Työnantaja suosii suomalaista

T:Teksti:

”Masensi, ärsytti ja kaikkea mahdollista. Että miten voi olla, että on tutkinto eikä silti pääse edes haastatteluihin.”

Näin muistelee University College Dublinissa informaatio- ja kirjastotutkimusta sekä politiikan tutkimusta opiskellut Saara-Maria Palmu, 27, työnhakuyrityksiään. Palmulle ja monille muille ulkomailla tutkintonsa suorittaneille työn saanti on vieläkin vaikeampaa kuin suomalaisesta yliopistosta valmistuneelle. Suomessa yliopiston käyneet löytävät täältä töitä ulkomailla opiskelleita kollegojaan vikkelämmin.

Tämä käy ilmi Kelan vuonna 2007 tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa tarkasteltiin ulkomailla korkeakoulututkinnon suorittaneiden siirtymistä työelämään. Ulkomailla opiskelleista vain puolet sai kotimaasta töitä heti valmistumisensa jälkeen, kun kotimaassa opiskelleista työllistyi lähes 70 prosenttia.

”Alku on selkeästi hitaampaa ja rikkinäisempää. Tutkimusten mukaan ulkomailla tutkintonsa suorittaneet lähettävät myös useampia hakemuksia”, sanoo Kelan tutkija Miia Saarikallio-Torp.

Vuonna 2007 Suomeen muuttanut Palmu haki oman alansa töitä pätkittäin pari vuotta. Kymmeniä hakemuksia seurasivat uudet kymmenet hakemukset. Työtilannetta eivät helpottaneet tutkinnonuudistusta seurannut valmistuneiden suma ja akateemisen työttömyyden kasvu.

Erot työllistymisessä kaventuvat ajan myötä. Mutta mistä työnsaantiongelmat alussa johtuvat?

Yksi syy on verkostojen puute. Sillä, ketä tuntee, on suuri vaikutus työllistymiseen.

”Kotimaassa opiskelleet raportoivat, että ensimmäinen työ saattoi olla harjoittelun kautta saatu. Ulkomailla opiskelleilla ei myöskään ole samanlaista työkokemusta, koska työlupakäytännöt hankaloittavat siellä työskentelyä”, Saarikallio-Torp sanoo.

Tämän allekirjoittaa myös Palmu.

”Harjoittelu olisi silottanut tietä ja helpottanut pääsyä vaikkapa kaupungin kirjastoihin sijaiseksi. Mutta kun en osannut käyttää kirjastojen lainausohjelmaa, se ei onnistunut. Se oli itseään ruokkiva kierre: minulla ei ollut työkokemusta, mutta en voinut sitä myöskään hankkia.”

Työnhakua vaikeuttavat myös hakijasta riippumattomat syyt. Syksyllä julkaistun yhteispohjoismaisen tutkimuksen mukaan Suomessa painotetaan ulkomailla opiskelun, kielitaidon ja kansainvälisyyden tärkeyttä. Silti juuri näitä ominaisuuksia muualta hankkinut nuori työnhakija saattaa törmätä työhaastatteluissa ennakkoluuloihin ja arvostuksen puutteeseen.

”Moni kokee, etteivät työnantajat arvosta melko tunnetussa ja arvostetussa yliopistossa suoritettua tutkintoa. Työnantajat arvostavat kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta, eivät niinkään koulutusta. Kun tosipaikka tulee, kotimainen tuttu tutkinto vie voiton”, Saarikallio-Torp kertoo.

Saara-Maria Palmu pääsi muutamaan työhaastatteluun; hän ei kokenut, että hänen tutkintoansa olisi kyseenalaistettu. Informaatiotutkimuksen alalla tunnettua koulua ei täällä vain – tunnettu. Lopulta hän haki Tampereen yliopistoon ja opiskelee siellä nyt informaatiotutkimuksen maisteriohjelmassa.

Työnantajapuolella suurin epäluuloa ruokkiva tekijä onkin tietämättömyys. Eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset huippuyliopistot ovat tuttuja. Pienemmät yliopistot saattavat olla työnantajalle tuntemattomia, vaikka ne olisivat jollain alalla maailman parhaita. Ja vaikka Suomesta lähdetään vaihtoon hyvin paljon, ulkomaisen tutkinnon suorittaa yhä verrattain harva.

Myös tutkintojen sisällöt saattavat olla työnantajille hepreaa, Kluuvin työ- ja elinkeinotoimiston akateemisista palveluista kerrotaan. Ulkomaisiin papereihin ei välttämättä luoteta, koska ei tiedetä, miten ne vastaavat suomalaista. Tästä syystä korkeakouluneuvoja Merja Salokannel kertoo ohjeistavansa työnhakijoita avaamaan tutkintoa mahdollisimman hyvin jo hakemuksissa. Hänen mukaansa yksityiselle puolelle työllistytään ulkomaisella tutkinnolla helpommin, kun taas julkisella puolella vaaditaan tutkintojen rinnastuksia.

Samaan aikaan kun työnantajapuolella suhtaudutaan nihkeästi muualta oppinsa hakeneeseen, pelätään aivovuotoa, koulutetun väestön karkaamista ulkomaille. Tosin ei aiheetta. Suomalaiset ja tanskalaiset jäävät muita pohjoismaalaisia useammin asumaan ulkomaille valmistumisensa jälkeen. Tutkimuksen mukaan runsas 40 prosenttia jää ulkomaille.

Myös Palmusta saattaa tulla yksi aivovuodoista. Työnsaantiongelmista huolimatta hän ei alempaa ulkomailta hankittua tutkintoaan kadu. Päinvastoin.

”Missään vaiheessa en ole miettinyt, että olisinpa tehnyt toisin. Tutkinnosta on hyötyä kielitaidon ja muunkin osalta, jos jatkan ulkomaille. En välttämättä jää tänne – ainakaan koko työelämäksi.”

Ann-Mari Huhtanen

Kuva Tero Koskela

Lähteet: Saarkallio-Torp M, Wiers-Jenssen J (toim.): Nordic students abroad. Student mobility patterns, student support systems and labour market outcomes. Kela 2010. Miia Saarikallio, Katri Hellsten ja Vesa-Pekka Juutilainen: Korkeakoulusta työelämään? Väylänä ulkomainen tai kotimainen tutkinto. Kela 2008. Juttua varten on haastateltu myös Kluuvin työ- ja elinkeinotoimiston paikallisjohtajaa Tom Åhlgrenia.