Arktinen kirjeenvaihtaja: Nuorten taakkaa on kevennettävä arktisella alueella, sanoo väitöskirjatutkija Juho Kähkönen

Arktinen kirjeenvaihtaja -juttusarjassa Ylioppilaslehti käy kirjeenvaihtoa alan asiantuntijoiden kanssa.

T:Teksti:

K:Kuvat / Kuvitus Sami Välikangas, Pauliina Nykänen

Arktisella alueella on jo vuosikymmenten ajan ollut väkilukuun suhteutettuna enemmän pahoinvointia kuin muualla maailmassa. Tulevaisuudennäkymien heikentyessä ja elinkustannusten noustessa nuorilla on yhä vähemmän hyvän elämän perusedellytyksiä. Koronapandemia on vaikeuttanut tilannetta entisestään. Tilanne ei ole toivoton, mutta kuten muuallakin, jo valmiiksi heikossa asemassa olevat voivat nyt entistä huonommin. Nuorten taakaksi on kasautunut päihdeongelmia, työttömyyttä ja psyykkistä kuormaa. Yli kahdensadan instituution muodostama arktinen yliopisto verkosto, UArctic, on alun perin perustettu tar­joamaan syrjäisillä alueilla asuville nuorille korkea­tasoista koulutusta ja verkostoja. UArctic on yliopisto ilman valtioiden rajoja tai fyysisiä seiniä.

Mielikuva arktisesta alueesta saattaa olla, että täällä ei tapahdu paljoa, mutta se ei ole totta. Ihmiset ovat lujatahtoisia ja kansainvälisesti verkostoituneita. Täällä kartan voi hahmottaa niin, että Arktis on kai­ken keskellä oleva kansainvälinen alue, joka levittäytyy ympäri maailmaa, ei suinkaan periferia.

Olen kasvanut Ivalossa, mikä selittää osaltaan kiin­nostusta arktisiin kysymyksiin. Minulla on pohjoisessa kaikki, mitä kaipaan. Ivalo on huomattavan kansainvälinen, minkä takia tuntui luontevalta lähteä opiskelemaan kansainvälisiä suhteita Lapin yliopistoon. Teen väitöskirjaa ilmastopolitiikan vaikutuksista arktisen alueen matkailuun. Työskentelen myös EU-­hankkeessa, jossa tutkimme arktisen alueen kehi­tyksen oikeudenmukaisuutta. 

UArcticin opiskelijajäsenenä pääsen edistämään ark­tisten alueiden nuorten hyvinvointia. Arktisessa yli­opistoverkostossa on 1,9 miljoonaa opiskelijaa. Vuosien varrella olen tavannut todella vahvoja ihmisiä, jotka sukkuloivat kansalaisjärjestöissä, tekevät tutkimusta tai osallistuvat aktiivisesti politiikkaan. Tämä on voimista­nut halua perehtyä arktisiin teemoihin ja parantaa alueen nuorten hyvinvointia. 

Pandemian aikana UArctic on pystynyt toimimaan alu­eilla, joissa on hyvät etäyhteydet. Esimerkiksi Venäjän ja Kanadan pohjoisimmilla alueilla kampukset voivat olla ainoita paikkoja, joissa opiskelijat pääsevät internetiin. Rajoitustoimien takia ovet ovat pysyneet kiinni, ja ihmi­set eivät ole päässeet verkkoon eivätkä opiskelemaan. 

Arktisten nuorten jo olemassa olevien verkostojen rahoi­tus tulee taata. Monen nuorisoverkoston arvokas työ jää lyhytaikaiseksi, koska valtioiden rajoja ylittävää yhteis­työtä on vaikea tehdä ilman riittäviä resursseja. Sama koskee nuoria tutkijoita ja heidän työtään. Esimerkiksi uransa alkuvaiheissa olevien tutkijoiden verkosto tekee rajallisiin resursseihin nähden todella arvokasta työtä.

Monella muulla alueella erilaiset maailmantilanteen muutokset heikentävät kansainvälistä yhteistyötä. Arktisen alueen yhteistyö on pystynyt säilyttämään ase­mansa huolimatta siitä, mihin suuntaan maailma milloinkin lainehtii. Haasteet ovat mittaluokaltaan sellaisia, että kaikkien panosta tarvitaan. 

Myös arktisten naapuriyliopistojen verkostot ovat tär­keitä. Esimerkiksi Arctic Five ­yhteistyö, jossa ovat mukana Lapin, Oulun, Uumajan, Luulajan ja Tromssan yli­opistot. Tarvitsemme samankaltaisia elementtejä rajat ylittävästä yhteistyöstä, jossa opiskelijoille ja tutki­joille tarjotaan mahdollisuuksia kehittyä. 

Suomesta UArctic­-verkostossa on mukana yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja saamelaisalueen koulutuskeskus ammatillisena oppilaitoksena. Jatkossa pitäisi pohtia, miten ammatillisten oppilaitosten kansainvälistymistä voitaisiin edistää. Hyvänä esimerkkinä on saamelaisalueen koulutuskeskus, josta on tehty vierailuja eri puolille arktista aluetta. On hienoa, että esimerkiksi poronhoi­toa opiskelevat voivat tehdä opiskelijavaihtoja ja jakaa kokemuksiaan.

Näen, että on selkeä itseisarvo, että arktista tutki­musta tehdään myös arktisilla alueilla, joissa ihmisillä on arjen, elämän ja elinympäristön kautta syvällisin ymmärrys siitä, mitä alueella tapahtuu. Riippumatta siitä, miten ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistutaan, arktinen alue tulee muuttumaan perustavan­laatuisella tavalla. Yhtä lailla on selvää, että elämä arktisella alueella jatkuu. Meidän pitää huolehtia siitä, että tulevilla sukupol­villa on riittävästi hyvinvointia ja täysi kapasiteetti kohdata ennennäkemättömiä haasteita. Tulevaisuudenkuvat eivät saa muuttua painajaisiksi.

Juho Kähkönen
Rovaniemellä 20.9.2021 

Haastateltava on Lapin yliopiston väitöskirjatutkija, UArcticin hallituksen opiskelijajäsen ja Suomen arktisen seuran sihteeri.