16. lokakuuta 2009
Teksti:

Merli Lahtinen ja Jaakko Soudunsaari (YL 12/09) erottautuvat poliittisista järjestöistä sanomalla olevansa vapaita ”ylhäältä tulevista puoluepoliittisista ideologioista”. Lahtinen ja Soudunsaari lienevät unohtaneet elävänsä maassa, jossa on monipuoluejärjestelmä: toisin kuin Kiinassa, Suomessa saa valita mihin puolueeseen haluaa liittyä.
Lahtinen ja Soudunsaari perustelevat sitoutumattomuuden olevan tietoinen arvovalinta. Tavoitteinaan sitoutumattomilla järjestöillä on pitkä lista asioita, jonka voi tiivistää lyhyesti: ”Olemme kaiken hyvän puolella ja pahaa vastaan.” Väitän, että joka ikinen Lahtisen ja Soudunsaaren listan tavoitteista löytyy kaikkien poliittisten liikkeiden ohjelmista.
Vaikka perimmäiset tavoitteet ovat varmastikin joka puolueella samat (tasa-arvoinen ja kannustava yhteiskunta – tässä tapauksessa ylioppilaskunta), voivat niiden saavuttamiseen tarkoitetut keinot olla hyvinkin erilaisia. Poliittinen päätöksenteko lähtee aina arvoista, jotka perimmiltään tulevat omasta itsestä. Mikäli haluaa lähteä puoluetoimintaan mukaan, voi valita puolueen, johon haluaa liittyä – puolueeseen, joka omaa samankaltaiset arvot.
Puolueen jäsenkirja ei tietenkään tarkoita sitä, että on täysin yhtä ja samaa mieltä (puolueen jäsenten yhteistyössä tekemän) puolueohjelman jokaisen pilkun ja pisteen kanssa, mutta siitä saa jonkinmoisen yleiskäsityksen arvomaailmasta. Loppujen lopuksi kaikki päätökset joudutaan kuitenkin tekemään yhteistyössä muiden kanssa, jolloin yhteisen arvomaailman omaaminen helpottaa työtä huomattavasti.
Pakkojäsenyyden puolustajat rakastavat kuntavertausta. Äänestäisitkö kuntavaaleissakaan henkilöä, joka ei tiedä mitkä arvot omaa, tai joka ei niitä halua näyttää? Älä ole kaapissa – rohkene olla avoimesti poliittinen.

Jussi Lehtola
Kansantaloustiede