Ulkomaisten opiskelijoiden asuntoahdinko pahenee entisestään.
Caroline Schneider ja Cristina Bianchi istuvat asunnossaan Antti Korpin tiellä ja pohtivat tulevaisuuttaan. Heitä huolestuttaa puolen vuoden päässä siintävä pakkomuutto, joka on edessä, kun Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus Cimo lakkauttaa kolme asuntolaansa.
Asuntoloissa on toistakymmentä vuotta majoittunut Cimon osin rahoittamia ulkomaalaisia jatko-opiskelijoita, tutkijoita ja harjoittelijoita. Jos tilaa on ollut, asuntolapaikkoja ovat voineet hakea myös perustutkinto-opiskelijat. Messeniuksenkadun asuntola sulkee ovensa vuoden lopussa, ja Antti Korpin tien ja Otatalon toiminta lopetetaan viimeistään huhtikuussa 2012. Asuntolapaikkoja häviää päätöksen myötä yhteensä 169.
Saksalainen Schneider suorittaa toukokuulle jatkuvia lisäopintoja Haaga-Heliassa. Jostain on löydettävä asunto kuukaudeksi, vaikka sitten kavereiden sohvalta. Moni muu joutuu etsimään korvaavaa majoitusta paljon pidemmäksi aikaa. Muuttoajankohta on opiskelijan kannalta pahin mahdollinen.
”Huhtikuun puolivälissä on pahin tenttikausi. Lukemisen sijaan täytyy etsiä asuntoa ja pakata tavaroita.”
Italialainen Bianchi on asunut Suomessa kolme vuotta. Ensin oli tarkoitus olla vuosi Erasmus-vaihdossa, mutta Bianchi ihastui maahan ja suoritti teollisen muotoilun maisterintutkinnon Aalto-yliopistossa. Asumisongelma on ollut jokasyksyinen riesa.
”Joskus olen nukkunut retkeilymajassa, toisinaan taas kavereiden nurkissa, kunnes asunto on löytynyt.”
Bianchi on juuri sellainen korkeasti koulutettu osaaja, jollaisia Suomi mielellään houkuttelisi töihin.
Hän haluaisikin jäädä opintojensa jälkeen työharjoitteluun, mutta asuntotilanne näyttää toivottomalta.
”Jos asuntoa ei löydy, ei auta muu kuin pakata laukku ja palata kotiin.”
Miksi asuntolatoimessa ollaan panemassa lappua luukulle nykyisessä asuntotilanteessa?
”Asuntolatoimi ei sovi nykyisiin tehtäviimme. Cimo on ensisijassa asiantuntija- ja palveluorganisaatio. Osa asukkaista saa kauttamme apurahaa ja osalle korkeakoulut maksavat lisäksi palkkaa. Valtio on tukenut asuntolatoimea 144 000 eurolla. Nyt tämä summa siirretään apurahoihin, joiden tasoa nostetaan”, sanoo Cimon apulaisjohtaja Samu Seitsalo.
Lopettamispäätös perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän loppuraporttiin. Työryhmä, joka koostui Cimon lisäksi korkeakoulujen ja opiskelija-asuntosäätiöiden edustajista, tarkasteli opiskelijoiden ja tutkijoiden asumista kokonaisuutena. Yksi työryhmän suosituksista oli, että Cimo luopuu asuntolatoiminnasta vuoden 2012 aikana. Perusteluiksi sanottiin, että korkeakoulut ovat lisäämässä omia asuntoja vastaavalle kohderyhmälle.
Cimon asuntola oli Schneiderille ja Bianchille lottovoitto.
”Tämä on loistodiili. 340 euron suuruiseen vuokraan kuuluu kalustus vuodevaatteista ja keittiövälineistä lähtien, saunan ja pyykkituvan käyttö, siivooja sekä asuntolanhoitajan ja talonmiehen palvelut”, Caroline kuvailee.
Naiset kertovat, että monet opiskelijat ovat apeissa tunnelmissa ja ihmettelevät Cimon päätöstä.
”Ulkomaisten opiskelijoiden asuntotilanne on pahentunut vuosi vuodelta. Miksi yksi asuntola lakkautetaan kokonaan, kun edes vallitsevaan tilanteeseen ei ole löydetty ratkaisua?”
Cimolla tai asukkailla ei ole tietoa korvaavasta asumismuodosta. Osa Cimon asukkaista joutuu väistämättä muihin asuntojonoihin. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta kerrotaan, että tilanne on poikkeuksellisen huono: kaikki 2€‰600 asuntoa ovat käytössä ja vapautuviin asuntoihin on tuhannen opiskelijan jono. HOASilla tilanne ei ole sen parempi: 6€‰000 opiskelijaa jonottaa asuntoa, 25 prosenttia heistä ulkomaalaisia.
Sanat ja kuvat Ninarose Maoz
