Napit on helppo saada. Välittäjä löytyy lähipiiristä, onhan hän opiskelija.
Kello 9.20 Asetan 10 milligramman Medikinet-kapselin kielelleni. Tänään on luvassa keskittymistä vaativaa kirjoittamista. Pastellinliila lääke tuo mieleen Lontoon rakeen ja Euphoria-sarjan. Ei ihme, että nuoriso haluaa vetää.
Kello 10:30 kollega kysyy vointia. Olen unohtanut miettiä sitä, sillä olen keskittynyt ja aika syvällä dokumentissa: kumartunut kohti näyttöä, zonessa. Tekstit valmistuvat, sähköpostit lähtevät kuin raketti.
Olen eläin.
Kello 11 mietin annoksen tuplaamista. Mä haluun vaan tuntee jotain, huudan ja paiskaan läpipainopakkauksen työpöydälle.
Kello 12 päätä särkee. Vieläkö se on toissapäiväisten kesäjuhlien krapulaa? Pakkausselosteen mukaan sivuoireita ovat pahoinvointi, vatsakipu, nopea syke, epänormaali käytös, hampaiden narskutus, ruokahaluttomuus, hikoilu ja paniikkikohtaus. Vähemmän tunnettuja haittoja ovat kuiva silmä, pitkittyneet erektiot, röyhtäily, kaksoiskuvat, janoisuus ja äkkikuolema.
Aina voi hakeutua vatsahuuhteluun.
Olen nopea ja äänekäs. Hajamielisyys on tiessään. Minulla on tapana jättää lauseita kesken. Nyt niin ei käy.
Ehkä minullakin on adhd?
Kello 12:30 havahdun siihen, etten ole havahtunut mihinkään pitkään aikaan.
Otan toisen 10 milligramman annoksen.
Kello 13 päivän työt on tehty. Tehdään toisenkin päivän.
Kello 14 olen innoissani: ehdin tänäänkin juhlimaan. Lähetän hyvännäköiselle pojalle viestin: tuu mun kaa sinne, voin antaa sulle adhd lääkkeen jos haluut.
Kello 15 tulee hiki. Olo on pirinen. Peak time.
Juhlissa olen sisältä ontto mutta ruumiista vireä.
Illalla vatsa on kipeä, mutta nukahdan helposti.
Kolme pilleriä jäljellä. Huomisestakin tulee tehokas työpäivä.
Jutun kirjoittaja pysyy anonyymina aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.
