29. lokakuuta 2010
Teksti:

Mikä yhdistää Taru Sormusten herrasta -trilogiaa, Shrekia, Pulp Fictionia ja The Truman Show`ta?
Vastaus: niissä ei ole naisia, ei ainakaan Bechdelin testin mukaan.
Yhdysvaltalaisen sarjakuvapiirtäjä Alison Bechdelin esittelemä testi arvioi, onko elokuvassa naisia ja jos on, esitetäänkö heidät varteenotettavina tai edes normaaleina ihmisinä.
Testi on yksinkertainen. Kun katsot elokuvaa, pohdi kolmea kysymystä.
1) Onko elokuvassa vähintään kaksi naista, joilla on nimet?
2) Puhuvatko he toisilleen?
3) Puhuvatko he keskenään jostain muusta kuin miehistä?
Hämmentävän moni filmi ei selviä testistä. Joukossa on niin yleisömenestyksiä (Pirates of the Caribbean-trilogia) ja Oscar-voittajia (Slumdog Millionaire) kuin floppejakin (Alien 3, G.I. Joe). Edes se, että elokuvan pääosassa on nainen, ei tarkoita, että elokuva läpäisisi testin. Lara Croft: Tomb Raider reputtaa.

Bechdelin testin tarkoitus ei ole arvioida, onko elokuva hyvä vai huono. Testi ei puutu siihenkään, onko naiset esitetty uskottavasti vai stereotyyppisesti. Testi tarkastelee ainoastaan sitä, kerrotaanko elokuvassa jotakin naisista, heidän elämistään tai keskinäisistä suhteistaan. Läpäisemiseen riittäisi kaksi pientä sivuhahmoa, jotka käyttäytyvät kuten normaalit naiset – käyvät kaupassa, kysyvät tietä tai murjaisevat vitsin. Erityisen usein reputtavat Hollywoodin valtavirtaelokuvat.

Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen professori Henry Bacon näyttää testille vihreää valoa.
”Onhan se suunnannäyttäjä ja nyrkkisääntö. Miksi elokuvissa on niin vähän naishahmoja, miksi on niin paljon sukupuolistereotypioita? Hollywoodissa rikkaampia naiskuvia alkaa tulla vasta uudemman elokuvan myötä 1960-luvulla. Silti patriarkaaliset arvot ovat säilyneet hämmästyttävän vahvoina.”

Jos Bechdelin testiä soveltaa vuosina 2009-2010 ensi-iltansa saaneisiin kotimaisiin elokuviin, tulos yllättää: suurin osa painelee läpi helposti. Mukana on monta naistekijän elokuvaa (Sisko tahtoisin jäädä, Kohtaamisia) mutta myös miesten teokset (Prinsessa, Paha perhe) onnistuvat.
Dome Karukosken juuri teattereihin tullut Napapiirin sankarit on yksi reputtajista. Ainoassa naisten keskistä keskustelua sisältävässä kohtauksessa Marjukka (Miia Nuutila) murehtii, ettei kukaan huoli häntä. Karukosken neljästä elokuvasta myös Leena Lander -filmatisointi Tummien perhosten koti reputtaa.

”En koe huonoa omaatuntoa, Kielletty hedelmä oli tietyllä tavalla synninpäästö. Mullahan on Tyttö sinä olet tähdestä lähtenyt tyttötrilogia meneillään”, Karukoski sanoo.
Napapiirin sankareiden käsikirjoitus on Karukosken ja Pekko Pesosen yhdessä kehittämä.
”Se on elokuva suomalaisen miehen sielunmaisemasta.”
Karukosken mukaan kolmen kohdan Bechdelin testille on jatkoa.
”Olennaista on kysyä, uskotko tämän naisen olemassaoloon. Tunnen naisia, jotka ovat kuin Marjukka: yksinhuoltaja, ero takana, huono itsetunto. Sinkkuelämää-elokuvan naiset on huomattavasti epäaidompia: ne kyllä puhuvat keskenään muustakin kuin miehistä, siis shoppailusta”, Karukoski sanoo.

Johanna Vuoksenmaan ohjaama Toinen jalka haudassa reputtaa, koska elokuvan naiset puhuvat keskenään vain miehistä.
”Puhun ystävieni kanssa melkein joka dialogissa ihmisistä ja täten lähes aina myös miehistä”, Vuoksenmaa sanoo. Hän arvioi, että naisten vähäinen valkokangasedustus liittyy sekä käsikirjoittajan että päähenkilön sukupuoliin.
”Mieskirjoittajan voi olla luontevampaa pureutua miestarinoihin.”
Toinen jalka haudassa -elokuvan käsikirjoittajat ovat miehiä.
”Jos päähenkilöksi valitaan mies, muut henkilöt näyttäytyvät suhteessa häneen. Olisi tarinallisesti järjetöntä lähteä yhtäkkiä kertomaan jotain muuta tarinaa.”

Mutta ei Bechdelin testin läpäisy sitä vaatisikaan. Ainoastaan sen, että miespuolisen sankarin tarinassa olisi mukana edes kaksi naista, jotka ovat jollain tavalla itsenäisiä henkilöhahmoja. On vaikea uskoa, että mieskäsikirjoittajat olisivat niin huonoja, etteivät osaisi kirjoittaa elokuvaan edes yhtä kohtausta, jossa kaksi naista puhuu keskenään jostakin muusta kuin miehistä.

Sukupuolten edustus valikoituu Vuoksenmaan mielestä myös genren mukaan.
”Toimintaelokuvissa päähenkilö on usein miestaistelija. Naiset ovat taas pääosassa romanttisissa elokuvissa, joissa on helvetin luonnollista puhua miehistä”, Vuoksenmaa sanoo.

Suomen elokuvasäätiön Kaisu Isto lukee työkseen elokuvakäsikirjoituksia. Tammikuussa 2008 työssään aloittanut Isto on ainoa naispuolinen tuotantoneuvoja pitkien fiktiivisten elokuvien puolella. Hän vahvistaa, että elokuvan lajityyppi määrittää henkilöiden sukupuolijakaumaa.
”Onhan se paljon yleisempää, että elokuva kertoo kolmesta mieskaveruksesta kuin naisista, siitähän `buddy movie` -käsitekin tulee.”
Eniten suomalaisen elokuvan nykytilanteeseen on Iston mukaan vaikuttanut tekijärakenteen muutos.
”Jos mies tekee elokuvan kaveruksista, on luontaisempaa tehdä se miehistä. Nykyisin on enemmän naistekijöitä.”
Bechdelin testi osoittaa siis ainakin sen, miten vahvasti oma sukupuoli vie elokuvantekijää.

Jutta Sarhimaa
Kuva Vesa Sammalisto