Kuka? Tomi Kiilaskoski, 43 vuotta, filosofian tohtori, dosentti
Laitos: Nuorisotutkimusseura ry
Työnkuva: Erikoistutkija
Mistä ei tunneta? Soittaa mandoliinia pornolauluyhtyeessä nimeltä Arat härät
Jos ihminen ei ole kiinnostunut nuorista, hän ei ole kiinnostunut tulevaisuudesta, sanoo Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Tomi Kiilakoski. Tämä ajatus mielessään hän on tutkinut nuoren polven tekemisiä yli vuosikymmenen ajan.
Kiilakosken työnantaja on valtakunnallinen yhdistys, jonka tarkoitus on edistää monitieteistä nuorisotutkimusta ja tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa. Sitä tarvitaan, sillä oletukset nuorista ovat usein hataria, Kiilakoski sanoo.
”Nuoret ovat ikäryhmä, johon reagoidaan äärikuvien kautta: saatetaan olla hirveän huolissaan, tai sitten ihaillaan katteettomasti ja ajatellaan, että diginatiivit nuoret muuttavat tulevaisuuden. On tärkeää tuottaa tietoa siitä, miten nuoret itse asian näkevät.”
Vuosittaisen nuorisobarometrin kaltaisten kyselytutkimusten lisäksi Kiilakoski tekee paljon laadullista tutkimusta, kuten nuorten haastatteluja. On oltava ripeä, sillä etenkin teini-ikäisten maailma muuttuu nopeasti.
”Ei voi ajatella, että nytpä kerään ensin aineistoa ja tutkin sitä sitten neljä vuotta, vaan pitää olla koko ajan tuntosarvet pystyssä ja vierailla paikoissa, joissa nuoret ovat”, Kiilakoski sanoo. Siksi hän käy usein kouluissa ja erilaisissa nuorisotiloissa.
”Mutta jos tulee sellainen periodi, ettei ehdi tehdä kenttätyötä, aina voi katsoa tubettajia ja yrittää pysyä kärryillä.”
Miten nykynuoret eroavat siitä, millainen tutkijan oma ikäpolvi on aikoinaan ollut?
Suurimmat muutokset ovat mediasta tuttuja: teknologian käyttö ja sen vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin, monikulttuurisuuden lisääntyminen, kansainvälistyminen. Ja tietenkin niin sanottu kunnollisuuskäänne.
”Kun katsoo tilastoja, oma ikäpolveni kippasi viinaa aika rankallakin kädellä. Sellainen on vähentynyt, ja se näkyy myös nuorten tekemien rikosten vähenemisenä.”
Otsikoissa kohkataankin uudesta, nuhteettomasta nykynuorisosta: ei viinaa, ei rötöksiä eikä edes seksiä entiseen malliin! Kiilakosken mukaan kuva voi kuitenkin johtaa harhaan.
”On helppo liioitella muutoksia, mutta paljon on myös pysyvää: kaveripiirin tärkeys, seurustelu ja seksuaalisuuteen herääminen, paikan löytäminen yhteiskunnassa”, hän luettelee.
”Tässäkin asiassa nuoria katsotaan joko taivastelulinssien tai katteettomien ihailulinssien kautta. Jää näkemättä arki ja tavallisuus.”
Maaliskuussa julkaistu Nuorisobarometri paljasti yllätyksen: nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on ennätystasolla. Yli 60 prosenttia kyselyyn vastanneista oli ainakin jonkin verran kiinnostunut politiikasta. Yhtä korkeaa lukemaa ei barometrin yli 20-vuotisessa historiassa ole nähty.
Nuorten suosituin vaikuttamiskeino ei ollut Instagram tai ilmastolakkoilu, vaan äänestäminen. Tulos on yllättävä, sillä viime vuosina on maalailtu kuvaa sukupolvesta, jota puoluepolitiikka ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kiilakoski löytää politiikkainnostukselle useita syitä. Yhdeksi keskeisimmistä hän arvioi ilmastohuolet, jotka koskettavat erityisesti nuoria. Myös maahanmuuttokysymykset, Brexit ja eduskuntavaalit ovat tuoneet politiikkaan sähköä. Se näkyy nuortenkin parissa.
Osa kunniasta kuuluu myös kovalle työlle nuorten osallisuuden lisäämiseksi, Kiilakoski uskoo. Siitä on kiittäminen esimerkiksi opettajia ja lastensuojelutyöntekijöitä. Siksi on paradoksaalista, millaisia vastareaktioita esimerkiksi kevään ilmastolakot ovat herättäneet.
”Koko 2000-luvun ajan on haluttu, että nuoret aktivoituisivat poliittisesti ja ottaisivat kantaa yhteiskuntaan. Nyt kun he tekevät sen tavalla, joka aikuisyhteisön on pakko huomata, tulee vastaus, että ei niiden näin pitänyt vaikuttaa.”
