Perussuomalaiset on gallupien perusteella Suomen suosituin puolue. Yksi syy tämän hetkiseen suosioon on mitä todennäköisimmin puolueen koherentti ilmastonmuutospuhe: suomalaisten on turha tehdä mitään ylimääräistä, koska emme voi mihinkään vaikuttaa. Jatketaan niin kuin ennenkin, muutos on pahasta ja ilmastotuhosta puhuvat hysteerikkoja, jotka ovat viemässä tavallisilta lihaa syöviltä valkoisilta autoilijoilta autot ja lihat ja bisnekset.
Väliäkö sillä, että puhe on enimmäkseen valheellista höttöä. Esimerkiksi elinkeinoelämä on alkanut vaatia kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa, koska tiukempaan sääntelyyn tottuminen ennen muuta maailmaa voi hyvin antaa valtavan kilpailuedun, mikä taas luo aivan uusia mahdollisuuksia liiketoiminnalle, ei vähennä niitä. Silti persujen business-as-usual-unelma iskee, koska ilmastotoimia vaativilta puuttuu selkeä kuva tulevaisuudesta, joka ei olisi nykyistä huonompi. Keskiluokan ostovoima laskee välttämättä, jos ilmastonmuutosta aiotaan hillitä. Tätä eivät kuluttajakansalaiset sulata. Kiva olisi jotain tehdä, kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään.
Kun edistysmielisiltä puuttuu utopia, perussuomalaisilta sellainen löytyy. Se on taantumuksellisten voimien aina hellimä utopia, joka sijoittuu menneisyyteen – niin sanottu retropia sosiologi Zygmunt Baumanin mukaan.
Tämä utopian helliminen tekee taantumuksellisista aivan yhtä radikaaleja kuin vallankumouksellisista, kirjoitti aatehistorioitsija Mark Lilla vuonna 2016 pienessä kirjassaan The Shipwrecked Mind (Haaksirikkoutunut mieli, sellainen taantumuksellinen pää Lillan mukaan on). Kirja sai jonkin verran näkyvyyttä myös Suomessa, mutta sitä ei tuolloin juuri yhdistetty perussuomalaisiin, kun puolueen kannatus matoi alle kymmenessä prosentissa.
Taantumuksellisessa tarinassa menneisyydessä on eletty onnellisesti ja hyvässä järjestyksessä, perinteistä on pidetty kiinni ja ihmiset tietävät paikkansa harmoniassa. Sitten eliitin hellimät vieraat ideat myrkyttävät onnen ja harmonia alkaa särkyä. Eliitin petos on aina taantumuksellisen tarinan tärkein käännekohta.
Kuulostaako tutulta? Perussuomalaiset puhuvat jatkuvasti globalistieliitistä (hourupäisimmillä mukaan saadaan myös juutalaiset), joka on maahanmuutolla tuhoamassa suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan. Väestönvaihtosalaliittosekoilu liittyy asiaan. Siinä kyse on käytännössä pelkästään rasismista.
Ilmastonmuutos”hysteria” taas on taantumuksellisten tapa väittää, että yhteiskunnan enemmistö on joutunut väärän tietoisuuden valtaan. Totuus on ihan jotain muuta, ja vain ne, joilla on vielä muisto vanhoista ajoista, voivat auttaa. Perussuomalaiset väittävät vähintään rivien välissä, että heillä on tuo tieto.
On jännittävää, että islamistit ja eurooppalaiset kansalliskiihkoilijat kertovat hyvin samantapaista myyttistä tarinaa menneisyydestä.
Taantumuksellisten militantti nostalgia tekee heistä hyvin moderneja hahmoja, vallankumouksellisia.
Moderni elämä on jatkuvassa yhteiskunnallisessa ja teknologisessa muutoksessa elämistä. ”Kaikki pysyväinen haihtuu pois ja kaikki pyhä häväistään” (Marx & Engels), moderni modernisoituu ikuisesti. Taantumuksellinen vihaa nykytaidetta ja tarjoaa ihanaa mielikuvaa, jonka mukaan voisimme jäädä juuri tähän, missä olemme nyt, lopettaa jatkuvan vallankumouksen.
Mennyt, toisin kuin tuleva, ei voi pettää. Mutta toive paluusta menneeseen pettää lopulta aina, sillä se on mahdotonta.
