”Mitä me halutaan?”
”Opetusta!”
”Mitä muuta me halutaan?”
”Tutkimusta!”
”Koska?”
”Nyt!”
”Koska?”
”Nyt!”
”Koska, koska?”
”Nyt, nyt, nyt!”
Tämä ja muutama muu hengen nostatus -huudattelu kaikui tänään iltapäivällä Päärakennuksen vanhan sisäänkäynnin edustalla. Tapahtumassa nostatettiin humanistien itsetuntoa ja yhteishenkeä ja buuattiin putkitutkinnoille, maisteritehtaille ja opetuksen perumiselle. Humanististen tieteiden puolesta järjestettyyn tempaukseen osallistui arviolta toista sataa humanistia, niin opiskelijoita kuin tiedekunnan henkilökuntaa.
Palopuhepitoisen tapahtuman taustalla on huoli humanististen tieteiden tulevaisuudesta. Syynä on tiedekunnan säästökuuri. Viime vuonna yliopiston budjetista irtosi tiedekuntaan vähemmän jaettavaa. Raha on tiukilla myös siitä syystä, ettei opetusministeriön rahoitus ole noussut samaan tahtiin palkkakustannusten kanssa.
Näkyvimmät rahahanojen tyrehtymisen vaikutukset on nähty filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen sekä maailman kulttuurien laitoksilla.
”Itse arkeologian opiskelijana olen jo kokenut, mitä tapahtuu, kun opetusta perutaan tai ei järjestetä”, tiedekuntajärjestö Humanisticumin puheenjohtaja Anna Ylitalo sanoi.
”Pitää muistaa ettei kyse ole vain pylväistä tai tilastoista, vaan ihmisistä. — Adressin humanististen tiedekunnan puolesta kirjoitti 2000 opiskelijaa ja henkilökunnan jäsentä, ja se kertoo jo jotain”, hän muistutti.
Nico Lamminparras Humanisticumista puolestaan huomautti puheessaan tiedekunnan tiedonkulun ongelmista ja päätösten pirstaloituitumisesta, viitaten tiedekunnassa suunniteltavaan opiskelu-uudistukseen.
Yliopistonlehtori Thomas Wahlgren sanoi jakavansa huolen tulosvastuullisuuden painottamisen vaikutuksista ja tuen ohjautumisesta lyhyen aikavälin tutkimukseen ”elämänkestävän sivistyksen sijaan”.
Valkolakkipäisen yleisön edessä puhuivat myös toimittaja Janne Hopsu, dekaani Anna Mauranen ja yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson. Konkreettisia vastauksia humanistiaktiivien huoleen dekaanin ja rehtorin puheet eivät tarjonneet.
Mauranen tähdensi puheessaan sitä, että humanistit ovat tärkeitä ihmisen näkökulman välittäjiä tekniikan ja talouden aloilla. Dekaanin lopetus ”Humanistit eivät ole vain eilisen osaajia, vaan huomisen huippuosaajia” sai osakseen hurraa-huutoja.
Rehtorin viesti osallistujille oli se, etteivät humanistit jää varainhankinnassa muiden alojen jalkoihin. Hänen mukaan lahjoittajat pitävät humanisteja tärkeänä.
Ennen tempausta opiskelija-aktiivit olivat tehtailleet humanismia käsitteleviä rakkauskirjeitä. Rakkausrunoksi valikoitui Tommy Tabermannin runo Pieni laulu ihmisestä, joka muistuttaa ihmisen tarpeesta toiseen ihmiseen. Punaisella sydämellä merkatut 375 kuorta viesteineen lähtivät valtiovarainministeriöön, opetusministeriöön, eduskuntataloon ja rehtorille.
Ne tehtiin ”sitä saa, mitä tilaa” -periaatteella.
”Toiveena on, että vastineeksi tulee rakkautta”, Ylitalo kertoi.
Humanisticumin puheenjohtaja Anna Ylitalo nostatti humanistien itsetuntoa ja yhteishenkeä.
