18. toukokuuta 2012
Teksti:

Kesäleirin ei tarvitse tarkoittaa vaivaannuttavia seuraleikkejä, lipunnostoa ja käristyneitä tikkupullia. Meribiologian opiskelijalle Hanna Kaukolle leirikesä 2012 tietää levänäytteiden keräämistä vuonosta ja kivääriammunnan perusteita.

”Jääkarhujen takia pitää aina olla ase mukana, jos tästä taajamasta jonnekin lähtee”, kirjoittaa Kauko Huippuvuorilta, jossa hän osallistuu kuukauden mittaiselle arktisen meribiologian kurssille.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Kauko jalkautuu opintojensa aikana maastoon. Hän on seilannut tutkimusaluksen kyydissä Lofooteille, tunnistanut lajeja Ranskan etelärannikolla ja tutustunut Grönlanninmerellä hylkeiden fysiologiaan. Kun päälle lasketaan vielä intensiivijaksot kotimaisilla tutkimusasemilla, on Kauko viettänyt opintojensa aikana kenttäkursseilla lähes viisi kuukautta.

”Olisi absurdia, jos ei koskaan tutustuisi tutkimaansa elinympäristöön, vaan opiskelisi pelkästään teoriaa. Asiat pitää tehdä ja kokeilla itse, pelkkä kuvien katselu ei riitä”, Kauko kirjoittaa.

Kenttäkurssit kuuluvat kiinteästi luonnontieteitä opiskelevien kesäkuukausiin, mutta leirityyppinen opiskelu on alkanut kiinnostaa muitakin. Tietojenkäsittelytieteen opiskelijoiden koodausleireillä on ohjelmoitu Windowspuhelinta ja Aalto-yliopiston Service Campillä opeteltu palvelumuotoilua. Erityisen kovasti leireistä intoillaan siellä, missä start-up ja innovaatio kuuluvat päivittäiseen sanavarastoon.

”Leiri on poikkeustila, vähän samaan tyyliin kuin karnevaali tai festivaali. Ihmiset käyttäytyvät leirillä toisin kuin arkena. Esimerkiksi luottamus vieraisiin ihmisiin syntyy todella nopeasti”, sanoo tutkija Outi Kuittinen Demos Helsingiltä.

Demos ja Sitra järjestävät kesällä järjestyksessään kolmannen Peloton-innovaatioleirin. Kolmipäiväisen leirin aikana toisilleen entuudestaan tuntemattomat osallistujat rakentavat ryhmissä yritysideoita, jotka tukevat kestävää kehitystä.”Poikkeustila saa ihmiset venymään. Se, että pystyy keskittymään yhteen asiaan muutaman päivän ajan alkaa olla harvinaista tänä päivänä.”

Kuittisen mukaan eniten leiriläisiä motivoivat kuitenkin toiset ihmiset.

”Leiri on yhdessä tekemisen festivaali, ja siksi hyvään tunnelmaan ei voi panostaa liikaa.”

Samoilla linjoilla on opiskelijoille suunnattua Summer of Startups-yrittäjyysohjelmaa pyörittävä Juho Kokkola. Vaikka SoS:n osaanottajat tulevat kahden kuukauden intensiivijaksolle valmiissa tiimeissä, muovautuu mukanaolijoista tiivis porukka.

”Toisten tiimien edistymisen seuraaminen antaa motivaatiota myös omaan työntekoon. Tiimit laitetaan miettimään toistensa keissejä, mistä saa freesejä ideoita myös omaan tekemiseensä.”

Yliopistolla voisi olla paljon opittavaa siitä, miten leireillä opitaan, sanoo kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka.

”Kaikkien olisi hyvä mennä leirille, jotta huomaisi, kuinka epätehokasta perinteinen yliopisto-opiskelu usein on,” hän sanoo.

Lonka vetää Helsingin yliopistossa kasvatuspsykologian tutkimusryhmää, jonka yhtenä fokuksena ovat uudenlaiset oppimisympäristöt. Longan mukaan yliopistoon vakiintuneet käytännöt – seminaari, luento ja kirjatentti – ovat peräisin ajalta, jolloin edes kirjapainotaitoa ei ollut keksitty. Tankkaus, oksennus, unohdus -tyyppinen bulimiaoppiminen pitää pintansa, vaikka tieto kulkee kirjassa tai kännykässä mukanamme minne vain.

Leirillä hierarkiat poistuvat, ja kaikki ovat hetken leiriläisiä. Opiskelijat saattavat nähdä professorin ensimmäistä kertaa verkkareissa keittämässä puuroa leirinuotiolla.

”Leiri on otollinen tilaisuus nähdä asiat toisin. Siksi se soveltuu hyvin juuri uusien asioiden kehittämiseen.”

Leirimuotoinen opiskelu tukee ajatusta, jonka mukaan oppimista tapahtuu koko ajan ja kaikkialla. Lounaskeskustelu ja saunanlämmittäminen ovat oppimista siinä missä luento tai seminaarityökin.

Longan mukaan ei kuitenkaan riitä, että leirillä ”vain jutellaan”. Jotta leiriltä jäisi käteen muutakin kuin siiderinkatkuisia saunamuistoja, pitää suunnittelun olla ammattimaista. Lonka lähettäisi mieluusti jokaiselle leirille ryhmäprosesseihin erikoistuneen vetäjän.

”Savusaunan lämmittämisenkin voisi jakaa yhden tiimin tehtäväksi. Jälkikäteen voisi tarkastella, miten roolit menivät työnjaossa ja mitä leiriläinen voisi oppia omasta johtajuudestaan.”

Koska leirien järjestäminen on kallista, Lonka miettisi, miten leirin elementtejä voisi hyödyntää yliopistokampuksilla. Lääketieteellisessä tiedekunnassa käytetty ongelmalähtöinen oppiminen voisi toimia myös humanistisilla tai valtiotieteellisillä aloilla. Opettajat voisivat rohkeammin irtautua luentosalista ja opettaa välillä vaikka kahvilassa.

”Kasvatuspsykologian pääaineessa opiskellaan pienryhmässä yli kolmen vuoden ajan. Kehotan myös massaluennoille osallistuvia kokoontumaan pienissä ryhmissä mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä – vaikka kylpylässä, hohtokeilaamassa tai piknikillä.”

 

Sanat: Verna Kuutti