HYY nostaa jäsenmaksuaan ylioppilaskunnan talousongelmien takia. Ne puolestaan ovat malliesimerkki julkisen sektorin rahankäytön surkeudesta. HYYn valtavan omaisuuden maltillistenkin tuottojen avulla ylioppilaskunta pystyisi suoriutumaan lakisääteisistä velvoitteistaan ilman minkäänlaista jäsenmaksutuloa.
HYYn päättävät elimet ovat kuitenkin vuodesta toiseen valinneet toisin. Omana edustajakautenani HYYn edustajisto muun muassa keksi perustaa ylioppilaskunnalle oman kulttuurisihteerin toimen, jolle maksettaisiin yhteisistä varoista täyttä kuukausipalkkaa. Toinen kekseliäs rahareikä oli rakentaa ylikuumenneilla rakennusmarkkinoilla biletilaa. Oma kusiläikkä piti saada jätettyä nurkkiin merkkinä käytetystä vallasta.
Muutamasta kympistä viis, mutta kun sama käytäntö jatkuu poliittisten broilerien myötä kunnissa ja eduskunnassa. Onneksemme syvä lama siivoaa mädät julkisista budjeteista parinkymmenen vuoden välein. Valitettavasti samanlainen puhdistus ei käy politiikassa, jossa menneet rötöstelijät päätyvät komissaareiksi, keskuspankkiireiksi, julkisten laitosten johtajiksi ja suurlähettiläiksi.
Tämä(kin) käytäntö opitaan todennäköisesti jo ylioppilaskunnan edustajistoaikoina.
Markus Bunders
VTM ja LuK
Edustajistossa 1999-2000
