Erikoisimmat akateemiset opinnot

Helsingin yliopiston kursseilla opetetaan siiderien maistelua, Rubikin kuution ratkomista, takapuolen kaivamista ja montaa muuta outoa asiaa.

Siiderien maistelu

Elintarviketeknologian pääaineen Aistinvaraisen tutkimuksen perus­teet -kurssilla opiskelijoiden on suo­ritettava ryhmissä harjoitustyö, jos­sa he maistattavat koehenkilöille (usein myös itselleen) tietyn tuote­ryhmän tuotteita, joiden ominai­suuksia arvioidaan luottaen omiin silmiin, nenään ja suuhun. Kurssilla on maistatettu muun muassa siide­reitä, joiden arvioimiseen on saanut poikkeuksellisen helposti vapaaeh­toisia myös ulkopuolisista. Tarina kertoo, etteivät kaikki ammattimais­tajamaisesti sylkeneet pois maistel­taviaan.

Plasmapalloja viinirypäleistä

Arkipäivän fysiikkaa -kurssilla väläh­telee ja poksahtelee. Yksi lukuisista ”älä kokeile tätä kotona, jos et ole ihan varma mitä teet” -demonstraa­tioista on kirkkaana hohtavien plas­mapallojen luominen mikroaaltouu­nin ja viinirypäleiden avulla.

Näyttävän sähköisen reaktion ai­kaansaamiseksi ei tarvitse muuta kuin tietää mikronsa polttopisteet, leikata pari viinirypälettä sopiviksi paloiksi ja kuivata ne huolella leik­kauskohdista.

Pianosäestys

Luokanopettajaksi mielivän täytyy Helsingin yliopistossa käydä piano­tunneilla vähintään muutaman kuu­kauden ajan. Pitäähän tulevan opet­tajan osata säestää lapsukaisten sulokuoroa.

”Itse opiskelin pianonsoittoa kaksi vuotta, ja tuntuu, että selviän säestämisestä juuri ja juuri. Aika lah­jakas saa olla, jos tarvittavat taidot ehtii hankkia parissa kuukaudessa”, eräs opiskelija kertoo.

Moottorisahauksen alkeet

Metsäteknologian kurssilla Hyytiä­län kenttäasemalla saha laulaa ja rungot kaatuvat. Metsäalan opiskeli­jat ne siellä harjoittelevat alansa pe­rustaitoja. Turvallisuuskoulutuksen jälkeen kurssilaiset jaetaan ryhmiin, joiden jäsenet videoivat toisiaan kaatamassa puita moottorisahalla. Jälkeenpäin videolta pääsee arvioi­maan, kuinka turvallista kunkin työskentely on ollut.

Tuseeraus

Yksi kurssi puhuttaa lääketieteen opiskelijoita ruokapöydässä ylitse muiden: vatsan alueen ongelmat, etenkin peräaukko-opin osuus. Tu­seeraukseksi kutsuttu toimenpide on usein välttämätön esimerkiksi peräsuolen tai miehen eturauhasen ongelmien tutkimisessa. Käytännös­sä se on sormen työntämistä syvälle toisen ihmisen peräaukkoon ja pyö­räytellen tunnustelua. Ulos vedettä­essä on hyvä merkki, jos hansikkais­sa ei näy verta tai limaa ja kakka on jokseenkin normaalin väristä.

”Morjens!” ja muita havaintoja

Sosiologinalut pääsevät vihdoin kir­jojen äärestä oikeiden ihmisten pa­riin, kun heidät lähetetään kvalitatii­visten menetelmien peruskurssilla vakoilemaan ihmisten tervehtimista­poja esimerkiksi Helsingin rautatie­asemalle. Eleet, ilmeet ja puheet tule­vat tarkasti kirjatuiksi, ja jokunen tutkijanura saanee lähtölaukauksen kohti lähiöräkälöiden kanta-asiakkai­den, hiekkalaatikon reunalla istuvien kotiäitien ja -isien tai bisneshaiden käyttäytymisen selvittämistä.

Rubikin kuution ratkominen

Rubikin kuutio on ihan pirun hidas ratkoa. Siis jos yrittää ratkaisua sa­tunnaisesti; kuution voi vääntää noin 43 triljoonaan (10 potenssiin 18) eri asentoon. Kuution ratkaisu (eli alkuasetelmaan palaaminen) to­sin onnistuu 20 siirrolla mistä ta­hansa asennosta. Kateutta herättä­vät ratkaisualgoritmit voi opetella matematiikan laitoksen kurssilla Ryhmäteoreettinen näkökulma Ru­bikin kuutioon.

Satutunti

Kun puisevat tenttikirjat ahdistavat, on aika paeta lapsuuden satukirjojen maailmaan …ja analysoida niitä. Sekä englannin kielen että yleisen kirjalli­suustieteen pääaineissa pääsee tu­tustumaan uudesta näkökulmasta Peter Paniin, Tuhkimo-tarinoihin ja moniin muihin lapsuuden rakkaisiin kertomuksiin.

Matojen maailmanjärjestys

Jos biologian opiskelijan kiinnostus matoihin yltyy kovaksi, hän voi ensi­apuna lähteä vaikka harvasukasmato-ja juotikaskurssille Lammin biologi­selle asemalle. Tämän kurssin käytyään erottaa toivottavasti iilima­dot (Hirudo medicinalis) muista juo­tikaslajeista, eikä kastematokaan ole enää pelkkä kastemato, vaan kyllä sen lieron (Lumbricidae) lajilleen tai ai­nakin suvulleen tunnistaa. Ennen kaikkea tietää, miten mikäkin näistä otuksista elää, syö ja lisääntyy.

Kiveniskentä

Jos kuulet joskus kummallista kilku­tusta naapurin takapihalta, varmista ensin, ettei siellä asu joku arkeologian opiskelija. Kiveniskentä kun on taito, jota arkeologin on hyvä osata voidakseen erottaa kaivauksilla var­sinaiset kivikautiset esineet isken­nässä syntyneistä hukkapaloista ja muutenkin ymmärtää, mitä löytä­mistään esineistä voi päätellä. Kivi­pöly on vaaraksi keuhkoille ja kiveä isketäänkin aina ulkona, jottei pöly jää huoneilmaan kiertämään.

Sanat Sofia Virtanen
Kuva Otto Donner