– Siis mä ottaisin ihan tavallisen kahvin ilman mitään lisäsävyä. Ilman mitään kierrettä, että tää olis nyt mummolassa käymässä. Tai että tää olis jostakin syystä tiedostava valinta. Siis ihan tavallisen mustan plörön ilman mitään kommentaaria. Ilman makusiirappia. Onko siinä vielä santsi? Ihan vitun awesome. Totta kai mä otan tavallisen kahvin. Eihän tässä ole kuin yksi järkevä valinta: tavallinen musta kahvi ilman mitään kikkailua. Ja ilman yhtään mitään metatasoja. Ihan vaan sellaisen pikkasen sumpin aka sukkasen pimpin. Tai siis… Pikkasen kahvin aka kakkasen pihvin… Ei kun siis… Joka tapauksessa ihan tavan sumpin voisit laittaa pihisemään. Sorry, hehe. Mä en siis mahda tälle mitään. Näitä vaan tulee. Mutta siis ottaisin tavallisen kahvin ja ihan mustana. Eikä muuten johdu siitä, että sopii paremmin mun farkkuihin. Vaan ihan vaan siksi, että mä en tykkää maidosta. En kauramaidosta enkä murhamaidosta. Ihan mustana siis nautin. Like my men. Ei kun siis toi oli kyllä… Siis kai kaikki tietää, että toi oli Hei me lennetään! -sitaatti? Tai siis eihän kukaan kuullut? Tai siis kuulihan kaikki? En mä tiedä. Ihan sama. Tosi tärkeää, että me tiedostetaan kaikki nää asiat. Vanhat vitsit. Niiden tuomat assosiaatiot. Siis rakenteellinen rasismi assosiaatioiden taustalla… Ja siis mä ottaisin ihan tavallisen mustan kahvin…
Ihan mustana siis nautin. Like my men.
Baristalla oli yllään edullinen mutta hyvin istuva kauluspaita. Kauluspaidan alta näkyi t-paita, joka ei sopinut kauluspaitaan. Se teki rennon, mukavan vaikutelman: tyyli oli kuin lapsen piirtämä. Baristan ranteet olivat ohuet ja pehmeät. Mahdollisesti hän oli vielä lapsi. Hänellä oli aavistuksen lässyttävä, korkea ääni.
– Miten tää voi olla näin vaikeeta? barista kysyi ja katsoi asiakasta suurilla, kauhistuneilla silmillään.
– En mä tiedä. Siis joskus syksyllä -14 tavallisen kahvin tilaaminen muuttui mahdottomaksi. Siitä lähtien se on siis vaatinut… Musta tuntuu, ettei tästä selittämisestä ikinä tule loppua. Ei koskaan. Musta tuntuu, että mä oon jollakin mummolatripillä tai matkalla Kokkolaan niin kuin Aikuisissa, ja kaikkialla on hometaloja ja tyhjiä keinuja. Ja sitten vaan niitä tavallisia kahvimasiinoita, joissa on Juhlamokkaa, tietysti Pauligin. Ihan tosi. Mä en pääse eroon siitä mielikuvasta, missä Oona ja Arttu on isossa leikkipuistossa ja keinuu ja kaikkialla on ihan sikatyhjää. Oothan sä nähnyt Aikuiset? Tiedät mistä mä puhun? Etkö? Siis oikeesti! Sun pitää katsoa se heti… Tai en mä kyllä tiedä, se kolmas kausi on ihan skeidaa ja ne kaksi aiempaa vanhentui tosi nopeesti. Ei sun tarvitse katsoa sitä. Sä voit vaan tuijottaa kylpyankkaa jossakin booliastiassa. Se ajaa saman asian… Mutta mä en pääse siitä… Siis siitä ei vaan pääse mitenkään yli. Ei Suomessa oo kyllä tehty mitään parempaa. Se on ainut sarja, joka oikeasti itketti mua. Mua surettaa vieläkin se, ettei se etene mihinkään. Ehkä Oonan pitäisi saada lapsi. Tai niiden pitäis kärsiä lapsettomuudesta vaikka, mennä johonkin hoitoihin. Vaikka toisaalta se just on niin kauhee klisee. Lapset on aina ihan kauheita kaikissa sarjoissa. Se johtuu siitä kun ne ei osaa näytellä. Joka tapauksessa siinä kolmannella kaudella pitäisi olla joku käänne, nyt ne ihmiset ei oikein syvene… Mutta siis teetkö mulle mustan kahvin? Vai otanko mä sen jostakin negatiivisesta termarista?
– Joo. Ota tuolta termarista.
– Vau. Oikeesti termari! Eikä! Mä rakastan Terminaattoria! Milloin toi sumppi on tippunut? Tänä aamunako?
– Joo joskus seiskalta laitoin sen putoamaan. Se on nyt jo ehtinyt pudota koko avaruuden halki. Se on kuule kitkerämpää kuin seksi seniorin kanssa. En aio vaihtaa sitä illaksi. Siis iltauutisten aikaan se on kuin ruumista nussisi.
-Siis mitä sä sanoit?
– Se on ihan vitun vanhaa se kahvi. Se on eläkkeellä. Varo ettei sieltä tule kävelykeppi mukana. Siellä jossakin kahvissa lilluu tekarit. Ne valuu sellaista vanhan miehen lääkekuolaa siihen plöröön. Siinä on nitroja ja ties mitä skeidaa mukana. Ei sitä voi juoda. Näin meidän kesken se on ihan vitun pahaa. Ja se on vaarallista. Ja siinä on sen verran lääkkeitä mukana, ettei se virkistä yhtään. Se siis ainoastaan vaan väsyttää. Ootko sä varma, että sä aiot ottaa tavallisen sumpin?
– Joo en tota… Mä ottaisinkin tuplaespresson. Voit laittaa tota vaaleeta paahtoa, vaikka paahtoaste kaksi, Kolumbia, luomu, voisit laittaa noista pienemmistä pavuista jos mahdollista, ne on vähän kitkeriä, mä tykkään just sellaisesta aavistuksen kitkerästä, joka lopussa kivasti pehmenee. Mä ottaisin sen keskilämpimään kuppiin.
– Sitähän minäkin.
Kone alkoi jauhaa papuja. Kuului ääni kuin maa järisisi hiljaa.
