”Hei, ootko sä se kanamies?”
Nelikymppinen mies pysähtyy kauppakori kädessään Stockmannin Herkun lihaosastolla ja katsoo Benjamin Pitkästä. Pitkäsellä on kasvoillaan maski, mutta mies tunnistaa hänet silti. Pitkänen on tullut lihaosastolle kuvaamaan tätä juttua varten Tiktok-videoita. Mies jatkaa matkaa antaakseen kuvausrauhan.
Pitkänen ojentaa puhelimensa opiskelukaverilleen, jonka hän on värvännyt kuvausavuksi Kaivopihan Unicafen luota. Sitten kamera käy, ja Pitkänen asettuu lihatiskin eteen.
”Täällä on kaikki jonkin eläimen ruumiinosia. Mitä se kertoo meidän yhteiskunnasta, että me pidetään tätä normaalina ja tapetaan viattomia eläimiä sen takia, että me tykätään niiden makunautinnosta? Me voidaan ryhtyä vegaaneiksi ja lopettaa eläinten turha tappaminen”, Pitkänen selostaa ja osoittaa lihatiskin karitsan karetta ja porsaan ulkofileetä.
Vielä pari ottoa. Iäkäs naishenkilö siirtyy syrjään tiskiltä ja mumisee ohi mennessään paheksuvasti. Lihatiskin työntekijät pälyilevät tiskin peränurkasta.
Pitkästä ei näytä haittaavan. Julistava ääni kantaa koko lihaosastolle, mutta Pitkänen saa kuvata rauhassa.
Toisin kävi, kun Suomen ensimmäinen Kentucky Fried Chicken avasi ovensa Itiksessä torstaina 11. marraskuuta 2021.
Avajaisten aattona Helsingin Sanomat uutisoi, että Itiksen edessä on jo parin päivän ajan ollut ruskea, ”hieman lörähtäneen” näköinen teltta. ”Mysteerimieheksi” nimetty telttailija ei halunnut paljastaa kasvojaan toimittajalle, mutta kertoi havittelevansa KFC:n ensimmäiselle asiakkaalle luvattuja vuoden ilmaisia kanoja.
”Kanoista tykkään”, mies totesi HS:n toimittajalle.
Se oli spontaani lausahdus, Pitkänen kertoo nyt. Hän ei halunnut paljastaa kasvojaan tai motiivejaan liian tarkkaan, muttei myöskään valehdella. Siispä Pitkänen tykkää kanoista, ei kanasta.
Pitkänen paljastui vegaaniaktivistiksi vasta avajaisissa. Hän yritti pitää puheen eläinten oikeuksista, mutta vartijat raahasivat hänet ja kaksi muuta avajaisiin tueksi tullutta Viral Vegans -aktivistia pois paikalta, ja myöhemmin poliisi vei heidät putkaan.
Tempaus oli yhtä spontaani kuin viraali lausahdus kanoista. Pitkänen kuuli avajaisista sunnuntaina. Teltan hän pystytti maanantai-iltana.
”Laitoin Viral Vegansin Telegram-ryhmään, että hei mä menen, ja toivoin, että joku muu tulee mukaan. Ei kukaan tullut, mutta ajattelin, että menen, ja elän sanojeni mukaisesti.”
Vegaaniksi Pitkänen rupesi isoveljensä perässä. Ennen sitä Pitkänen oli ”kasvissyöjä-wannabe”.
Benjamin Pitkänen, hänen isoveljensä Toomas Pitkänen ja isoveljen tyttöystävä perustivat Viral Vegansin viime elokuussa. Nimi oli Toomas Pitkäsen keksintö. Viesti oli, että veganismista, eli eläinperäisiä tuotteita ruoassa ja esimerkiksi vaatteissa välttävästä elämäntavasta, pitäisi tehdä viraalia.
Ennen KFC-tempausta Viral Vegansilla oli Telegram-ryhmä, johon kuului noin 70 ihmistä, sekä verkkosivut, joita Pitkänen kuvailee ”kämäsiksi”. Nyt Telegram-ryhmässä on noin 180 ihmistä, nettisivuilla nykyaikainen ilme ja sosiaalisen median tileillä tuhansia seuraajia. Ne tulivat lähes kokonaan KFC-tempauksen aikaan.
Vegaaniksi Pitkänen rupesi isoveljensä perässä. Ennen sitä Pitkänen oli ”kasvissyöjä-wannabe”. Veljeään Pitkänen kuvailee tyypiksi, jota jotkut ehkä kutsuisivat ärsyttäväksi vegaaniksi.
Veli puhui paljon vegaaniudesta ja vuonna 2005 julkaistusta, eläinten hyödyntämisestä kertovasta dokumenttielokuvasta Earthlingsistä. Sen katsottuaan Pitkänen ryhtyi vegaaniksi ”samalta istumalta”.
Viral Vegansin ensimmäinen tempaus järjestettiin elokuussa Helsingin keskustassa, Kaivopihan Unicafen edessä. Siellä perustajajäsenet näyttivät ihmisille VR-laseilla kuvamateriaalia suomalaisilta teurastamoilta ja tuotantotiloilta. Sen jälkeen tempauksia on pidetty noin kymmenen aktivistin voimin myös Kampissa ja rautatieasemalla, mutta Pitkäsen mukaan paras paikka on Unicafen edessä.
Joulukuussa aktivistit osallistuivat Aalto-yliopiston tuotantotalouden Prodeko-killan Sikajuhliin, jonka perinteisiin kuuluvassa esityksessä paistetulta sialta leikataan pää irti. Viral Vegans julkaisi aiheesta videon, ja asiasta uutisoivat muun muassa MTV Uutiset ja Yle. Protestin jälkeen Prodeko päätti luopua perinteestä.
Suomessa eläinoikeusliike käynnistyi kunnolla 1990-luvun puolivälissä. Silloin perustettiin Oikeutta eläimille -järjestö ja niin kutsutut kettutytöt tekivät vapautusiskuja turkistarhoihin. Julkisuudessa iskut tuomittiiin terrorismiksi. Samoihin aikoihin 1960-luvulta lähtien toiminut Animalia laajensi toimintaansa koe-eläinten hyvinvoinnista eläinten oikeuksiin.
2000-luvun lopulla suomalainen eläinoikeusliike alkoi julkaista kuvia ja videoita suomalaisilta eläintiloilta. Materiaalia näytettiin muun muassa Ylen A-studiossa. Se toi eläinoikeuksia uudella tavalla yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Pitkänen näkee Viral Vegansin osana suomalaisen eläinoikeusliikkeen jatkumoa, mutta se myös eroaa vanhoista järjestöistä monin tavoin. Siinä missä järjestöt ovat keskittyneet parantamaan tuotantoeläinten oloja tai puuttumaan räikeimpiin ongelmiin, kuten häkkikanaloihin, Viral Vegans on Pitkäsen näkökulmasta tiukemmalla – tai ehkä idealistisemmalla – linjalla: Mitään oloja ei pitäisi olla olemassakaan. Ryhmä vaatii kaiken eläintuotannon lopettamista.
”Ei ole oikeaa tapaa tehdä väärää asiaa”, Pitkänen sanoo.
Muihin eläinoikeusjärjestöihin verrattuna Viral Vegans haluaa keskittyä yksilön vastuuseen.
”Se on dilemma tässä koko jutussa, että jos kysytään ihmisiltä, onko eläinten julma kohtelu väärin, 99 prosenttia sanoo, että joo on tosi tuomittavaa. Mutta kun tullaan siihen, mitä sä syöt ja miten pukeudut, se unohtuu.”
Oikeutta eläimille -järjestön kampanjavastaava Kristo Muurimaa kertoo, että heidän tavoitteensa ovat samansuuntaisia kuin Viral Vegansilla, mutta Oikeutta eläimille ei lähesty asiaa pelkästään ihmisten ruokavalioiden kautta. Tavoitteena on vaikuttaa lainsäädäntöön ja yrityksiin.
”Me näemme, että se, että eläimiä pidetään tuotantovälineinä on yhteiskunnallinen kysymys, ja siksi se pitäisi ratkaista yhteiskunnallisesti.”
Pitkäsen mukaan Viral Vegans haluaa pysyä riippumattomana ja kritisoida eläinteollisuutta vapaasti.
Tammikuussa lihayhtiö Snellman mainosti Helsingin Sanomien etusivulla maatiaispossua ja sen tuotannon eettistä ja ekologista vastuullisuutta. Pitkänen teki Tiktokiin vastamainoksen.
”Eläinoikeusjärjestöt eivät voisi tehdä sellaista, koska niillä on kytköksiä näihin yrityksiin”, Pitkänen sanoo.
Kytköksillä hän tarkoittaa yritysyhteistyötä ja esimerkiksi sitä, että järjestöt kertovat yritysten pienistäkin parannuksista eläinten oloissa. Pitkänen ei pidä sitä vääränä, mutta Viral Vegans ei halua mainostaa yritysten toimia, joita se pitää täysin riittämättöminä.
”Mutta ei me haluta kilpailla. Esimerkiksi Oikeutta eläimille on tehnyt valtavan hyvää duunia.”
(Jutun julkaisun jälkeen Pitkänen pyytää tarkentamaan, että hänen mielestään eläinoikeusjärjestöillä ei ole suoranaisia kytköksiä yrityksiin, vaan kyse on yrityksiin vaikuttamisesta. Esimerkiksi Oikeutta eläimille -järjestöllä on kampanja, joka pyrkii saamaan yritykset luopumaan häkkikananmunista.)
Oikeutta eläimille -järjestöllä ei ole sitoumuksia Snellmaniin tai muihin alan yrityksiin, Muurimaa sanoo. Muurimaan mielestä yritykset käyttävät suurinta ja konkreettisinta valtaa eläinten hyvinvoinnissa. Siksi Oikeutta eläimille haluaa neuvoa yrityksiä toimista, jotka vaikuttavat suoraan niihin eläimiin, jotka elävät tällä hetkellä eläintuotannossa. Muurimaan mukaan se on tärkeä välitavoite, jotta ainakin äärimmäisistä tehotuotannon muodoista luovuttaisiin.
”Toistaiseksi en ole kokenut, että yritysyhteistyö olisi rajoittanut toimintaa. Toki pyrimme strategiassa ottamaan huomioon, ettei näin kävisi.”
Vuonna 2016 Animalian silloinen vs. toiminnanjohtaja Mai Kivelä, nykyinen vasemmistoliiton kansanedustaja, kertoi Maailman Kuvalehden jutussa, että eläinoikeusliikkeessä ”on huomattu, että eläinten oikeudet eivät ole asia, joka on joko kyllä tai ei”. Siksi ihmisille halutaan tarjota ”hauskoja keinoja edistää eläinten oikeuksia”, kuten Vegaanihaaste, jota järjestää Oikeutta eläimille. Haaste järjestetään nykyään vuosittain, ja siinä pyritään syömään tammikuun ajan vegaanisesti.
”Mutta samalla muistutetaan, ettei tarvitse olla täydellinen vegaani”, Kivelä sanoi haastattelussa.
Viral Vegansille eläinten oikeudet ovat kyllä tai ei. Kasvissyönti ei riitä, koska myös maidon- ja kananmunien tuotantoon liittyy eläinten hyväksikäyttöä ja ”murhaamista”, kuten Pitkänen asian ilmaisee.
Näin Pitkänen kuvailee: Maidontuotannon isoimmat ongelmat ovat siinä, että sonnien spermoilla ”raiskataan” eli keinosiemennetään lehmät. Lehmät nähdään pelkkinä lypsykoneina, jotka ihminen voi halutessaan sitoa kiinni parteen. Niiltä riistetään vasikka toisensa jälkeen, ja niiden kehoa hyväksikäytetään, kunnes ne ovat ”palaneet loppuun”. Tämän kaiken jälkeen lehmät kokevat ”ahdistavan kuoleman” teurastamolla. Sonnivasikat menevät teuraaksi heti elämänsä alkuvaiheessa.
Ruokaviraston ylitarkastaja Taina Mikkonen puolestaan sanoo, että: Keinosiemennyksen tarkoituksena on ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta ja jalostuksen kautta edistää eläinten terveyttä ja tuotto-ominaisuuksia. Keinosiemennyksessä sperma viedään ohuella kapillaarilla naudan kohtuun. Vasikan vieroittaminen puolestaan riippuu navetan olosuhteista. Parsinavetoissa, joissa lypsylehmät ovat kytkettynä suurimman osan ajasta, vasikka vieroitetaan heti, koska se ei mahdu olemaan parressa ja voisi aiheuttaa turvallisuusriskin itselleen tai lehmille. Lisäksi lehmän tuottama maito halutaan hyödyntää maidontuotantoon eikä vasikalle. Poikimakarsinoissa, joita on sekä pihatto- että parsinavetoissa, vasikka on emon kanssa yleensä hieman alle vuorokauden. Lehmien teurastusikä vaihtelee. Terveet ja hyvin tuottavat lehmät voivat elää jopa 10-vuotiaiksi, kun taas lehmät, jotka sairastuvat tai eivät tuota riittävän hyvin maitoa voivat päätyä teuraaksi ensimmäisen poikimisen jälkeen. Keskimääräinen ”poistoikä” on noin viisi vuotta, jota ennen lehmä on poikinut pari kolme kertaa. Maitoa lehmä tuottaa vain poikimisen yhteydessä. Sonnivasikat kasvatetaan lihantuotantoa varten, ja ne teurastetaan keskimäärin alle 2-vuotiaina.
Ruokavirasto toimii maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa, ja sen tehtäviin kuuluu muun muassa edistää, valvoa ja tutkia eläinten terveyttä ja hyvinvointia.
Kananmunien tuotannon suurin vääryys ovat Pitkäsen mielestä poikatiput, jotka tapetaan, koska ne eivät muni. Tappaminen tehdään murskaamalla tai kaasuttamalla. Kananmunatuotantoon osallistuneet kanat eivät päädy broileriksi, vaan yleensä koko kanala kaasutetaan kerralla. Lopulta ne päätyvät rehuksi turkiseläimille. Pitkäsen mukaan näin ihminen päätyy välillisesti tukemaan myös turkisteollisuutta.
Ruokaviraston Taina Mikkonen sanoo, että kukkotipujen kaasuttaminen tai kuoriutumattomien munien murskaaminen eli maserointi ovat tavallisia käytäntöjä suomalaisessa kananmunantuotannossa. Kun kanat lopettavat munintansa, kanala tyypillisesti tyhjennetään kerralla pihapiiriin tuodusssa kontissa kaasuttamalla, jotta kanoja ei tarvitsisi kuljettaa ja lopetus tapahtuu hallitusti. Kananmunantuotantoon käytetyt kanat on jalostettu eri tarkoitukseen kuin broileriksi päätyvät kanat, eikä niistä saatua lihaa käytetä elintarvikkeisiin. Ruokaviraston ylitarkastaja Sani Sampolahti kertoo, että tiloilla lopetettuja kanoja saa lain mukaan käyttää turkiseläinten rehun valmistuksessa. Lisäksi niitä voidaan hyödyntää orgaanisten lannoitteiden raaka-aineena.
Poliittisessa järjestelmässä muutokset ovat hitaita, ja ne vaativat kompromisseja ja välitavoitteita. Suomalaista eläinoikeusliikettä sosiologian väitöskirjassaan tutkinut, nykyään Humakissa yliopettajana toimiva Pia Lundbom arvioi, että tavoitteiden asettelussa järjestöt kuulostelevat laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja sen reunaehtoja.
”Kysymys on myös siitä, mitä tapahtuu muualla, ja se vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kysymyksenasettelu voi muuttua aika nopeastikin.”
Lundbom arvioi, että yksilöihin keskittyminen voi olla uudelle ryhmälle realistisempi ja mielekkäämpi vaihtoehto kuin lainsäädäntötyön lobbaaminen. Se johtuu esimerkiksi siitä, että lainsäädäntöön vaikuttaminen vaatii resursseja, joita vapaaehtoispohjalta toimivalla järjestöllä ei välttämättä ole. Lisäksi kulutuspäätöksiin vaikuttaminen on nykyään helpompaa kuin 2000-luvun alkupuolella, koska kasviproteiinien kulutus on normalisoitunut.
Viime vuosina lihansyöntiä on kyseenalaistettu erityisesti ekologisen kestävyyden ja hiilidioksidipäästöjen näkökulmasta. Eikö Viral Vegansinkin voisi olla tehokkaampaa puhua yksilön keinoista vähentää omia päästöjään kuin näyttää monille jo tutuiksi tulleita kuvia possuista ahtaissa karsinoissa ja puhua murhaamisesta?
Pitkänen ei usko, että ilmastoargumentit saavat eläintuotantoa loppumaan. Ilmastokeskustelu on mennyt Pitkäsen mielestä anekaupaksi, jossa ostetaan puhdasta omatuntoa. Lihantuottajat brändäävät itseään ilmastoystävällisiksi, mutta vuosittain Suomessa teurastetaan Ruokaviraston mukaan yli 80 miljoonaa eläintä.
”Ilmastoargumenteilla me jatketaan tätä lajisortoa jollain tasolla.”
Jos eläimellä näkee itseisarvon, ei ole enää moraalisia perusteita tappaa sitä, Pitkänen uskoo.
Lajisorto on eläinoikeusliikkeen olennaisin käsite, ja siihen myös Viral Vegansin ideologia perustuu. Heidän mielestään ihminen harjoittaa lajisortoa, eli asettaa lajeille hierarkioita, jotka määräävät, miten niitä voi kohdella. Eläimiä voi syödä ja tappaa, koska ne ovat ihmisiä alempiarvoisia.
Viral Vegansin mielestä tällaisesta ajattelusta pitäisi luopua kokonaan. Ihmisten ja kaikkien eläinten, myös lintujen, kalojen ja matelijoiden, pitäisi olla samanarvoisia, eikä niitä pitäisi enää hyväksikäyttää ihmisen edun takia.
Muutos vegaaniksi olisi helppo, jos ihmiset näkisivät eläimet yksilöinä, kuten monet näkevät lemmikkieläimensä. Jos eläimellä näkee itseisarvon, ei ole enää moraalisia perusteita tappaa sitä, Pitkänen uskoo.
Eläimen tarkalla lajilla ei ole merkitystä sen arvolle. Olennaisempaa on se, kokeeko eläin kipua. Ajatus on peräisin valistusajan filosofilta Jeremy Benthamilta, jonka mukaan ”kysymys ei ole, pystyvätkö ne järkeilemään eikä pystyvätkö ne puhumaan, vaan pystyvätkö ne kärsimään”.
Bentham tosin itse hyväksyi eläinten tappamisen ja hyväksikäytön, kunhan siitä ei aiheudu turhaa kärsimystä. Omat johtopäätöksensä Benthamin ajattelusta veti 1970-luvulla filosofi Peter Singer. Singerin mukaan ihmisten tulisi välttää kaiken kärsimyksen aiheuttamista eläimille, jotka kokevat kipua.
”Ei ole tervettä korvata eläintuotantoa myöskään hyönteistuotannolla”, Pitkänen sanoo.
Into sirkkaleivän kyvystä pelastaa maailmaa onkin laantunut alkuhuuman jälkeen.
Kasveilla sen sijaan ei ole keskushermostoa ja kykyä tuntea kipua, joten siksi kasviperäisen ruuan syöminen on parempi vaihtoehto, Pitkänen perustelee.
(Tutkimuksissa on havaittu, että kasvit voivat aistia ja reagoida enemmän kuin on kuviteltu, mutta toistaiseksi tutkimukset eivät tue ajatusta kivun kokemisesta, ainakaan siinä mielessä kuin eläimet ja ihmiset sen kokevat. Tutkijat eivät ole yksimielisiä myöskään hyönteisten kivuntunnosta.)
Suomessa vegaaneja on kyselytutkimusten mukaan noin kaksi prosenttia väestöstä. Nuorten naisten keskuudessa vegaaniruokavalio on hieman suositumpaa, selviää vuoden 2018 Suomi syö -kyselystä. Päivittäistavarakaupan tuotteita toimittavan Orklan vuonna 2020 teettämässä kyselytutkimuksessa suomalaisista 81 prosenttia oli sekasyöjiä, loput erilaisia kasvissyöjiä.
Pitkänen myöntää, että vegaanit ovat yhä marginaalinen ryhmä. Koko Suomen veganisoiminen kuulostaa lievästi sanottuna epärealistiselta tavoitteelta, mutta Pitkäsen mielestä realistisuutta ei pidä liikaa analysoida.
”Tietty se näyttää mahdottomalta tehtävältä tästä päivästä katsottuna, mutta uskon, että 50 vuoden päästä katsotaan, että miten me tehtiin tää kaikki ja murhattiin miljardeja eläimiä meidän silmien alla.”
25-vuotias Pitkänen on kotoisin Espoosta, mutta käytännössä hän on asunut puolet elämästään ulkomailla vanhempiensa töiden takia. Perhe asui Pitkäsen lapsuudessa Keski-Aasian Uzbekistanissa ja Tadžikistanissa.
Tällä hetkellä Pitkänen opiskelee viidettä vuotta talous- ja sosiaalihistoriaa Helsingin yliopiston yhteiskunnallisen muutoksen tutkinto-ohjelmassa. Hän on ollut pettynyt siihen, kuinka vähän yliopistossa käsitellään eläinten oikeuksia. Pitkänen toivoo, että yliopisto, ainejärjestöt ja Unicafe siirtyisivät täysin vegaaniseen ruokatarjontaan.
”Jos en olisi ollut vegaani, kun aloitin yliopistolla, voisin mennä ihan putkessa, että otan ton ruoan, enkä ikinä joudu kyseenalaistamaan sitä. Tuntui pahalta, että halutaan olla sivistysyliopisto ja sivistysvaltio ja sivistyneitä ihmisiä, mutta tätä ei ollenkaan käsitellä.”
Pitkäselle yliopistot ja koulut ovat yksi merkittävä ympäristö aktivismin toteuttamiseen. Hän on käynyt kertomassa veganismista vanhan koulunsa, Kallion lukion, opiskelijakunnan hallitukselle sekä eräällä yläasteella.
”Ärsyttää, että vegaanius nähdään hihhulijuttuna, mutta lihanormin ideologisuutta ei nähdä ollenkaan. Molemmat ovat tietysti ideologioita.”
Pitkänen on puhunut lajisorrosta ja veganismista myös yliopiston kursseilla, mitä ei ole aina katsottu hyvällä. Eräällä kurssilla Pitkänen piti esitelmän maisteritutkielmansa tutkimussuunnitelmasta. Hän oli liittänyt esitykseensä kuvia suomalaisilta tuotantotiloilta. Kurssin opettaja kielsi näyttämästä kuvia diaesityksessä. Perusteluna oli Pitkäsen mukaan se, ettei kuvia kärsivistä lapsistakaan voi näyttää oppitunneilla.
(Opettaja kertoo Ylioppilaslehdelle sähköpostitse, että kuvat veivät huomiota esitelmän tarkoitukselta eli akateemisen argumentaation harjoittelulta. Opettajan mukaan kuvat ovat tärkeitä, mutta tässä konteksti ei ollut hänen mielestään sopiva, koska kuvat olivat vain kuvitusta eivätkä osa kysymyksenasettelua. Opettaja oli maininnut, että toisella kurssilla muut opiskelijat pahoittivat mielensä kuvista, joissa esiintyi ruumiita esitelmässä Ruandan kansanmurhasta.)
Toisella kurssilla Pitkänen ja muutama muu opiskelija olivat antaneet palautetta, ettei ruokajärjestelmän muutosta ja innovointia käsittelevällä kurssilla puhuttu riittävästi veganismista eläinoikeuksien näkökulmasta. Kurssin opettaja vetosi vastapalautteessaan siihen, etteivät kurssin aiheena olleet ”vegaanius, hihhulit ja uskonnot”. Ylioppilaslehti on nähnyt opettajan palautteen.
”Ärsyttää, että vegaanius nähdään hihhulijuttuna, mutta lihanormin ideologisuutta ei nähdä ollenkaan. Molemmat ovat tietysti ideologioita”, Pitkänen sanoo.
Hankaluuksia on ilmennyt myös Unicafet omistavan Ylvan kanssa. Alkusyksystä Viral Vegans piti pistettään Kaivopihalla Unicafen edessä, kunnes vartija tuli huomauttamaan luvan puuttumisesta.
Lokakuusta lähtien ryhmä on pyytänyt joka kerta Ylvalta luvan toiminnalleen. Marraskuussa Ylva ilmoitti, että Kaivopihalla saa olla korkeintaan kolme tuntia kerrallaan paikalla olevan rakennustyömaan takia. Ylioppilaslehti on nähnyt sähköpostikirjeenvaihdon. Pitkänen pitää vaatimuksia ja perusteita kummallisina, sillä hänestä aukio on julkinen paikka.
Ylvan vuokrauspäällikkö Inka Snellman kertoo, että lupaa aukion käytölle on vaadittu jo vuosikymmeniä. Ylioppilasaukio on osa Ylvan omistamaa kiinteistöä. Luvan avulla Ylva haluaa varmistaa, ettei paikalla ole muuta toimintaa samanaikaisesti ja että jalankululle jää tilaa.
”Näemme, että tällaiseen toimintaan muutama tunti on ihan ok. Viral Vegans on pyytänyt lupaa harjoittaa aktivismia noin kerran viikossa, ja aina heille on lupa myönnetty. Pidemmästä ajasta, kuten koko päivästä, on sovittava erikseen.”
Pitkäsen mielestä on myös ongelmallista, että yliopistolla on maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa koulutuslinjoja, joilla opiskelijat koulutetaan osaksi eläimiä hyväksikäyttävää tuotantojärjestelmää.
”Se on iso myllerrys, joka pitää tapahtua, mutta Helsingin yliopisto on aktiivisesti osa tätä ongelmaa.”
Yliopistoissa on Pitkäsen mielestä hyvät mahdollisuudet muutoksille. Ihmiset ovat keskivertoa avoimempia uusille näkökulmille. Helmikuussa Aalto-yliopiston taideopiskelijoiden omistamat Kipsari-ravintolat muuttuivat täysin vegaanisiksi, ja Lappeenrannan ja Lahden teknillisen yliopiston (LUT) ylioppilaskunta LTKY siirtyi tarjoamaan jatkossa vain vegaanista ruokaa.
Myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on käsitellyt jäsenaloitetta vegaaniruokaan siirtymisestä. Helmikuun kokouksessa HYY:n hallitus päätti esittää edustajistolle aloitteen hylkäämistä. (Lopullisen päätöksen tekee edustajisto maaliskuun kokouksessaan.)
Katujen ja koulujen lisäksi Viral Vegans haluaa vaikuttaa sosiaalisessa mediassa. Kanavista erityisesti Tiktok on osoittautunut Pitkäsen mukaan toimivaksi tavaksi tavoittaa ihmisiä. Pitkäsen omalla Tiktok-kanavalla on hieman alle 4 000 seuraajaa, mutta monilla videoilla on kymmeniä tuhansia näyttökertoja, joillain jopa satoja tuhansia.
Viral Vegansin virallinen tili on tavoittanut hieman vähemmän seuraajia, mutta keskimäärin näyttökerrat yltävät tuhansiin tai kymmeniin tuhansiin.
”Tiktok tavoittaa kohdeyleisön, jota en normaalisti tavoita ja joille kukaan muu ei välttämättä puhu.”
Sellaisia ovat esimerkiksi 13–15-vuotiaat pojat. Pitkäsen saamat kommentit ovat pääasiassa solvaavia, mutta osa pojista on myös kertonut, etteivät he voi olla vegaaneja koulukiusaamisen pelon takia.
”Joissain porukoissa vegaaniruoka koetaan trendikkääksi, mutta on hyvä muistaa, että on paljon yhteisöjä, joissa se koetaan uhkaavaksi ja huonoksi jutuksi.”
Suomessa on Pitkäsen mielestä tyhjiö somevaikuttajille, jotka puhuisivat eläinten oikeuksista. Maailmalla sellaisia ovat muun muassa Earthling Ed ja Joey Carbstrong. He kertovat Instagram-kanavillaan eläintuotannon ongelmista, välittävät kuvia tiloilta ja pitävät livestriimejä eläinaiheista. Molemmat tekevät myös videoita, joissa he keskustelevat ei-vegaanien kanssa. Yleensä vegaani voittaa väittelyn.
Pitkänen voisi kuvitella itse olevansa influensseri, kunhan sillä voi edistää eläinten oikeuksia. Kaupallisia yhteistöitä hän ei kuitenkaan olisi valmis tekemään, eikä hän lähtökohtaisesti halua olla julkkis, vaikka onkin kfc-tempauksen jälkeen esiintynyt paljon julkisuudessa ja antanut haastatteluja, muun muassa Ylelle, Iltalehden Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmalle ja AlfaTV:n Sanna Ukkola Live -ohjelmalle.
”Monille suomalaisille mä olin KFC-tempauksen takia eka vegaani, josta ne on kuulleet.”
Viral Vegansista tuli yhdistys maaliskuussa. Samalla päätettiin, ettei yhdistys harjoita eläinoikeusliikkeeseen liitettyä kansalaistottelemattomuutta.
Sen sijaan Viral Vegans on tullut siihen tulokseen, että Itiksen vartijat ja poliisit rikkoivat lakia KFC-tempauksen aikana. Ryhmä on konsultoinut vapaaehtoisia juristeja ja toimittanut maaliskuussa poliisien toiminnasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Vartijoiden toiminnasta ryhmä aikoo myöhemmin tehdä rikosilmoituksen, nimikkeenä tuottamuksellinen vapaudenriisto.
Aktivisteille KFC-tempauksesta ei tullut seurauksia, eikä heitä epäilty rikoksesta. Heitä pidettiin putkassa noin kahdeksan tunnin ajan.
”Musta se on toisenlaista ehdottomuutta, että puolustaa tätä nykyjärjestelmää, jossa ei ole mitään tolkkua.”
Pitkäsen on tarkoitus aloittaa gradun kirjoittaminen tänä vuonna. Aihetta ei tarvitse arvailla.
Valmistumisen jälkeen vegaaniaktivismi on yhä prioriteettilistan kärjessä. Aluksi tarkoituksena on tehdä aktivismia ja työskennellä siinä sivussa, hanttihommissa tai oman alan töissä.
”Sen pitäisi olla vegaanista ja omien arvojen mukaista. En tietysti olisi missään normikaupassa, jossa pitää käsitellä lihatuotteita. Mieluummin elän jonkin aikaa säästöillä simppelimmin.”
Pitkänen tietää, että häntä pidetään usein ehdottomana ja näkemyksissään äärimmäisenä. Hän myöntää pistäneensä omat linjansa ”tosi tiukiksi”, mutta pitää itseään hyvällä tavalla ehdottomana.
”Musta se on toisenlaista ehdottomuutta, että puolustaa tätä nykyjärjestelmää, jossa ei ole mitään tolkkua.”
Viikko haastattelun jälkeen Pitkänen kertoo puhelimessa yllättäen, että aikoo todennäköisesti laittaa opintonsa tauolle.
Pitkänen on käynyt viikonloppuna katsomassa Eläinoikeusjuttu-dokumenttielokuvan, joka kertoo suomalaisista eläinoikeusaktivisteista.
Yksi päähenkilöistä on Saila Kivelä, kansanedustaja Mai Kivelän sisko ja eläintiloja salakuvanneen aktivistiryhmän jäsen. Kivelä opiskeli salakuvauskohun aikaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, mutta ei tuolloin valmistunut maisteriksi.
Se on saanut Pitkäsen miettimään omaa tulevaisuuttaan. Hän on pohtinut, että aikoo suorittaa käynnissä olevat kurssinsa loppuun keväällä ja sen jälkeen omistautua aktivismille.
”Mulle on avautunut mahdollisuus puhua aiheesta, mitä monella muulla ei ole. Haluan nähdä vegaanisen Suomen, ja siinä on niin paljon tehtävää, että voin käyttää aikani paremmin, kuin jos opiskelen.”
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa sekä Ylvan että Ylioppilaslehteä julkaisevan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n.
Jutun printtiversiossa kerrotaan, että Viral Vegans olisi maaliskuussa tehnyt kantelun poliisien toiminnasta oikeusasiamiehelle ja rikosilmoituksen Itiksen vartijoiden toiminnasta. Lehden painoon menon aikaan Viral Vegans teki kantelun oikeusasiamiehelle, mutta ryhmä päätti odottaa kantelun tulosta ennen rikosilmoituksen tekemistä.
Juttua täydennetty 28.3. klo 9.55: Lisätty Pitkäsen pyytämä tarkennus siitä, että eläinoikeusjärjestöillä ei ole suoranaisia kytköksiä eläintuotantoyrityksiin, vaan kyse on yrityksiin vaikuttamisesta.
