Aiotko yliopistouralle? Kannattaa tähdätä korkealle, sillä muuten makaat palkkakuopan pohjalla loppuelämäsi.
Yliopistouudistus paisutti Helsingin yliopiston ylimmän johdon palkkapusseja mukavasti. Rehtorin palkka nousi 61 prosenttia 17 000 euroon. Kanslerin, vararehtorin ja hallintojohtajan palkat nousivat kymmeniä prosentteja, hallituksen vuosikulut satakertaistuivat.
Rehtori tekee tärkeää ja vastuullista työtä. Silti on ymmärrettävää, että rivitutkijaa kismittää näin suunnaton palkankorotus. CARSA-raportin mukaan aloitteleva naistutkija tienasi vuodessa 23 000 euroa ja 15 vuotta tutkijana työskennellyt 49 000 euroa. Rehtori tienaa sen alle kolmessa kuukaudessa.
Se, että rehtori saa hyvää palkkaa, ei ole ongelma. Se, että ylimmän johdon palkkoja nostetaan samalla kun tutkijat kituuttavat nälkäpalkoilla ja opetusta supistetaan resurssien puutteessa, on ongelma. Siitä tulee paha mieli ja epäreilu olo. Niitä ei sovi väheksyä kun pohditaan työssä jaksamista ja sitä, haluaako kukaan tulevaisuudessa ryhtyä tutkijaksi.
Palkkojen nousua perustellaan sillä, että uuden yliopistolain myötä ylimmällä johdolla on enemmän vastuuta. 61 prosenttia enemmän vastuuta? Onhan se mahdollista.
Mutta tiedättekö, mikä on härskiä? Se, että yliopiston hallituksen puheenjohtaja Antti Tanskanen perustelee uusia palkkoja näin:
”Vertasimme, mitä johtajille maksetaan samankokoisissa organisaatioissa, joissa talousvastuu on yhtä suuri.”
Yliopistoa siis verrattiin yrityksiin. Yritysmaailmasta napataan johdolle korkeat palkat ja bonusjärjestelmä. Samaan aikaan tiedetään kipeän hyvin, että jos rivityöntekijät alkaisivat vaatia yritysmaailman palkkoja, lomia tai työpäivän pituutta, yliopisto olisi konkurssissa kolmessa viikossa. Niinpä yritysmaailman apinointi tarkoittaa tutkijoille ja opettajille vain kaventunutta akateemista vapautta, resurssien vähenemistä ja huonompaa työilmapiiriä.
Maria Pettersson
Juttuun: Yliopiston johdon palkkapussit lihoivat
Lisää: Palkkatietojen salassa pidettävyydessä häikkää
