapeuteilleen. Tämä mahdollistaa terapiaprosessin ripeän etenemisen.

”Useimpien mielenterveysongelmien ytimessä on luottamuksen katoaminen”, Passie sanoo.

”Useimpien mielenterveysongelmien ytimessä on luottamuksen katoaminen.”

”Ihminen on lakannut luottamasta muihin ihmisiin, maailmaan, kehoonsa ja tunteisiinsa traumaattisten kokemustensa vuoksi. Jos kykenemme lähestymään tuota ydintä ja avaamaan psyyken jälleen ympäristölle, mielenterveysongelmien hoitaminen tulee mahdolliseksi.”

MDMA-avusteisen terapian sekä yleensäkin psykoterapian lähtöolettamuksena on ajatus traumaattisten tunteiden kohtaamisesta niiden välttelyn tai lieventämisen sijaan. MDMA-avusteisessa terapiassa istunnot ovat pitkiä: kuudesta kahdeksaan tuntia. Terapiassa oleva henkilö makaa yleensä sängyllä silmälaput silmillään ja kuuntelee rauhallista musiikkia.

Psytyn järjestämässä tapahtumassa luennoinut Anne Wagner on hoitanut traumaperäistä stressihäiriötä MDMA-avusteisessa ryhmäterapiassa. Sessioissa on läsnä potilaan ja kahden terapeutin lisäksi hänen kumppaninsa.

MDMA-sessiot on limitetty tavanomaisten psykoterapiaistuntojen väliin voimistamaan terapeuttista prosessia. Niitä edeltävät valmistavat istunnot, ja MDMA-sessioiden väliin on sijoitettu integroivia istuntoja, joiden avulla potilaat pyrkivät soveltamaan terapiassa oivaltamiaan asioita jokapäiväiseen elämäänsä.

”Rohkaisemme terapiaan tulevia ihmisiä tutkimaan muistojaan ja kehollisia tuntemuksiaan”, Wagner kertoo.

”He voivat myös jakaa kokemuksiaan. Terapeutti johtaa sinfoniaa ja vie tanssia välillä kohti introspektiota ja välillä kohti jakamista.”

Eric Vermetten on keskittynyt sotatraumoista kärsivien veteraanien hoitamiseen. Hänen mieleensä on painunut erityisesti terapiakohtaaminen Irakissa palvelleen veteraanin kanssa, joka oli nähnyt toverinsa palavan hengiltä kuljetuspanssariajoneuvossa. Miestä piinasi syyllisyys, sillä hän ei ollut kyennyt auttamaan toveriaan. Se taas oli tehnyt hänet aggressiiviseksi vaimoaan kohtaan.

”Kun mies kävi läpi traumaansa MDMA:n vaikutuksen alaisena, hän kykeni lähestymään sitä hoivaavalla tavalla”, Vermetten sanoo.

”Hän käsitteli kokemustaan hämmästyttävällä tarkkuudella ja kohtasi surunsa. Tuntia myöhemmin terapiaan ilmestyi uusi taso. Mies kysyi itseltään, minkä vuoksi hän oli ylipäänsä lähtenyt Irakiin.”

Passien mukaan ryhmäterapiassa olevat ihmiset saattavat olla lähekkäin, pitää toisiaan käsistä ja lohduttaa spontaanisti itkeviä, mitä he eivät jokapäiväisessä elämässään tekisi.

”Tällainen läheisyys voi olla heille uudenlainen, parantava kokemus. He kykenevät asettumaan yhteyteen muiden kanssa tuntematta itseään uhatuiksi.”

Psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta kertoo, että Suomessa mahdollisesti toteutettavasta tutkimuksesta vastuussa oleva tutkijaryhmä on erityisesti koulutettu MDMA-avusteista terapiaa varten. Tutkimukselle on jo varattu tilat.

”Tutkimuksissa pyritään saamaan näyttö siitä, että hoito on turvallinen ja tehokas”, Korkeila sanoo.

”Tämän jälkeen MDMA-avusteinen psykoterapia voitaisiin rekisteröidä viralliseksi hoidoksi.”

Korkeila pitää hoidon näyttöjä lupaavina, mutta on toistaiseksi varovainen.

”Monet psykiatriaan liittyvät lääkeainetutkimukset ovat viime aikoina vetäneet vesiperän. MDMA-avusteinen psykoterapia on kuitenkin osoittautunut lupaavaksi, minkä vuoksi on arvokas asia kokeilla sitä.”

Psytyn varapuheenjohtaja, psykologian tohtori, tutkija Samuli Kangaslammen mukaan MDMA-avusteinen psykoterapia on näköpiirissä olevista lääkeavusteisen psykoterapian muodoista edennyt pisimmälle kohti saatavilla olevaa hoitomuotoa.

”Vaikuttaa todennäköiseltä, että ainakin joihinkin käyttötarkoituksiin ja joillekin potilaille MDMA-avusteista psykoterapiaa tullaan lähivuosina hyödyntämään”, hän sanoo.

Kenelle MDMA-avusteinen terapia sitten voisi sopia? Seminaarissa puhuneet tutkijat uskovat, että MDMA:n terapeuttinen potentiaali ei rajoitu traumaperäisen stressihäiriön hoitoon. Kun yhdisteen vaikuttavuus on osoitettu kyseisessä hoidossa, tutkimuksia voidaan laajentaa muihin mielenterveysongelmiin, inhimilliseen kasvuun ja hyvinvointiin.

”MDMA:n terapeuttisia mahdollisuuksia tutkitaan esimerkiksi autismiin liittyvän sosiaalisen ahdistuksen, syömishäiriöiden ja alkoholismin hoitamisessa”, Vermetten sanoo.

”Kliinisten tutkimusten lisäksi tehdään humanistisesti suuntautunutta tutkimusta.”

Psykiatrisessa hoidossa ei ole otettu käyttöön uusia lääkkeellisiä hoitomuotoja sen jälkeen, kun SSRI-lääkkeet tulivat 1980-luvulla markkinoille. SSRI-lääkkeet eivät sovellu kaikille, niiden vaikuttavuus on kyseenalaistettu ja niiden haitoista on käyty kriittistä keskustelua.

Työelämän henkinen kuormittavuus, kiristynyt yhteiskunnallinen ilmapiiri, jatkuva kilpailu sekä kasvava eriarvoisuus ilmenevät mielenterveysongelmina. Helsingin seminaaria juontanut Psytyn tiedottaja Henry Vistbacka peräänkuuluttikin avaussanoissaan, että ajassamme tarvitaan kipeästi laajamittaista mielenterveyttä – siis käytännössä lisää parempia ja ongelmien juurisyihin pureutuvia keinoja mielenterveysongelmien hoitamiseksi ja ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

MDMA-avusteinen psykoterapia näyttäisi helpottavan traumojen kohtaamista ja parantavien suhteiden luomista. Sekä yksilöllisten traumojen että yhteiskunnallisten kriisien juuret ulottuvat usein luottamuksen rapautumiseen, ja parantuminen puolestaan edellyttää luottamuksen uudelleenrakentamista.

Ennen ekstaasi-nimityksen käyttöönottoa MDMA:ta kutsuttiin yleisesti nimellä empatia. Nyt tutkija- ja terapiayhteisö nimittää MDMA:ta lääkkeeksi, Eric Vermetten sanoo.

”Näin yhdisteeseen kohdistuvat ennakkoluulot vähitellen hälvenevät.”

Jutun alussa kuvatut potilaskokemukset ovat peräisin Torsten Passien ja Anne Wagnerin haastatteluista.