Arktinen kirjeenvaihtaja: Meillä on oikeus elää niillä alueilla, joilla asumme, sanoo saamelainen elokuvantekijä Liisa Holmberg

Arktinen kirjeenvaihtaja -juttusarjassa Ylioppilaslehti käy kirjeenvaihtoa alan asiantuntijoiden kanssa.

T:Teksti:

|

K:Kuvat: Sami Välikangas, Pauliina Nykänen

Näin norjansaamelaisen elokuvaohjaajan Nils Gaupin Tiennäyttäjät suurelta kankaalta ensimmäisen kerran vuonna 1987. Lähdin elokuvateatterista voittajana. Kerrankin saamelaiset päihittivät omalla oveluudellaan suuren vihollisen.

Uusia saamelaisia elokuvantekijöitä nousee esiin koko ajan. Valtaosa uusista tekijöistä on naisia, ja he haluavat kertoa oman, äitinsä tai isoäitinsä tarinan. Esimerkiksi Amanda Kernelin Saamelaisveri kertoo 1930-luvun Ruotsista, Katja Gaurilofilta puolestaan on tulossa ensimmäinen koltansaamenkielinen täyspitkä elokuva. Suvi Westin poliittinen dokumenttielokuva Eatnameamet — Hiljainen taistelumme kiertää maailmalla. 

Juuri nyt saamelaiset elokuvantekijät ovat tekemässä 360-asteisia elokuvia, joita esitetään laavussa. Yleisö voi ikään kuin kävellä elokuvaan sisään. Näiden elokuvien ensi-illat pidetään Venetsiassa syksyllä.

Halusimme jo alkuperäiskansojen Skábmagovat-elokuvajuhlien ensimmäisinä vuosina korostaa naisten tekemiä elokuvia. Tuolloin, yli kaksikymmentä vuotta sitten, löysimme Alanis Obomsawinin. Hän on Kanadan alkuperäiskansojen grand old lady.

Tapasin hänet viimeksi Torontossa kaksi vuotta sitten. Silloin oli hänen viidennenkymmenennen elokuvansa ensi-ilta. Obomsawin on tehnyt elokuvia muun muassa alkuperäiskansoihin kohdistuvasta väkivallasta ja sorrosta. Yhä edelleen Kanadassa alkuperäiskansojen naisia katoaa, heitä tapetaan ja raiskataan. Siihen ei löydy kuria. Minkä takia alkuperäiskansojen naisten arvo on niin mitätön Kanadassa, joka on kuitenkin sivistysvaltio?

Kun teemme saamelaisia elokuvia, haluamme, että niissä puhutaan saamea. Alaskassa ja Venäjällä alkuperäisväestössä aikuiset puhuvat alkuperäiskieliä, mutta nuoret eivät. He ovat aivan pulassa kymmenen vuoden päästä, elleivät aloita pian kielten suojelua ja opettamista.

”Kun teemme saamelaisia elokuvia, haluamme, että niissä puhutaan saamea.”

Haluamme tehdä elokuvia itse, sillä se, miten kerromme tarinoita, luo meille myös tulevaisuutta. Disney-yhteistyö saamelaisten kanssa on tästä oivallinen esimerkki. Vuonna 2013 ilmestynyt Frozen-elokuva tehtiin kuuntelematta alkuperäiskansoja. Saamelaiset esittivät elokuvantekijöille kritiikkiä ja ehdottivat yhteistyötä. Lopulta Frozen 2:n tekijät, käsikirjoittajat ja ohjaavat vierailivat saamelaisalueella ja kuuntelivat saamelaisia.

Minulle elokuva on saamelainen tarina. Olen hirmuisen tyytyväinen lopputuloksesta. Myös Netflix on kiinnostunut saamelaisten elokuvista. Toivomme tiivistä yhteistyötä näiden jättiläisten kanssa.

Sanotaan, että maaoikeudet ovat vaikeita ja laajoja asioita. Eivätkä ole, niissä ei ole mitään vaikeaa.

On aivan selvää, että jos sukusi on elänyt tuhansien vuosien ajan tietyllä alueella, ei voi olla, että viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan joku tulee ja määrittelee, että tämä maa ei ole teidän, kaivamme tähän kuopan, otamme puut, siirrämme tunturit ja saastutamme vedet. Esimerkiksi Venäjällä öljy- ja kaasuyhtiöt kyseenalaistavat oikeutta määritellä, missä porot kulkevat. Alkuperäiskansoilla on oikeus vaikuttaa siihen, onko mänty pystyssä vai vessapaperina.

Toimeentulo ja raha kuuluvat myös meille arktisille alkuperäiskansoille. Minulle on alusta asti ollut tärkeää elokuvanteossa, että se ei ole mikään harrastus vaan vakava ammatti, joka tuo toimeentuloa. Kysymys siitä, miten saada raha irti työstä modernissa yhteiskunnassa yhdistää arktisia alkuperäiskansoja, Grönlannin takamaiden elokuvantekijöistä Alaskan Saint Lawrencen saaren poronhoitajiin.

Alaskan yliopisto ja Saamelaisalueen koulutuskeskus yhdessä UArctic-yliopistoverkoston kanssa veivät Beringinsalmen keskellä sijaitsevalle Saint Lawrencen saarelle mobiiliteurastamon, jonka avulla ihmiset pystyvät teurastamaan ja käsittelemään lihan, lähettämään ne mantereelle ja myymään niitä.

”Alkuperäiskansoilla on oikeus vaikuttaa siihen, onko mänty pystyssä vai vessapaperina.”

Olin Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtorina yhdeksän vuotta. Siitä alkoi pitkä kansainvälinen yhteistyö. Kokoonnumme yhä edelleen vuosittain eri alkuperäiskansojen organisaatioiden kanssa jossain päin arktista aluetta. Olemme perustaneet muun muassa Arktisen elokuvaverkoston ja Arktisen ammattikoulutuksen verkoston. Aloitimme Venäjällä Taimyrin niemimaalla alkuperäiskansojen kielten kouluttamisen yhteistyössä paikallisväestön kanssa. Nyt korona-aikana olen aamuyön tunteina osallistunut Venäjän alkuperäiskansojen järjestämiin konferensseihin etänä.

Olen seurannut grönlantilaisia, kanadalaisia ja alaskalaisia yhteistyökumppaneita, jotka asuvat pienissä kylissä, joista on lähes mahdotonta päästä sairaalahoitoon. Näissä paikoissa yksikin tartunta sekoittaa ja lamaannuttaa koko yhteisön, joka elää muutenkin eristyksissä.

Olen sanonut kollegoille ja ystäville, että meidän alkuperäiskansojen edustajien pitää istua eturivissä ja niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään. Ei auta istua takarivissä tai huutaa oven takaa. Alkuperäiskansoille on tärkeää se, että meidän edustajamme ovat vähintäänkin omien valloittajakansojensa eduskunnissa tai hallituksissa. Esimerkiksi Suomessa näin ei ole. Meidän asioistamme päättävät suomalaiset, ja se on väärin. Olen kuitenkin iloinen, että myös Suomeen on asetettu totuus- ja sovintokomissio selvittämään näitä asioita.

Arktinen neuvosto perustettiin 25 vuotta sitten puhtaasti luonnon ja ekologian kysymyksiä varten. Arktisille alkuperäiskansoille Arktinen neuvosto on kaikista tärkein vaikuttamisen paikka, vaikka emme voi äänestää siellä. Neuvosto on kuitenkin nyt paljon painavampi kuin sen perustamisen aikaan, jolloin ei tajuttu, kuinka poliittisiksi kysymyksiksi luonto ja ekologia muodostuvat. Maailmanlaajuisesti tärkein vaikuttamisen väylä on YK:n alkuperäiskansojen pysyvä foorumi, jota johtaa tällä hetkellä saamelainen Anne Nuorgam. Se on hyvä asia, mutta YK:ssa meidän pitäisi päästä korkeampiin pöytiin.

Meillä on oikeus olla maassa, oikeus juoda vettä ja oikeus hengittää ilmaa. Meillä on oikeus olla sitä, mitä olemme ja elää niillä alueilla, joilla asumme.

Liisa Holmberg

Rovaniemellä. 15.12.2021

Haastateltava on saamelainen elokuvantekijä, Sámi Film Instituutin filmikomissaari ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen entinen rehtori.