Masentavaa, vastuutonta: taloustieteilijät moittivat hallituksen budjettiratkaisuja, uutisoi Helsingin Sanomat syyskuun alussa.
Vaikka suomalaiset vaikuttavat pitävän taloustiedettä ennemmin yhteiskuntatieteiden kuningattarena kuin tieteistä surkeimpana – kaksi taloustieteelle annettua arvonimeä – moni tieteenalan ulkopuolella kyseenalaistaa sen saaman huomion.
Miksi taloustieteilijät ehdottelevat ratkaisuja niin energia-, koulutus- kuin työmarkkinapolitiikkaankin kuin huiveja hihastaan vetävä taikuri? Miksi heitä kuunnellaan?
Yksi avainsanoista on kausaalipäättely eli syy-seuraussuhteiden tutkiminen. Soveltamalla erityyppisiä tutkimusmenetelmiä erilaisiin aineistoihin taloustieteilijät tutkivat yhteiskunnallisten ilmiöiden, kuten köyhyyden, koulutuksen ja työmarkkinoiden välisiä syitä ja seurauksia.
Nykyään kausaalipäättely on tuttua myös monille muille yhteiskuntatieteille, mutta parinkymmenen viime vuoden aikana juuri taloustieteessä ja politiikan tutkimuksessa sen mahdollisuuksista on oltu erityisen kiinnostuneita.
Aalto-yliopiston väitöskirjatutkija Aino Kalmbach tutkii maahanmuuttoa, työmarkkinoita ja koulutusta. Kalmbach kuuluu tutkimusryhmään, joka tarkastelee esimerkiksi, miten alueiden väliset erot vaikuttavat maahanmuuttajien kotoutumiseen. Tutkimusasetelmien pitäisi voida päätellä erilaisia syy-seuraussuhteita.
Koska kausaalipäättely auttaa ymmärtämään, miten ja miksi asiat yhteiskunnassa tapahtuvat, ovat sen tulokset tulokset erityisen hyödyllisiä esimerkiksi poliittisten päätösten suunnittelussa. Kun syy ja sen seuraukset tiedetään, voi seurausta muokata muokkaamalla syytä – ainakin ideaalitilanteessa.
”Esimerkiksi oppivelvollisuusiän laajentaminen on tällainen politiikkatoimenpide”, Kalmbach sanoo.
”Suomessa huomattiin, että pelkän perusasteen varaan jääminen ei välttämättä antaisi riittävää osaamista työmarkkinoille osallistumiseen. Tutkimusnäytön perusteella vaikutti siltä, että oppivelvollisuusiän jatkaminen voisi olla hyvä idea.”
Yksi tapa parantaa ihmisten työllistymistä voi siis olla heidän koulutustasonsa nostaminen. Tilanne on myös tutkijoille kiinnostava.
”Tutkijat voivat vertailla peruskoulusta valmistuneita oppilaita, joiden ei ollut pakollista jatkaa opintojaan, heihin, joille se on pakollista.”
Taloustieteellisen tutkimuksen taustalla tuntuu usein olevan kysymys siitä, miten yksilö voi elää hyvää elämää. Kalmbach on samaa mieltä: usein taloustieteilijöitä kiinnostaa esimerkiksi köyhyyden vähentäminen.
Tutkija ei, tietenkään, päätä poliittisista toimenpiteistä. Hän voi ehdottaa politiikalle päämääriä ja lähettää kirjekyyhkyn kansanedustajalle, mutta lopulta poliitikot päättävät politiikan arvot ja päämäärät sekä toimenpiteet, joilla näitä tavoitellaan.
Yksi Kalmbachin tutkimusprojekteista käsittelee opiskelijavalintajärjestelmiä.
”Opiskelualan valinta vaikuttaa suuresti myöhempään elämään. Siksi opiskelupaikkojen jaon tulisi tapahtua tehokkaasti ja reilusti: halutaan, että hakijat pääsevät mahdollisimman mieluisaan kouluun, kun muut samaan kouluun hakevat otetaan huomioon, ja että koulut saavat haluamansa opiskelijat”, Kalmbach kertoo.
Opiskelijavalinnassa halutaan välttää erityisesti sitä, että strateginen hakija pystyisi taktikoimaan itselleen koulupaikan muiden hakijoiden kustannuksella.
Parhaassa tapauksessa kuvitteellinen kouluunhakija-Sofia voi siis luottaa siihen, ettei kukaan häntä huonompi hakija saanut paikkaa eläinlääketieteellisestä, jonne hän ei päässyt, ja johon hän olisi halunnut mieluummin kuin valtiotieteelliseen tiedekuntaan, jonne lopulta pääsi.
Syy-seuraussuhteita tutkittaessa tutkimusmenetelmät ovat määrällisiä. Aineistoja, kuten valtionhallinnon keräämiä rekisteritietoja, tutkitaan tilastollisilla menetelmillä.
Tutkijan tavoite on päästä tutkimaan mahdollisimman samanlaisia ihmisiä rinnakkain: esimerkiksi juuri ja juuri ”eliittilukioon” päässeitä ja niitä, jotka jäivät niukasti sisäänpääsyrajan alle. Näin tutkija voi tarkastella, onko eliittilukion käyminen syy ylioppilaskirjoitusten tuloksiin ja miten lukion valinta siten vaikuttaa myöhempään elämään.
Eikö hyvää tutkimusnäyttöä ole kuitenkin hankala tuottaa? Eikö yhteiskunnassa kaikki vaikuta kaikkeen? Entä klisee siitä, että tilastot paljastavat mitä tahansa, kun niitä kiduttaa tarpeeksi?
”Siinä on totuuden siemen sikäli, että kausaalipäättely on vaikeaa, vaikka tutkimusasetelma olisi erittäin hyvä”, Kalmbach sanoo.
Tutkimusetiikan vuoksi taloustieteessä ei useinkaan nähdä lääketieteestä tuttuja koeasetelmia, joissa kaikki liittyy kaikkeen -ongelma yritetään ratkaista arpomalla kahdelle ryhmälle lääkitys ja plasebo. Kokeellista taloustiedettä on, mutta tutkijat eivät voi arpoa ihmisille veroprosentteja, opiskelupaikkoja tai vankilatuomioita selvittääkseen niiden vaikutuksia heidän elämiinsä.
Siksi taloustieteilijät hyödyntävät kausaalipäättelyssä muun muassa yhteiskunnassa sattumalta tapahtuvia muutoksia, rekisteriaineistoja ja poliittisten päätösten tuottamia koeasetelmia.
Jos koeasetelma on riittävän hyvä, voi taloustieteilijä eristää syyn, seurauksen ja niiden välisen vaikutuksen. Kun tulokset on arvioitu, saavat poliitikot soitella ja puhelinlangat laulaa.
